maanantai 23. toukokuuta 2016

Pettymys, iloinen yllätys ja kiitoksia

Loppuviikko oli tunteiden myllerrystä. Ensin koin ison pettymyksen, kun tulin torjutuksi eräältä itselleni tärkeältä taholta. Olin toivonut jälleennäkemistä jo pitkään, ja tiesin, ettei tällä kyseisellä taholla ollut mitään oikeaa syytä torjua ehdotettua tapaamista. Selitykset kuulostivat tekosyiltä ja niinpä viesti tuntui tältä: "Et ole tärkeä, älä tule." Harmittaa todella paljon.
 
Harmituksen keskellä rutistelin omia lapsiani ja miestä entistä enemmän. Olin kiitollinen, että minulla on hieno perhe. Tiedän, että olen heille tärkeä, ja se jos mikä on arvokasta!

Yksi ystävistä yllätti ex-tempore ja kiikutti lauantai-iltana ihanan muistamisen: pikkupullo Fresitaa ja vaahtokarkkeja! Voi että, olin niin liikuttunut ja ilahtunut. Silloin viimeistään haihtuivat harmin rippeet. Mikä ihana ystävä ♥  Jos jossain, niin ystävien saralla olen ollut todella onnekas.


Sunnuntaina lähdin ex-tempore samaisen ystävän kanssa vilttikirppikselle. Istuimme pari tuntia puistossa ja yritimme päästä eroon turhasta tavarasta. Ystävä paremmalla menestyksellä, mutta minun myyntisaldoni oli n. 5 euroa :D  Naisten- ja lastenvaatteille ei vain tuntunut nyt olevan kysyntää. Sää oli kuitenkin hieno ja aika kului mukavasti hyvässä seurassa ja ihmisiä katsellen.

Kuopus oli viikonlopun pienessä kuumeessa, mutta tokeni sunnuntaina sen verran, että teimme pienen metsäretken lähelle. Kyseessä on aivan pikkuruinen metsäkaistale, mutta se on i-h-a-n-a. Siellä on lasten rakentamia risumajoja, ihania isoja kiviä, lehtomainen vehreys ja lukemattoman paljon saniaisia ja keijukaistunnelmaa. Olin lumottu. Kuvia lisäilen pikkuhiljaa Instagramiin.

Tänä aamuna kirjoitin kiitollisia ja kehuvia terveisiä lapsen päiväkodin johtotasolle. Halusin kertoa miten hienoja ihmisiä heillä on töissä ja miten tyytyväinen olen ollut lapsemme hoitopaikkaan ja heitä hoitaneisiin aikuisiin. Mielestäni on tärkeää antaa positiivista palautetta ja nyt oli sen aika. Kuopuksellamme alkaa pian viimeinen tarhakuukausi ennen kesälomia ja syksyllä edessä olevaa eskaria. Tähän asti hän on ollut parhaissa mahdollisissa käsissä ja olen voinut aina luottaa siihen, että kaikki toimii. Sekin arvokasta kuin mikä.

Mieli avoinna ja kiitollisena kohti uutta viikkoa. Tiedossa tarhan kevätjuhlaa, jalkapallohulinoita ja lämpimiä päiviä ♥

17 kommenttia

  1. Torjutuksi tuleminen koskettaa syvältä. Olen kokenut myös. En vain tiedä ymmärsikö tämä toinen että koin asian niin. Ja niin vahvasti vielä. Asia jäi ihan auki.

    Voi nytkö se tarha-aika on jo loppumassa. Muutosta tulossa. <3

    Täällä ollaan nyt jossain ihme syvyyksissä enkä pääse ylös maantasalle. Olen käynnistänyt tänne vaihteeksi kyyneltehtaankin... nimim puhdistautuminen. Ehkä minun kuuluukin nyt olla "täällä jossain", lapset kyllä nostavat ylös kun tulevat koulusta. Tai ehkä tuo metalliromukasa palauttaa arkeen (vanha saunankiuas, palkki, vanha rappuralli..), joka pitää viedä metallikeräykseen tällä viikolla. Tai ehkä teenkin niistä kuuraketin ja karkaan sillä kuuhun tai avaruuteen. :) :D

    <3 puss** viikkoon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin kokemus jäi sikäli auki, etten tiedä ymmärsikö toinen osapuoli loukannensa minua. Enkä osannut oikein sitä ilmaista hänelle...

