tiistai 9. elokuuta 2016

Arki, vol. 1

Viikonloppuna hengasimme suurimman osan ajasta poikien futisturnauksessa. Melkein oli arkinen olo kaikkine kiireineen (koska peli alkoikaan, mitä ruokaa, mistä, kiire!!), mutta lisäpisteitä ulkona olosta ja mukavasta fiiliksestä. Vielä on pelaaminen tuolla tasolla sellaista sopivan harrastelijamaista ja lapsenomaista. Osa pienemmistä pelaajista on vielä haahuiluvaiheessa (Hei, kato lentokone! Oho, tuliko maali?) ja osa jo hyvinkin kunnianhimoisia ja taitavia. Meidän juhlahetki oli, kun kuopus laukoi kaksi maalia yhdessä pelissä. Vaikka muuten hän on toisinaan hyvinkin ujo ja syrjäänvetäytyvä, niin pelissä hänestä jo löytyy rohkeutta ja taistelutahtoa.

 
Maanantaina toinen aikuisperheenjäsen palasi sorvin ääreen ja yksi lapsonen pariksi päiväksi kerhoon. Torstaina pyörähtää käyntiin eskari ja koulu - ja sekös on jännää kaikille! Äitinä tosin pahoin pelkään, että minulta on taas jäänyt jotain huomaamatta tahi muistamatta. Luultavasti onnistun viemään ne sinne vääränä päivänä ja ihan väärään paikkaankin.

Kuopukselle on käyty ostamassa eskarireppu, jonka poika valitsi varsin määrätietoisin ottein: "Minä en tykkää mistään kuvista" ja valitsi musta-punaisen sporttisen repun. Minä hämmästyin moista määrätietoista ja varmaa otetta. Meidän herkkiksessähän taitaa piillä lujatahtoinen ja oman makunsa tunteva nuori mies! Omaa penaalia tai kyniä ei vielä eskarissa tarvitsisi, mutta sellaisetkin ostettiin. Samoin esikoiselle kyniä, kumeja ja terotin. Ehkä jäin lapsena vaille haluamiani tupsukyniä, hajukumeja ja glittereitä, joten kompensoin sen nyt ostamalla pojille heidän toivomansa koulutarvikkeet :D

Luultavasti edessä on kaikenlaisia ylläripuutteita, kuten aina. Ulkohousut on todennäköisesti kulutettu puhki tai mystisesti kadonneet kesän aikana. Kumppareiden sopivuus pitäisi tsekata ja varmaan kaikenlaista pientä tai isoa puutetta ilmenee viimeistään siinä vaiheessa, kun sää viilenee. Mutta en ihan vielä jaksa stressata ja alkaa koluta kaappeja vimpan päälle. Opettelen hälläväli-meininkiä ja Katsotaan sitä sitten -filosofiaa. Kun olen suurimman osan elämästäni hötkyillyt ja hermoillut - suurimmaksi osaksi turhaan - niin ehkä siitä voisi yrittää jo opetella pois.
 
Olen myös printannut itselleni kaikenlaisia voimalauseita keittiön- ja vessanoviin. Kaltaiseni maailman tuulissa helposti heiluvan herkkiksen on tärkeää muistaa, että meistä hipsuistakin* löytyy vahvuutta ja voimaa. Minäkin voin kestää kaikenlaista pyöritystä, kiirettä ja vaikka mitä vastoinkäymisiä. Voin jopa vahvistua niistä lisää, jos niikseen päätän. Ja minähän olen päättänyt, etten jää arjen enkä kenenkään tai minkään jalkoihin.

    *) erityisherkkien itselleen keksimä lempinimi, ainakin joissain piireissä :)



Tsemppiä meille kaikille arjen sankarittarille ja sankareille! Muistetaan, että vaikka elämä ja arki on joskus raakaa, niin meissä piilee enemmän voimaa kuin uskommekaan ;)

♥♥♥

kuvat: http://www.lifehack.org/articles/lifestyle/25-quotes-about-true-wisdom.html, http://www.simplebeautifullife.net/inspirational-quotes/ ja http://www.briantracy.com/files/pages/squeeze/goals.html?cmpid=2269&proid=4108 

16 kommenttia:

  1. Samat on fiilikset täällä, jotain on takuulla unohtunut, ainakin ne ulkohousut... Kumppareita meillä ei enää suostuta laittamaan jalkaan, ulkohousutkin on siinä ja siinä, mutta kaiketi sellaiset pitää syksyn sateisiin hankkia...

