maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannuksen huiput ja anti-kliimaksi

Juhannuksessa oli monta plussaa, mutta myös pari pitkää miinusta. Ehdoton plussa oli sää, joka enimmäkseen oli lämmin ja aurinkoinen. Plussaa myös muutamasta (mökkiolosuhteet huomioiden) hyvästä ruuasta ja kuivan rapsakasta kuohujuomasta. Mölkyn (tai kyykän, kuten minun lapsuudessani sanottiin) pelailu oli hauskaa ja samoin ne muutamat pienet omat hetket kirjan parissa.


Miinusta tuli omasta pms-mielialasta, poikien liiallisesta riehakkuudesta sekä heidän kuuloaistinsa vajavuudesta ja mökin keskeneräisen alkeellisista olosuhteista. Myönnän, että jossain vaiheessa en ollut ollenkaan mukavaa seuraa, vaan lähinnä tulta syöksevä lohikäärme...




Jossain vaiheessa selailin anopin lainaksi tuomia Maalla-lehtiä, mutta ne oli pakko palauttaa pikapikaa, sillä tulin vain huonolle tuulelle katsellessani muiden idyllejä. Enkä selkeästi ole oikeaa lukijakuntaa, jos lehden mielestä toimiva lapsiperheen eteinen on sellainen, jossa on iso valkoinen matto, antiikkituoli ja lipasto, joka muistuttaa nukkekodin kalustetta minilaatikoineen. Että heippa vaan fantasia-lehdet, en jää kaipaamaan utopioitanne.

Samoin saivat lähteä Viherpihat, sillä mökkitontin kauheuteen ei auta parin pienesti söötin kukkapenkin perustaminen tai vinkit "kivan" heinäseiväskoristelun tekemisestä. Ero todellisuuden ja ihanteiden välillä on vain liian suuri, eikä hsp-mieleni oikein kestä tuollaista epäsuhtaa.

Kaiken lisäksi sain aikaiseksi riidan, kun kimmastuin kaikesta kaaoksesta, kasoista, keskeneräisyydestä ja rumuudesta. Selkeästi olen ihminen, joka voi hyvin silloin, kun paikat ovat edes suurinpiirtein järjestyksessä. Kaipaan ympärilleni tilaa, minimaalisuutta ja selkeyttä. Alan voida huonosti, kun joka taso, nurkka, neliö ja pöydänkulma pursuaa tavaraa. Yritin karsia selkeästi turhaa tavaraa kaapeista, jotta edes osan tavaroista saisi siististi ovien taakse. Sainkin sitten totaalisen pimahduksen, kun mies mokoma meni pelastamaan roskikseen heittämiäni "aarteita", mm. 70-luvulta peräisin olevan ihan hirveän saunanaulakon, jossa on alastomia rumia ukkeleita lauteilla ja jokin mukamas hilpeä loru. Lopulta vannoin, että joko minä tai se naulakko lähtee, ja että alan säästää ikiomaa mökkiäni varten (hah :D ). Olkoon vaikka millainen röttelö jostain hyttyspuskien keskeltä, mutta siellä olisi vain kivoja esineitä ja niitäkin vain hyvin vähän.

Sopu saatiin kyllä aikaiseksi, enkä pakannut kimpsujani (vielä), mutta ai että haaveilen oikeasti omasta pikku mökki-idyllistä. Sellaisesta, jossa ei olisi rakennusjätettä ympäri tonttia tai pelkkää kaaosta kaaoksen perään. Ja olisi laituri, jolla voisi istua ja lillutella varpaita vedessä. Jään odottelemaan lottovoittoa tai jonkin salaperäisen Amerikan isosedän perintöä ;)

Terveisin
viimeistä työviikkoa aloitteleva savunhuuruja nenästään puhalteleva mökkilohikäärme

17 kommenttia:

  1. Muistan ton raivostuttavan turhautumisen tunteen vuosien remppahelvetti-ajoilta… Hajottavaa, kun ympärillä on vain kaaosta ja loputonta tekemätöntä työtä, joka ilahduttavan ja inspiroivan idyllin sijaan vain ottaa rankasti koteloon. En yhtään ymmärrä ihmisiä, jotka _tahtovat elää rojun ja sotkun keskellä aina. ”Kotoisuus" on kyllä jotain muuta, minunkin mielestäni :)

    Voimaa viikkoon, tulkoon loma oikein nopsaan!!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista! <3 Viimeistä työviikkoa vedellään ennen lomaa. Kyllä se tästä... :)

      Poista
  2. Hei mökkilohikäärme! Kirjoitat kyllä ihanasti :D Tuli ihan niskat kipeäksi tästä nyökyttelystä! Mä oon niin samoilla linjoilla! Ja voi hitto, miten noi hilpeilynaulakkotsydeemit on koskaan voinut olla "in"... Brr!

