maanantai 15. elokuuta 2016

Arki, vol. 2

Nyt on arki alkanut kaikilla ja ihan toden teolla. Viime viikon pari viimeistä arkipäivää olivat lapsille pehmeää laskua eskariin ja kouluun. Nyt ovat jo normaalissa lukujärjestyksessä ja kurissa ja nuhteessa. Hyvä niin.

Päivät menevät sellaista haipakkaa, että minulle jää mieleen lähinnä jotain järjestymätöntä mössöä. Päivät ja tapahtumat menevät iloisesti sekaisin, joten älkää uskoko mitään, mitä sanon. Saatan puhua ihan puuta heinää. (Mikä sinänsä ei varmaan ole mitenkään uutta...)



Viime viikolla oli ainakin:

* Kuopuksen kesäkerhoa viikon alkupäivät. Oli kuulemma ihan tyhmä paikka, ja kaiketi voin yhtyä mielipiteeseen. Kesäkerho on lähinnä lasten säilöpaikka, eikä mikään kiva juttu ollenkaan. Ne onnekkaat, joilla on kynnellekykeneviä mummoja, vaareja, siskonkumminkaimoja tahi muita lähellä asuvia sukulaisia, välttävät moisen säilönnän.

* Samaisen kuopuksen iltakirkko koulutien siunaamisen merkeissä. Minulla oli pala kurkussa ja liikutuksen kyyneleitä silmissä alusta loppuun. Ei parane ajatella asiaa tai kyynelehdin näppäimistön märäksi...

* Kirkkohommelin yhteydessä törmäsin tuttavapariskuntaan, jonka toinen osapuoli kertoi, että oli päättänyt toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa. Hän oli lopettanut leipätyössään ja perustanut jonkinmoisen kuppilan. Olin ihan, että vau ja hienoa! Ihailen ihmisiä, joilla on visioita ja vielä rohkeutta toteuttaa niitä.

* Esikoinen solahti tokaluokalle vaivattomasti. Sama ope ja sama luokka (höh, miksei edes luokka vaihtunut, ihan tylsää...) ja samat kaverit. Oli kuulemma kivaa ja yhtään ei jännittänyt.

* Kuopuksella eskarin alku otti vähän enemmän luonnolle. Tyyppi marssi kiltisti jonossa sisälle, mutta itkua visusti pidätellen... Vanhempia ei toivoteltu tervetulleeksi sisään eskariin, joten ei auttanut kuin lähteä töihin ja itsekin vähän pidätellä itkua. Vanhemmuuden kipeitä hetkiä, kun pitää vaan luottaa, että se itkusilmäinen lapsi tyyntyy ennemmin tai myöhemmin, löytää paikkansa luokassa ja tuntee olonsa turvalliseksi.

* Viikonloppuna pidin kotia pystyssä, kun mies oli isojen poikain riennoissa. Katsoin muksujen kanssa leffaa ja söimme noin viisitoista kiloa herkkuja. Ainakin melkein. Hyvä ystävä kävi kylässä ja turisimme neljä tuntia putkeen. Nyt on takataskussa muutamiakin pimeyden- ja tylsyydenkarkotuskeinoja syksylle suunnitelmissa ;)

--
Vielä pitäisi kaivaa itselle luottamus ja tsemppihenki siihen, että tämäkin syksy menee hyvin. Että pystyn, jaksan ja jopa onnistun erinäisissä asioissa. Herkkis joutuu tolkuttamaan itselleen aika usein, että kyllä minä kelpaan, osaan, jaksan, pärjään jne. Tarpeeksi kun niitä toistelee, niin alkaa jossain vaiheessa uskoa. Kunnes kierros alkaa alusta ;)

Adios ja kivaa viikkoa!

18 kommenttia:

  1. Teilläpä lähti arki nopsasti liikkeelle. Meillä ei neidillä ole vielä lukujärjestystä, joten neljän tunnin koulupäivillä mennään. Olen saanut päällystettäväksi vasta yhden kirjankin.

    Kyllä teidän syksy hyvin menee: ja kyllä sinä pystyt, jaksat ja onnistut - hirmuiset tsemppiajatukset lähetän sulle näin virtuaalisesti.