    Hyviä lauseita olet poiminut, aina kun vain tässä arjen pyörityksessä muistaisi nuo!

    Itsellä on torstai vapaata, ihan sen vuoksi, että meidän nelosluokkalainen jännittää kovasti koulun alkua (tänäkin vuonna) ja ajattelin, että ehkä saattaisi vähän ekaa päivää pehmentää kun olen aamulla laittamassa kouluun ja iltapäivällä vastaanottamassa, huomenna on tiedossa rankka päivä, jännitystä kun pitää purkaa kiukuttelulla...

    Tsemppiä sinne arjen aloitukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei ihan helpolla saa kumppareita lapsille jalkaan, ainakaan 8-vuotiaalle. Crocseilla tuo porskuttaisi varmaan kesät talvet, jos saisi luvan :D

      Tuo on fiksua, että ottaa koulunaloituspäivän vapaaksi. Se pehmentää kummasti sitä ekaa päivää. Ja ei ihme, että koulun alku jännittää. Hän ei ole ainoa, mutta tiedän ettei sekään välttämättä yhtään lohduta. Itse jännitin aina ihan hirveästi ja sain mahakipuja aina ensimmäisinä koulupäivinä...

      Tsemppiä sinne sekä koulutielle että äidille! ♥

      Poista
  2. Minulla on jääkaapin ovessa to do -lista, jossa on kaksi ahdistavaa kohtaa: 1. siivoa lasten vaatekaapit 2. tee puuttuvat hankinnat
    Tähän asti on ollut niin kivan lämmintä, että olen voinut sivuuttaa velvollisuudet. Mutta tänä iltana tuuli niin luihin ja ytimiin, että jotain nilkatkin peittävää pitäisi pojilla olla koulun alkaessa. Olisiko huomenna "se päivä"!
    Hyviä voimalauseita olet löytänyt. Voisin teipata jotain vastaavaa to do -listani viereen :). Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin oli tuuli niin kylmä, että lähestyvän syksyn läsnäolo ei jäänyt yhtään epäselväksi. Hrrr...!

      Mulla voisi viikonloppuna olla se hetki, kun pengon vaatevarastot. Tai ainakin aloitan vaikka yhdestä hyllystä. Helpompi ajatella, että tsekkaan vaikka aluksi lasten sukkalaatikot, kuin että ajattelee kummankin lapsen kokonaisia vaatekaappeja :D

      Tsemppiä sinnekin arjen alkamiseen! ♥

      Poista
  3. Meillä aina unohtuu jotain :) mutta ei kai se nyt niin vakavaa ole :) :) Lapsetkin koulussa osaavat tyylikkäästi syyttää vanhempia: "ne ei muista eikä löydä".

    Minä tiedustelin palleroisiltani, että pääseekö äiti saatille huomenna, kun koulu alkaa. Vähän tuli sellaisen oloista viestiä, että jos tulen niin ainakin yksi ellei kaksi aikoo teeskennellä, että eivät tunne minua.

    Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :) Tuo vaihe alkaa meilläkin lähestyä, ettei äitiä enää tunnusteta julkisesti. 8-vee vielä toivoi, että hänet saatetaan koulun pihalle, mutta "ei tarvitse viipyä kauan" :D Ja jos saattelee kaverille kylään, niin viesti on aika selvä. Ettei tarvitse hössöttää ja äiti on hyvä ja häipyy.

      Tsemppiä sinnekin arjen alkamiseen! ♥

      Poista
  4. Totta mooses meissä on voimaa, vaikka muille jakaa ;)

    Ikäviä juttuja/haasteita on kai aina... Paras tapa olla onnellinen olisi kai kääntää huomionsa siitä epämiellyttävyydestä johonkin ihanuuteen. Keskittyä kauneuteen. Kokea vapauden tunnetta. Voittaa itsensä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo. Yritetään pitää katse ja huomio niissä kivoissa ja ihanissa asioissa. Niitäkin on aina (vaikka joskus mörkipilvet ne peittävätkin hetkellisesti).

