maanantai 16. toukokuuta 2016

Kevään tuoksu sekä viikonlopun plussat ja miinukset

+ Viikonloppuna satoi, mikä oli tervetullutta. Luonto ja ilma raikastuivat. Lisäksi vihreyden määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Ja ne tuoksut... ♥
 
+ Kävin bodypumpissa perjantaina ja se teki niin hyvää. Nyt kun olen päässyt taas liikkumisen makuun, niin se on ehkä paras jaksamista ja hyvää oloa lisäävä tekijä. Liikkumisesta tulee vahva ja freesi olo.
 
+ Sadekävely lauantaina. Kävelin yksin rannassa ja pienen metsän halki. Oli ihanaa kastua litimäräksi ja nuuskutella kaikkia tuoksuja.
 
+ Pitkät ja rauhalliset aamupalat kumpanakin päivänä.
 
+ Pikainen juoksulenkki sunnuntai-iltana. Luonto oli niin raikas ja upea.


- Sade aiheutti sen, että lapset eivät ulkoilleen kovinkaan paljon. Ja kaikki se poikaenergia ahdettuna neljän seinän sisälle -> katastrofi. Oli paljon riehumista, meteliä ja (vanhempien) hermojen menetystä. Uhh...
 
- Riitelimme miehen kanssa eräästä minulle periaatteellisesta asiasta. Emme päässeet lainkaan yhteisymmärrykseen ja näkemyksemme ovat tässä asian turhan kaukana toisistaan. Yhden riitapäivän ja mökötetyn yön jälkeen lopputuloksena oli kuitenkin sovinto ja rauha. Yritän muistella isäni viisaita sanoja, että parisuhde on aina enemmän tai vähemmän kompromissi. Kaikkea ei voi saada ja väkisinkin kahdella ihmisellä on eriäviä mielipiteitä. Täytyy vaan pitää mielessä ne hyvät puolet ja plus-merkkiset asiat ja jotenkin tulla toimeen niiden huonojen puolien kanssa (kunhan ne eivät kasva liian isoiksi möröiksi suhteen tielle).
 
- Tämän viikon työasia pyöri enemmän ja vähemmän mielen päällä koko viikonlopun. Olen hurja jännittämään, enkä oikein osaa päästää irti ja ottaa rennosti. Varmistelen, piipertelen yksityiskohtia, panikoin ja olen varma, että vähintään kuolen - ja sitten toivon, että kunpa kuolisinkin, tai saisin vähintään umpisuolentulehduksen tai joutuisin ufojen kaappaamaksi, tai ihan mitä vaan, että välttyisin siltä mitä jännitän. Höpsöä sinänsä. Olisi kivaa olla cool ja itsevarma esiintyjä.
 
- Kirvojen invaasio. Toin keittiönpöydälle tuomenoksan, mutta pian huomasin, että siinä oli noin tsiljoona kirvaa, jotka uhkaavasti alkoivat valloittaa kotiamme. Yök! Oksat pihalle ja vähän äkkiä... :D  Saa nähdä pystyykö tänä kesänä tuomaan sisälle luonnonkukkakimppuja laisinkaan, kun noita vihulaisia kuulemma on tänä vuonna ennätysmäisen paljon.



Kaiken kaikkiaan vähän valju viikonloppu, mutta sellaista se joskus on. Aina ei ole silkkaa ilotulitusta tai ruusupuskaa. Onneksi tiedän, että niitäkin taas tulee.

Valoisaa viikkoa! ♥


8 kommenttia:

  1. Miten nuo miehet saadaan oikein ymmärtämään?? Siinä elämäntehtävää kerrakseen. Yöks kirvoja ja noin kauniissa oksissa. Mie löysin ihania kuivahtaneita männynoksia, joissa on kiinni käpyjä, onkohan niissäkin kirvoja tai jotain mäntypistiäiskoppakuoriaisia?? Meinasin jouluksi laittaa oksat maljakkoon leikkokukkien kanssa. -Hei tonttu ukot hyppikää, joulu mielessä jo, heh ja apuaah.

    Täällä on ollut ihanat aurinkokelit koko viikonlopun, tuuli on vaan ollut aika kova. Meinaa lähteä ihan lentoon. Lähetän täältä sinne aurinkoa. <3

    Tsemppiä, hymyä, aurinkoa töihin ja viikkoon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsempeistä ja muista toivotuksista! <3
      Männynoksat on kyllä ihania ja ihan onkin jo ajankohtaista ajatella joulua :D Ainakin on aloittanut suunnittelun ajoissa.

      Iloa ja aurinkoa sinne loppuviikkoon!

      Poista
  2. Voin vain kuvitella tuon poikaenergian sisätiloissa sadepäivänä - ei käy kateeksi 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se energia on aika räjähtelevää toisinaan (samoin kuin mun hermot, heh).
      Hyvää viikkoa sinne <3

      Poista
  3. Hienoa, että olet päässyt liikkumisen makuun! Mitenkä voisin itse päästä samaan tilanteeseen? Mun kroppa niin tarvitsisi lisää liikuntaa, mutta samaattomuus ajaa minut nytkin kohta sohvalle eikä lenkille. Missä selkärankani onkaan?

    Tsemppiä työjuttuun, yritä ottaa rennosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Työjuttu meni ihan hyvin, mutta ilmeisesti panikoiminen vaan kuuluu mun tyyliin :)

      Jaa-a... liikkuminen on iso haaste kaiken arjen hässäkän keskellä. Mistä ottaa siihen aikaa ja energiaa, ja miten saada itsensä liikkeelle? Se ON haaste. Itselläni vaikuttaa se, että olen "aina" ollut liikunnallinen (jos nyt lasketaan pois raskaus- ja vauvavuodet sekä pahimmat ruuhkavuodet). Se on jotenkin luontevaa, ja nykyään jo muistan että alkukankeudet menevät suht nopsaan ohi. Mutta tiedän, että kaikille se ei ole niin helppoa, vaan lähinnä tuskallista ainakin alkuvaiheessa.
      Tsemppiä! <3

      Poista
  4. Liikkumisen makuun...voih! Mulla käy hyvin pitkälti sanoin kuin Kepposella. Henkinen selkäranka on kateissa, se fyysinen kyllä ilmoittaa olemassaolostaan :/
    Pitäis, pitäis, PITÄIS!!!
    Luontoretket ja liikunta kuulostaa hyvältä ja hyvä että niitä on, niiden tylsempien asioiden vastakohdaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se liikkuminen tulee sitten, kun kaikki muu haasteellinen sälä on hieman helpottanut..? Syyllistää ei itseään kannata, kun eihän ihminen ole kone :) Tsemppiä ja aurinkoa! <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)