    No hei, hetki enää lomaan. Kyllä se siitä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa kiva kuulla :) Kiitos!
      Minäkin löysin sinun blogiisi ja tykästyin kovin! Vierailaan vastakin <3

      Poista
  3. No kuule jos jotain, niin olet kyllä maailman rehdein itsellesi ja muille. Kaaos, meteli on kauheutta ja sillä sipuli ja siihen päälle pms, niin sehän on jo maanpäällinen helvetti.

    Parempaa tätä viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia :) Joo, ilmeisesti mulla on sellainen sisäinen skanneri (tai mikä lie), etten osaa ainakaan kovasti valehdella tai olla olevinaan aurinkoisempi tai ihanampi kuin olen :D

      Tällä viikolla on vikat työpäivät ennen lomaa ja eiköhän tässä pms:tkin helpota pikku hiljaa ;) Mukavaa viikkoa sinne!!

      Poista
  4. Minäkin nauttisin ympärilläni olevasta harmoniasta, mutta en ole halukas laittamaan siihen aikaani. Niinpä yritän sietää pinoja ja kasoja ihan joka paikassa :) Välillä meinaa hermo loppua. Meillä mies ei sisusta. Ottaen huomioon miehen elektroniikkahankinnoista aiheutuvat erimielisyydet, niin kyseessä on suuri onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhh, elektroniikka... siinäpä taas yksi inhokkini! :D Kotona meillä ei sitä liiemmin ole (normi telkkari, tietsikat yms.), mutta mökillä säilötään mm. miehen muinaisia jättikokoisia vahvistimia, kaiuttimia yms. En yhtään harmittelisi, vaikka varas veisi ne mennessään... ;)

      Poista
  5. Meilläkin pyörähti yksi tulta syöksyvä juhannuslohikäärme. Aika ärjytapaus... Hmmm--- elikkäs tätä lohikäärmeilmiötä on ollut siis liikkeellä!

    Uskotaan Muumimammaa, kyllä kaikki järjestyy, vaikka edes hyvin hyvin pikku hiljaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannus lienee lohikäärmeille otollista aikaa. Onhan ne kokotkin ympäri Suomea, jotka ehkä houkuttelevat tulta syökseviä hirmuotuksia esiin..? :D
      Ja yritetään uskoa, että kaikki järjestyy <3
      (On jo parempi mieli, kun eilen reuhasin kuntosalilla ja pms-höyryt ovat haihtuneet.)

      Poista
  6. Siitä pms-jutusta, tuttua on. Ollaan nyt saatu meillä helpotusta siihen kuivaamalla poimulehteä ja tekemällä siitä teetä. Tykkään blogistasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaisikohan tuo poimulehti mullakin? Mitään virallislääketieteellisiä konsteja en halua kokeilla, mutta tuollainen luonnonmukainen konsti voisi olla hyvä.
      Kiitos palautteesta, kiva kun oot löytänyt tänne <3

      Poista
  7. Ihana ja ajoittain liiankin tuttu lohikäärme-kuvaus. Kasat ja rojut saa minut raivon partaalle ja syöksemään tulta. Silti pinoan niitä varmaan eniten meidän perheessä.. Meidän juhannus on mennyt rauhallisissa merkeissä minun osalta, kun ollaan lomailtu Pärnussa.

    VastaaPoista
  8. Ihana ja ajoittain liiankin tuttu lohikäärme-kuvaus. Kasat ja rojut saa minut raivon partaalle ja syöksemään tulta. Silti pinoan niitä varmaan eniten meidän perheessä.. Meidän juhannus on mennyt rauhallisissa merkeissä minun osalta, kun ollaan lomailtu Pärnussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ajoittain kasaan rojuja, vaikka pitäis aina laittaa kaikki paikoilleen saman tien. Tuolla mökillä vaan puuttuu ne säilytysratkaisut (tai sitten kaapit on täynnä just jotain ihme roinaa).
      Pärnu kuulostaa ihanalta, oon joskus katsellut kuvia sieltä ja vitsit miten hienot rannat ja kaikki :)

      Poista
  9. Voih, tunnistan itseni kyllä kuvauksesta :D. Kun ei ole mökkiä jolla raivota niin nyt otan kierroksia Espanjan kodin kroonisesta likaisuudesta (siis sellaisesta, johon ei edes raivosiivous auta!) ja ahdistun. Mutta teksti oli hauska - olet ihanan itseironinen, analyyttinen ja koominen, kaikkea yhtä aikaa (ainakin näin pahimman ärsytyksen laannuttua netin kautta :D ) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se lika ja sotku saattaa joskus saada naisihmisen hieman tolaltaan (ja varsinkin pms-aikaan mikä tahansa pölyjyvä riittää saamaan aikaiseksi räjähdyksen).
      Ja voi kiitos! Niin ihana palaute, että hymyilen kuin pieni aurinko :) <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)