      Minä olen aina pelännyt tietynlaisia asioita, kuten pitää vakaasti puoliani tai ottaa tarvittaessa vähän konfliktia (kun niitäkin joskus väkisin tulee vastaan). Nyt yritän opetella siihen, etten pyytele anteeksi olemassaoloani, kun siihen ei ole aihetta ja tiedän toimivani asioissa oikein ja suoraselkäisesti. Ja kun uskaltautuu ottamaan härkää sarvista ja katsomaan vaikeuksia syvälle silmiin, voi ehkä ajan kanssa huomata, ettei se nyt sitten niin kovin vaarallista tai pelottavaa ollutkaan (ehkä?). Se on juuri tuota itsensä voittamista :)

      Puss ja parhautta päivää! ♥

      Poista
  5. Tsemppiä arjen pyörän pyörähtämiseen. Kyllä se siitä, ainakin pikkuhiljaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3 Samaa sinne! Eiköhän se siitä uomiinsa asetu pikkuhiljaa. (Tosin naisellahan on AINA oikeus kuohua myös uomien yli ja vetää itkupotkuraivarit tarvittaessa, eikö? :D )

      Poista
  6. Housujen kohtalo hirvittää, sillä neiti on päästellyt vanhoissa räteissä koko kesän mökillä ja on varmasti hujahtanut pituutta ihan kiitettävästi. Reppu ja todistus on valmiina, neiti saa itse hoitaa penaalin ja sinne kuuluvat tavarat. Vaatteet on vielä mietittävä...

    Jännää se on tuo koulun alku vielä tulevalla neljäsluokkalaisellakin, etenkin kun se maailman paras ope ei enää ole kuvioissa. Onnea tuo uusi uljas koulurakennus, mutta pahoin pelkään, että sen vaikutus on kuitenkin häviävän pieni 😉

    Ihanaista arjen aloituksen aikaa sinulle ja perheellesi 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se koulun ja uuden alkaminen voi tosiaan jänskättää koulunkäynnin "konkariakin". Sitä paitsi jännittäähän meitä aikuisiakin aina uudet alkut - mua ainakin.

      Tsemppiä sinne kovasti pienelle jännittäjälle ja erityistsempit sen äidille ♥ Luotetaan siihen, että lapset pärjäävät ja me myös :)

      Poista
  7. Koulujen ja eskareiden alku on mielestäni aina vuoden parasta aikaa. Tosin meillä ei juuri lapset koskaan välittäneet koulun alusta, mutta rakennusmieheksi valmistunut poikamme lähti tänään aamulla uudelleen ammattikouluun. Nyt opiskelemaan logistiikkaa. Onneksi vielä ainakin Suomi liikkuu kumipyörillä suurimman osan ajasta.
    Ihanaa koulu- ja eskarisyksyä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista!
      Tsemppiä teidän nuorelle miehelle uusiin opintoihin! :) Uudet alut ovat aina kivoja - ja isommillekin lapsille tietyllä tavalla ehkä jänniä.

      Meillä esikoinen suhtautui oikein kivasti koulujen alkamiseen. Oli kuulemma kiva nähdä taas kavereita ja opea :) Minä taas olen kevät- ja kesäihminen, joten mulle koulujen alku on vääjäämätön merkki siitä, että syksy tulee (ja siitä en niin kovin hirveästi välittäisi).

      Tsemppiä ja kaikkea kivaa sinne arkeen! ♥

      Poista
  8. Ihana ihana postaus ja jotenkin osui niin kohdilleen <3 Elämä on joskus raakaa, mutta onneksi voimaa saa sydämellisistä ihmisistä ja monista muista kivoista asioista. Tänään on oikein pyörinyt lause "ihminen ei ole ihminen, ilman toista ihmistä". Jos kuulostaa oudolta, niin kaikki viittaa tuohon selfiehommeliin. ;) Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä hyvä lause ja niin totta. Ihminen tarvitsee toista ihmistä peiliksi toinen toisilleen ♥ Jotkut tarvitsevat sosiaalisia kontakteja enemmän, toiset vähemmän, mutta kaikki niitä tarvitsevat.

      Ihanaa ja toivon mukaan vähäsateista viikkoa Tiialle! ♥
      (Täällä siis sataa lorotti koko viikonlopun, joten nyt ei enää jaksaisi sitä vettä, huuh...)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)