      Voih, toivon sinne kyyneltehtailuun (ja kuuraketetin rakenteluun) silityksiä ja halauksia ♥ Joskus se on sellaista, varsinkin meillä herkkiksillä... Mutta sitten tulee taas jokin huominen ja kuuraketin sijaan sitä haluaakin hilpaista ihailemaan tämän maailman ihanuutta. Vuoristorataa - sitä se elämä on :)

      Halauksia viikkoon!!

      Poista
  2. Voi tuollainen torjuminen on kyllä ikävää ja saa aikaan niin pahan mielen, mutta täytyy vaan ajatella, että enemmän se toinen osapuoli menettää kuin itse!

    Ihana ystävä kun tuolla tavalla yllättää, yllätykset on aina parhaita!

    Ja hienoa, että laitat positiivista palautetta päiväkodille, sitä taitaa kuitenkin sinne aika harvoin tulla, suurimmaksi osaksi ihmiset vain rutisee ja valittaa, kuten kouluillekin, vaikka oikeasti monesti olisi aihetta myös kiitokseen! Olen yrittänyt itsekin muistaa, että kun on aihetta, niin laitan myös sitä kiitosta ja hyvää palautetta enkä vain aina niitä risuja.

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin jo ajattelen niin, että se toinen osapuoli menettää oikeasti paljon. Esim. meidän lasten kasvun seuraamisen... :( Ja lapset puolestaan tärkeän tahon. Nyt nämä ihmiset jäävät pojille aikalailla vieraiksi, ikävä kyllä.

      Mutta katse kohti aurinkoa ja kivoja juttuja :)
      Aurinkoa ja ihanuutta sinnekin! ♥

      Poista
  3. Se, että ystävä ei onnistu löytämään aikaa tuntuu kurjalta. Mutta voihan kyseessä olla sekin, että hänen voimavaransa ovat vähissä ja kuluvat normiarjen pyörittämiseen. Ehkäpä kutsu sitten tulee hänen suunnaltaan. Tosin pitää samaan hengenvetoon todeta, että juurikin tuolla tavalla on ystäviä elämästäni poistunut. Olen itse yrittänyt olla aktiivinen, mutta kun ystävyyden ylläpito on osoittautunut vaikeaksi olen jäänyt odottelemaan vastapuolen parempaa aikaa tai enempää kiinnostusta - eikä sitä ole tullut. Toisaalta minulla on läheisiä ystäviä joiden kanssa tavataan harvakseltaan. Jokakerta jatketaan siitä mihin jäätiin vaikka välissä olisi ollut kuukausia ja joskus jopa melkein vuosi. Sen tiedän, että jos olisi ystävän tuen tarpeessa, aika sinne kalenteriin raivattaisiin vaikka väkisin.

    Jokaista lämmittää hyvä palaute. Minä kanssa arvostin aikoinaan korkealle lasteni päiväkotia ja toivottavasti osasin sen heille teoillani välittää, kun niin harvoin tuli suoraan sanottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kommenttikentässä paljastan sen, mitä en halunnut tuohon itse kirjoitukseen sisällyttää... kyse on varsin läheisistä sukulaisistani. Tai siis tällä hetkellä he ikävä kyllä jäävät meille kaikkea muuta kuin läheisiksi, mikä on sukulaisuusasteen kannalta todella ikävää :(
      Tiedän, ettei heillä ollut mitään oikeaa syytä olla (taaskaan) tapaamatta meitä, paitsi ehkä oma mukavuudenhalu lähinnä tulee mieleen... He eivät ikinä kutsu meitä käymään, eivätkä itse käy meillä. Ainoa keino on ollut tuputtaa itseään sinne kylään, mutta tätä menoa sekin kyllä jää.

      Olen iloinen, että miehen puolelta vastaavaa sukulaisuusastetta edustavat ihmiset oikeasti ovat kiinnostuneita meistä ja lapsista. Se korvaa paljon, mutta ei kaikkea siitä, mitä en saa osakseni tuolta ko. taholta :(

      (Ehkä nyt jäi vähän ilmassa leijuvaksi, että kenestä on kyse, mutta ehkä sen voi tuosta melkein jo lukea. Ja otan tietoisen riskin, että tämäkin tieto ja mielipiteeni heidän korviinsa leijuu, mutta sitten olkoon niin...)

