perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kiireinen viikko, lahjuksia ja erityisherkkää nostalgiaa

En tajua miten nämä viikot voivat olla näin hirveää pyöritystä. Vaikka miten näyttäisi kalenteri tyhjältä jonkin päivän osalta, niin se täyttyy sitten työpäivän jälkeisistä ruokakauppa-asioista, lastenvaatteiden hankinnasta (hups, ei olekaan tarpeeksi sortseja!) ja kaikenlaisesta sumplimisesta. Ja tietenkin ne normaalit ruuanlaitot, joista kyllä tällä viikolla olen pitkälti välttynyt, kun en vain ole ehtinyt. Ruokana on ollut milloin hese-ateriaa, milloin valmislaatikkoa. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, kun ehdin hellan ääreen laittamaan jauhelihakeittoa. Sain hätisteltyä olkapäältä syyttelevän pirulaisen edes hetkeksi.
 
Eilen hankin myös kuopuksen tarhatädeille pienet muistamiset. Ne ovat viimeiset lajiaan, koska kuopuksen tarhataival päättyy juhannukseen. Sain jonkin sortin nostalgiakohtauksen lahjoja paketoidessa ja kortteja tehdessä. Varsinkin (hyvin ansaitun) rosé-lasillisen jälkeen olivat kyyneleet herkässä.

Kyynelehtien paketoidut muumimukit ja tunteella
tehdyt kortit. 

Kumpikin poika on käynyt samaa tarhaa, ja samat hoitajat/opet ovat olleet pitkälti koko ajan mukana. Vaikka tarha ja sen aikuiset ovat olleet huippuihania, oli erityisherkillä lapsilla varsinkin alkutaival hankala. Luottamus aikuisiin, tarhaan ja omaan selviytymiseen syntyi vasta pitkän ajan kuluessa. Itse koin aika ajoin valtavia syyllisyyden tunteita, kun jätin itkusilmäisen, hiljaa kauhuissaan olevan kuopuksen tarhaan lähtiessäni itse töihin. Esikoinen oli astetta sosiaalisempi ja selviytyi pitkälti sen avulla.

Alkukankeuksien jälkeen kaikki on sujunut hienosti ja olen ollut iloinen, että meillä on ollut niin hyvät ja ammattitaitoiset tarhanopet. Kun tietää lapsensa olevan hyvissä käsissä, on paljon helpompi hengittää arjessa.

Vaikka päiväkotia onkin vielä juhannukseen saakka, niin alkaa olla jo vähän haikea mieli. Se on ollut turvallinen ja tuttu paikka monta vuotta. Ensi syksynä pikkutyyppi siirtyy eskariin. Onneksi paras tarhakaveri pääsee samaan ryhmään ja opena on sama ihana tapaus, joka oli esikoisellakin. Kuopus on jo kommentoinut, että "M. on tosi ihana, vielä ihanampi kuin äiti!". Että enköhän uskalla luottaa siihen, että eskari sujuu mallikkaasti :)
 
Meinasin jo kirjoitella pidemmätkin pätkät poikien herkkyyspiirteestä, mutta päätin jättää sen toiseen postaukseen. Blogiini kohdistuvat suosituimmat hakusanat ovat jo pitkään liittyneet lasten erityisherkkyyteen, joten ehkä onkin aika tehdä siitä ihan oma postauksensa. Siitä siis lisää lähitulevaisuudessa.


14 kommenttia:

  1. Ihanat lahjat ja UPEA sinä, jotka ne käärit. Hyviä hoitajia on tärkeä muistaa.

    Suloisia juhlia huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru :)
      Aurinkoista ja ihanaa kesäviikkoa sinne!

      Poista
  2. Muistot <3 Ja miten ihanat muistamiset teillä annettavana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot ja muistamiset on kyllä tärkeitä juttuja <3
      Hyvää uutta viikkoa Soilille!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :) Noi Mymmeli-mukit oli musta niin sopivat tarhanopettajille ja -hoitajille <3

      Poista
  4. Ihanat lahjat, Muumeja on annettu aikoinaan täälläkin, niissä on tunnetta ja lapsenmielisyyttä Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään muumimukeista ja noi mukit oli just ihan nappivalinnat mun mielestä :) Kivaa uutta viikkoa!

      Poista
  5. Muumimukit on varmasti aina hyvä idea ja etenkin nuo itse tehdyt kortit ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kortit olivat lasten käsialaa, kumpikin piirsi niihin omat juttunsa. Minä kirjoitin sitten lämpöisiä sanoja ja kiitoksia :)

      Poista
  6. Hirveää härdelli on elämä meilläkin. Ei meinaa arki kulkea silla lailla tasaisesti rullaamalla vaan lähinnä nykien ja välillä koomaan läsähtäen. Ilmeisesti lomatarvetta myös aikuisilla. Opettajien muistamiset jäivät koko lukuvuotena nollaan :( Ensi jouluna sitten ryhdistäydyn.

    Meillä oli pääosin päiväkoti aivan loistava. Ammattitaitoista väkeä, jota arvostan korkealle. Esikoisen päiväkotiura kärsi vähän alun hoitajien vaihtuvuudesta, mutta pikkuveljillä oli parempi tuuri sen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli jonkin verran vaihtuvuutta tarhan henkilökunnassa, mutta koko ajan onneksi pysyi pari samaa aikuista. Se tasoitti paljon. Isoin muutos oli, kun esikoinen aloitti eskarissa ja kuopuksen koko päiväkotiryhmä joutui siirtymään toisiin tiloihin. Se oli melkoisen kriisin paikka... Kaikki muutokset ja siirtelyt pitäisi tuon ikäisiltä minimoida ihan tyystin.

      Poista
  7. On kullanarvoista, että lapsilla on hyvät aikuiset hoitopaikassa ja koulussa.
    Arki on härdelliä ilman töitäkin. Oikein jännittää miten selviän kaikesta syksyllä kun palaan töihin. Hyvä tehdä mielikuvaharjoituksia tällaisten esimerkkitapausten perusteella ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selviät varmasti - sinä olet niin organisointikykyinen ja pätevä nainen paikallasi <3
      Mukavaa viikkoa!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)