    Ihanalta kuulostaa neljän tunnin keskustelusessii ystävän kanssa. Täytyis ottaa vastaava ohjelmaan heti, kun tuo ystävä palaa kadehdittavalta parisuhelomalta etelän auringosta 😊

    Ihanaa uutta viikkoa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta :) Pitää vaan uskoa, että asiat menee hyvin, niin ne menee!

      Ja täällä tosiaan arki lähti nopsasti. Esikoinen sai jo viime pe lukujärjestyksen ja kaikki rullaa jo vauhdikkaasti. Ekat läksytkin tuli :) Ja Wilma-viestejä pirahtelee sähköpostiin hurjaa vauhtia :D

      Tsemppiä sinne myös arkeen ja toivotaan, että tulee vaikkapa niitä kivoja hetkiä ystävän kanssa ♥

      Poista
  2. Meillä odotellaan vielä lukujärjestyksiä sekä kirjojakin, koululaiset tuntuvat olevan vielä jonkinlaisessa välitilassa.

    Syksy tulee menemään hyvin. Lapset pärjäävät ja eskarilainen todennäköisesti kohta nauttii täysillä olostaan. Meidän lapset ovat jokainen tykänneet eskarista. Ja sinä kelpaat, osaat, jaksat, pärjäät ja lisätään vielä siihen, että useasti nautit ja loistat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin esikoinen tykkäsi tosi paljon eskarista. Luulen, että kuopuskin tykkää, kunhan pääsee rytmiin kiinni ja pahimmat ujostelut jäävät pois :) Hänellä on sama eskariopekin kuin esikoisella - aivan ihana ope ♥

      Kiitos tsempeistä, ja erityisesti yritän muistaa nauttia ja loistaakin :)
      Samoin sinne arkeen tsemppihenkeä ja hyvää mieltä! ♥

      Poista
  3. Kyllä se siitä taas muuttuu taas ihan solahtaneeksi arjeksi, ihan niin kuin aina ennenkin, usko pois!
    Kepposkan kanssa olen niin samaa mieltä: sä osaat, sä pystyt ja vähän vähemmälläkin olet lastesi ihanparas äiti ja miehen vaimo. Sä kelpaat oikein loistavasti ja paremmin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos ihanista tsempeistä ♥ Kyllä minäkin alan uskoa siihen, että arki asettuu uomiinsa. Vielä kun saisi omat unirytminsä kohdilleen, eli lähinnä tajuaisi mennä ajoissa nukkumaan... Minä kun olen luonnostani yökyöpeli, mutta tarvitsen väh. 8 tunnin unet. Huono yhdistelmä, kun pitäisi olla tikkana pystyssä viimeistään 6.30 ja mennä sänkyyn illalla silloin, kun just alkaa olla paras vire päällä :D

      Tsemppiä hurjasti sinnekin ja jaksamishalauksia! ♥

      Poista
  4. Asioilla on tapana järjestyä ja arki asettunee uomiinsa. Tätä mantraa olen itselleni hokinut nyt kun hoitovapaa vetelee viimeisiään. Energiaa arkeen toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin siellä vähän elämänmuutosta kehissä työhönpaluun myötä. Tsemppiä, energiaa ja hyvää mieltä siihen! :) ♥

      Arki varmaan solahtaa johonkin uomiinsa taas. Tai melkeinpä voisi sanoa, että on solahtanut aikalailla jo. Vähän ehkä on itsellä vielä hakemista ja juntturoin henkisesti vähän vastaan :D Mutta pikkuhiljaa... :)

      Mukavaa viikkoa! ♥

      Poista
  5. Samoin ajattelen kuin edelliset kommentoijatkin. Arki asettuu uomiinsa kyllä; minuakin surettaa kesän päättyminen ja arjen alkaminen, mutta jotenkin nämä ajatukset täytyy vaan kääntää kohti arkea. Kyllä se siitä
    :-) Toivon Sinulle kuulaan kirkkaita syyspäiviä & kaikenlaista pientä piristystä arkeen ...
    //Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla myös tahtoo aina olla vähän suru puserossa, kun kesä alkaa olla lopuillaan. Ja nyt näiden sadekelien myötä tuntuu jo ihan kunnon syksyltä, vaikka on vasta elokuun puoliväli. Hrrr..! Niin mieluusti vielä roikkuisin kesässä kiinni, mutta kai se täytyy vääntää ajatuksensa kohti syksyä. Onhan siinäkin paljon kivaa - joskus on vaan niin kivaa kaivautua villasukat jalassa sohvannurkkaan ja vetää viltti päälle, kun ulkona ropsottelee vettä :)

      Kiitos toivotuksista ja samoin Sinulle toivon ihania syksyisiä päiviä ja mukavia hetkiä! ♥

      Poista
  6. Kyllä se tästä, eiköstä vain. :) Ihanaa viikkoa, ihanaa syksyn tuloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tehdään sopimus universumin kanssa, että kyllä se tästä! ♥ Esikoiseni totesi joskus 3-vuotiaana, että "kaikki jääjettyy", joten luotan siihen :D
      Suukkoja!!

      Poista
  7. Vauhdikkaasti ollaan siellä aloiteltu syksyä. Meillä nelosluokkalainen sai lukujärjestyksen, mutta kutosluokkalaisen lukkaria vielä odotellaan... Pikkuhiljaa tämä tästä käynnistyy ja kuule Tuula, kyllä me pärjätään, jaksetaan ja ollaan hyviä! Oikein suuret tsemppaukset sinne ja pidetään häntä pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista tsemppauksista! ♥ Kyllä me tosiaan pärjätään, jaksetaan ja vaikka mitä!
      Sinne myös arjen alkamiseen paljon tsemppiä ja hyvää mieltä! Toivotaan sujuvaa arkea, yhteistyöhaluisia lapsia ja itsestään täyttyviä jääkaappeja ;) ♥

      Poista
  8. Kyllä se arki alkaa aina vauhdilla. Minusta tuo on vain parempi, ettei sinne eskariin pääse mukaan, sillä se tekee aroille lapsille vain sen, että ikävä alkaa jyllätä kovemmin kun vanhemmat ovat siellä mukana. Tunteet menevät helpommin ohi, kun kaikki häipyvät siinä ovella ja eskarilaiset ja ekaluokkalaiset saavat aloittaa oman työnsä omassa rauhassa.
    Kyllä tämä syksy tästä lähtee ihanasti rullaamaan ja kaikki onnistuu ja selviydymme mistä vaan! Tsemppiä ja halit täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on varmaan totta mitä kirjoitit, että helpommin sujuu, kun vanhemmat eivät änkeä sinne luokkaan. Sitten jos lapsi on ihan avoimesti peloissaan ja itkee ihan kunnolla, niin vanhempi saa toki sinne mukaan mennä rauhoittamaan lasta.

      Tsempit ja halaukset sinnekin! Toivotaan, että sielläkin arki lähtee mukavasti rullaamaan ja tulee kaunis syksy ♥

      Poista
  9. Voi teidän pientä eskarilaista, nuo ovat niitä hetkiä, kun oikein sydämestä riipii, mutta kyllä se elämä kantaa, vaikka noina hetkinä vanhemmista tuntuu yleensä lopulta pahemmalta, kuin lapsista.

    Täällä kuopuksen todistus hukassa, olivat minulla jemmassa, mutta onkin ottanut omaan talteen... Aika ohut se paperi...

    Kivaa viikkoa ja toivottavasti se kuopus on hymyssäsuin, kun näette. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, todistuksilla on vissiin tapana mennä piiloon, koska meiltäkin oli esikoisen todistus hukassa :D Löytyi sitten lopulta tyypin kirjahyllystä, huh. Toivottavasti teilläkin löytyy.

      Kyllä nuo pienet eskarilaiset ovat sydäntäriipiviä, varsinkin ne herkimmät ja arimmat tapaukset ♥ Sitä vain sydämestään toivoo, että löytävät pian paikkansa ja olo tuntuisi mukavalta.

      Kivaa viikkoa sinnekin, ja pidetään jalat kuivana sadekeleissä! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)