      Mutta tää mummo menee eteenpäin lumessa ja on kiitollinen niistä ihmisistä ja asioista, joiden osalta palapelin palaset ovat just kohdillaan :)

      Aurinkoa viikkoon! ♥

      Poista
    2. Se on kurjaa, kun omilla läheisillä ei ole kiinnostusta yhteydenpitoon :(

      Itse olen joskus ollut samantyylisissä fiiliksissä, kun tapaamme sukulaisia pitkästä aikaa. Pojat ovat odottaneet vierailua pitkään ja sitten jossain vaiheessa käydään läpi seuraavaa treffiajankohtaa ja vastapuoli tuskailee kalenterinsa kanssa, kun meille ei oikein löydy ajankohtaa. Kalenteri on niin täynnä jo sovittuja tuttavavisiittejä, suunniteltuja pikku retkiä sinne ja tänne, elokuva- ja teatteriensi-iltoja. Yritän suhtautua neutraalisti siihen, että emme ole heidän listansa kärjessä.

      Poista
  4. Pöh toi oli kurja ja loukkaava juttu ja oikeesti mua harmittaa hurjasti sun puolesta.

    Ei varmaan auta, mutta jos vain vois ajatella, et ihmisiä ei voi muuttaa.

    Rutistus muru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru ♥ Itse asiassa se auttaa vähän, kun ajattelee just tota, että ihmisiä ei voi muuttaa. He eivät voi itselleen mitään (kai sitten?) ja minäkään en sille, että olen herkkis ja loukkaannun. Näillä mennään ja jossain vaiheessa tästäkin päästän irti ja mielessäni annan anteeksi.

      Halauksia ja aurinkoa!

      Poista
  5. Surullista. Niin ajatellen sinua itseäsi ja lapsia. Varmaan vähän miestäkin. Mutta kun pakottaakaan ei voi :(
    Aviossa ollessani mun oli kovin vaikea käsittää miehen puolen sukua, jotka eivät olleet tekemisissä keskenään juurikaan. Kun taas mun suku on niin läheistä ja siteet hyvin kiinteät. Toinen puoli vaan totesi että "me ei vaan olla sellaisia". Ja niin kai se onkin? Just noin mäkin ajattelin sitten, että paljon menettävät juuri he. Tosin lasten puolesta harmittaa, mutta...mitä sille voi?
    Surullista.
    Ystäväyllätys, vilttikirppis ja pikkumetsä kuulostaa hyvältä. Onneksi niitä hyviäkin asioita on. Ja ne omat, joita rutistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just lasten puolesta harmittaa paljon, kun suhteesta ei kaiketi ikinä tule kovin läheisiä. Mutta näillä mennään ja iloitaan sitten niistä, jotka meidän kanssamme haluavat olla tekemisissä. Ja yritän ajatella, että ehkä nämä ihmiset kuitenkin tekevät parhaansa, ja aina se vain ei riitä niin pitkälle kuin itse toivoisi.

      Aurinkoa ja iloa sinne Helmelle Naiselle! ♥

      Poista
  6. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka osaavat arvostaa sinua ja teitä - ja tiedät itsekin että olet hyvässä seurassa. :) Vaikka itseäkin torjunnat - tietoiset tai tiedostamattomat - jäävät kyllä kalvamaan pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri :) On oikeasti huippua, että tietää olevansa joillekin tärkeä ja arvostettu ♥ Se kantaa pitkälle - silloin varsinkin, kun tulee lunta tupaan...

      Poista
  7. Oikeat ystävät tunnistaa, vaikka sitten siitä herkullisesta Fresita pullosta.
    Kun meidän perhettä kohtasi reilu kaksi vuotta sitten kriisi ja suru jossa tarvittiin lähimmäisten tukea niin siinä erottui jyvät akanoista, en ole katkera mutta kuitenkin.
    Halauksia, olet ihana, luota siihen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi ♥
      Kriisit ja vaikeudet ovat tosiaan niitä vaiheita, jolloin oikeat ystävät ja tärkeät tyypit erottuvat niistä, joilla ei ole niin väliäkään. Mullakin on vähän vastaavanlaisia kokemuksia... Sen jälkeen sitä osaa todella arvostaa niitä, jotka kulkevat vierellä ja ovat tukemassa.

      Aurinkoa ja hymyjä sinne!

      Poista
  8. Voi eih, en nyt tiedä onko kyse ystävistä vai sukulaisista vai mistä, mutta niin kai se on, ettei kaikkien kanssa tule niin juttuun. Onneksi on ystävät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aina ei mene ihan silleen kuin itse toivoisi. Mutta ystävissä olen onnekas, ja siitä olen ihan hurjan iloinen <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall