tiistai 31. toukokuuta 2016

Rantakausi avattu, ja arjen mahdottomuus

Eilen illalla avasimme rantakauden, kun hurautimme (myöhästyneen ja muiden äitien kokkaaman) päivällisen jälkeen lähirannalle. Oli suorastaan huumaavan ihanaa levittää viltti rantanurmelle ja nauttia lämmöstä. Lapset plutasivat vedessä, joka kuulemma oli vähän kylmää. Minut sinne saa sitten, kun vesimittari näyttää +21 tai enemmän. Ko. rannalla poikkeuksetta törmää myös muihin kulmakunnan tuttavaperheisiin, joten rantalötköttelyn oheishyötynä syntyivät esikoisen kaveritreffit myöhemmälle viikolle ja kuulumisten vaihtoa kolmannen perheen kanssa.


Rantareissun hintana oli se, että kaikki tarpeellinen - pyykkien pyöritys, keittiön siistiminen, yleinen järjestely ja lasten iltatoimien järkevä ajoitus - jäi tekemättä tai viivästyi hyvin myöhään iltaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin purkaa ja täyttää tiskikonetta klo 22.30 vatsa nälästä kurnien. Sitten se kinkkinen valinta, että jättäisikö iltapalan väliin vai söisikö ja venyttäisi nukkumaan menoa vieläkin pidemmälle.

Eniten arjessa ärsyttää juuri se, että joka ikinen hauskuus, irtiotto ja omien tarpeiden toteuttaminen kostautuu väistämättä ja kaataa koko korttitalon silmänräpäyksessä. Joko menet rannalle nauttimaan kesästä tai sitten olet sisällä marttyyrina ja laitat pyykkiä/tiskiä/milloin mitäkin.

Joskus olen miettinyt, että lyhennetty työaika voisi olla aika jees arjen hallinnan kannalta. Mutta sitten toisaalta se tietäisi tulojen pienenemistä ja yhä pahempaa kitkuttamista rahan riittävyyden kanssa. Ja kun aikanani vietin 4,5 vuotta kotona lasten kanssa, joka kaiketi teki jo ihan aimo kolauksen eläketuloihini, niin enempää en halua halpuuttaa vanhuusvuosieni tuloja (jos nyt silloin edes mitään eläkkeitä edes on olemassakaan).

Toistaiseksi siis arki ja elämä on hullunmyllyä ja joskus kipeitäkin valintoja: joko ruoka-, pyykki- ja tiskihuolto toimii suht riittävällä tasolla, tai sitten huolto ei toimi, mutta tunnen eläväni vähän enemmän. Ja mieluummin valitsen elämisen kuin keittiörobottina toimimisen :)
 

18 kommenttia

  1. Huh. En edes uskalla ajatella eläkettä. Hoitovapaalla on mennyt ainakin 8 vuotta. Sitten tietty neljän lapsen äitiyslomat ja osittaisella hoitovapaalla ainakin vuosi. Ja tosiaan, aina kannattaa valita elämä! Ei mitään marttyyri-keittiörobotin elämää! Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on joskus kipeitäkin valintoja, että ollako töissä (ja kerätä eläkkeitä, jos vaikka elää sinne saakka) vai satsatako perheen hyvinvointiin ja olla kotona... Uskon, että kummallakin valinnalla lopputulos on kuitenkin hyvä.

      Ja tosiaan, keittiörobotin marttyyrimainen elämä ei kyllä ole kivaa (been there).

      Ihanaa kesäviikkoa! :)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Juu, mä tiedän tuon tunteen, jos lähden rannalle, kaikki pakolliset hommat on odottamassa kotona... Mutta näin kesällä valitsen elämän, käytän sitten tuon syksyn ja talven mieluummin tuohon marttyyriuteen ;D, enkä oikeastaan sitäkään, koska olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskuus ja mukavuudenhaluisuus on ihan jees, koska ne kertovat siitä, että ihminen osaa priorisoida jotain muuta kuin pakollisia velvollisuuksia ;)
      Mieluummin mäkin valitsen niin kuin ryydyn ikuisen taakan alle.

      Poista
  4. Minä en ole kotityöihmisiä lainkaan, joten minun on aika helppo jättää kodinhoidolliset toimenpiteet kakkoseksi. Sen kyllä näkee kodista joka on täynnä rytökasoja. Olen lisäksi erinomainen kehittelemään taktiikoita, kuinka selvitä kun likapyykkiä on vuori tai puhtaat astiat ovat loppu. Mutta problematiikka on tuttu. Voin joko viettää vapaa-aikana tehden jotain miestä en pidä (=kotityöt) tai sitten kärsiä useassa välissä niiden laiminlyönnistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on jännä, koska mä olen aina pitänyt itseäni käytännönläheisenä ja organisoituna siistinä ihmisenä. sitten olenkin oikeasti kaikkea muuta. Ehkä on aika hieman päivittää omakuvaa :D

      Poista
  5. Mä komppaan Kepposta, olen erittäin lahjakas jättää kodinhoidolliset toimenpiteet kakkoseksi.

    Koska ELÄMÄ. (Mutta sillä on kääntöpuoli, ja se kyllä näkyy.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joo elämä voittaa aina kotityöt, mikä sitten kostautuu ja kaatuu niskaan ennemmin tai myöhemmin, ja aiheuttaa kiukku- ja ahdistuskohtauksia... Mut ainakin sitä ennen oli vähän elämää :)

      Poista
  6. Eläminen kuulostaa hyvältä <3
    Koskaan en ole vielä kuullut, että ne taaksejätetyt kotityöt ei odottaisi siellä kun taas palaa kotiin... Jospa sitä opettelisi jättämään niitä enemmän, onnistuisiko sitä tottumaan siihen? Vaikeaa, mutta siihen Vois oppia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ja sitäkään en ole kuullut, että joku vanhus katuisi, ettei ollut nuorempana tehnyt enempää kotitöitä :D Enemmän sitä taidetaan katua sitä, ettei tartuttu hetkeen ja nautittu.
      Nautitaan siis tänään(kin) :D

      Poista
  7. Mun mielenterveyden salaisuun on 14,5 vuotta ollut se, etten tee kotitöitä lasten nukkumaanmenon jälkeen. Jos keittiö on aamulla pommi, sit se on. Kun joskus kävin töissä, niin samalla kun lapset kattoi telkkaria ja mätein päivällistä, niin siivosin siinä samalla.
    Pyykkien pesun hoitaa kone, joten kauhiaa stressiä en kanna siitä.

    Lomaile, rantaile ja jakele hommia siipalle toisin kuin minä :D

    Älä stressaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on loistopäätös, ettei tee kotitöitä lasten nukkumaan menon jälkeen. Meillä se tosin turhan usein tarkoittaisi sitä, että niitä ei tehtäisi ollenkaan :D
      Meilläkin kyllä kone hoitaa pyykkien varsinaisen pesemisen, mutta se kuivumaan ripustelu ja puhtaiden vaatteiden järkkäily vie ärsyttävän paljon aikaa. Selvästi tarvitsisin kyllä kotiapulaisen...

      Poista
  8. komppaan kaikkia edellisiä.
    Ei ole maailmanloppu, jos koti on eletyn näköinen. (joo, siitä tulee ajoittainen ahdistus. Mutta se ahdistuskin tulee joka tapauksessa)

    olisi ehdottomasti mukavaa, jos joka puolella olisi siistiä ja levollista ja kaunista, mutta vielä mukavampaa on venytellä varpaitaan auringossa.

    Mä olen käyt.kats. koko työurani tehnyt vajaata työpäivää.
    Palkkapäivinä harmittaa, mutta ei koskaan muulloin. Eläkkeelle en usko pääseväni, ja jos pääsen ei haittaa vaikka rahaa olisikin vähän. Halvemmaksi tulee kepeä päivähiprakka, jos sen saa juomalla laimentamatonta sekamehutiivistettä - muullaiseen ei kumminkaan ole varaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin niin totta kaikki :) Mä alan päätyä siihen, että olen vaatinut (ja vaadin) itseltäni ja elämältäni vähän liikaa. Pitäisi olla rentoa, mutta myös siisti ja kiva koti. Ja sitten ei ole kumpaakaan... Aika tehdä jonkinlainen arvokatsaus ja kaikenlaisia toimenpiteitä (tai toimenpiteettömyyksiä paremminkin)

      Poista
  9. Täällä on selvästikin ihmisiä, joilla on arvot kohdallaan! Minä otan kyllä kesällä tosi rennosti kotitöiden suhteen, jos en nyt muutenkaan niistä paljon stressiä kanna... Mikäli päivä kuluu uimarannalla tai muuten vain ulkosalla, illalla syödään uunimakkaraa! Pyykin ripustaminen ulos on suorastaan nautinto (paitsi silloin, kun hyttyset käyvät kimppuun). Sisälle viedyt puhtaat pyykit kaadan takkahuoneen sohvalle. Olen ottanut tavaksi joka kerta kulkiessani takkahuoneen läpi (se on läpikulkuhuone, jonka kautta tulee kuljettua kymmeniäkin kertoja päivässä) viikata kaksi vaatetta paikalleen - ei rasita liikaa!!! Samalla tavoin toimin oikeastaan kaikkien hommien kanssa, joihin en viitsisi tarttua: kun esim. olohuoneen lattia lainehtii Legoja, poimin joka kerta ohi kulkiessani kaksi Lego-palikkaa laatikkoon. Tulevat ne työt silläkin lailla tehtyä...

    Eläkkeestä en murehdi. Olen ollut yli 20 vuotta kotiäitinä, ja jos saan aikanani kansaneläkkeen, se on minulle ylellisen suuri raha, jonka sitä paitsi saan käyttää ihan itseeni!!!

    VastaaPoista
  10. Täällä on selvästikin ihmisiä, joilla on arvot kohdallaan! Minä otan kyllä kesällä tosi rennosti kotitöiden suhteen, jos en nyt muutenkaan niistä paljon stressiä kanna... Mikäli päivä kuluu uimarannalla tai muuten vain ulkosalla, illalla syödään uunimakkaraa! Pyykin ripustaminen ulos on suorastaan nautinto (paitsi silloin, kun hyttyset käyvät kimppuun). Sisälle viedyt puhtaat pyykit kaadan takkahuoneen sohvalle. Olen ottanut tavaksi joka kerta kulkiessani takkahuoneen läpi (se on läpikulkuhuone, jonka kautta tulee kuljettua kymmeniäkin kertoja päivässä) viikata kaksi vaatetta paikalleen - ei rasita liikaa!!! Samalla tavoin toimin oikeastaan kaikkien hommien kanssa, joihin en viitsisi tarttua: kun esim. olohuoneen lattia lainehtii Legoja, poimin joka kerta ohi kulkiessani kaksi Lego-palikkaa laatikkoon. Tulevat ne työt silläkin lailla tehtyä...

    Eläkkeestä en murehdi. Olen ollut yli 20 vuotta kotiäitinä, ja jos saan aikanani kansaneläkkeen, se on minulle ylellisen suuri raha, jonka sitä paitsi saan käyttää ihan itseeni!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rennosti ottaminen on kyllä parempi vaihtoehto kuin kotitöiden parissa pingottaminen. Ja tuo on kyllä kätevää, että tekee asioita vaikka kaksi juttua kerrallaan, niin ei tarvitse reuhata kaikkea heti valmiiksi.

      Itselleni rahasta huolehtiminen on osittain aina kulkenut mukana. Jotenkin sitä ajattelee aina pidemmälle kuin ehkä pitäisikään ja pyrkii varmistelemaan asioita. Sinänsä olisi ihan jees, että osaisi luottaa siihen, että sitten vanhanakin asiat menevät ihan hyvin. Hetkessä eläminen ja siinä tyytyväisenä oleminen on parempi kuin pingottaminen :)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall