Äitiydestä: Rakkautta ja piikkilankaa

Sitä se äitiys kai on - täyteläistä ehdotonta rakkautta, ja sitten toisaalta repiviä ristiriitoja, riittämättömyyttä ja rumia tunteita.


Eilen oli niitä kaikkia laidasta laitaan. Aamulla lasten onnentoivotukset ja ihanat lahjat ja kortit. Yhtä lahjaa olin muuten hoivannut salaa jo pari päivää, koska muuten pojan kasvattama krassi olisi heittänyt henkensä ennen h-hetkeä. Ja toinen poika kuiskutteli jo paria päivää ennen, että hänen yllätyksensä on ilmapallo - se paljastui ilmapallon muotoiseksi itse näperrellyksi onnittelukortiksi. Jotenkin niin liikuttavaa kaikkineen ♥

Aamupalan sain sänkyyn - kiitos miehen - ja kahvit sain nautiskella rauhassa, kun poikaset jo viilettivät pitkin pihoja.

Mutta iltapäivällä iski esikoiseen megalomaaninen mörrimöykky! Kaikki oli huonosti ja väärin. Perheen kanssa jalkapalloillessa jaot olivat väärät, kaikki pelasivat huonosti (paitsi hän, joka vain juputti keskellä kenttää tekemättä mitään). Syytöksiä lensi joka suuntaan: äiti oli ihan ääliö, isä ei osannut jalkapalloa ollenkaan ja pikkuveli pilasi koko pelin. Varoitusten jälkeen poika tuiskahti lopullisesi ja lähti pelikentältä laitaovet paukkuen ja kirosanat sinkoillen.
 
Kotona lohdutteluyritykset päättyivät taas pojan kirosanoihin ja kiukutteluun, joista hermostuin jo siinä määrin, että hänelle tuli pelikielto muutamaksi päiväksi. Meillä saa näyttää tunteita ja purkaa pahaa mieltä, mutta kiroilu ja muiden epäreilu syyttely ei nyt vaan ole asiallista. Sitten olikin vuorossa hysteerinen itkukohtaus, kun olin älähtänyt pojalle jo aika tiukkaan sävyyn. Itse olin kaiken draaman jälkeen ihan puhkipoikki ja valmis irtisanomaan koko äitiyden.

Nämä ovat vielä pieniä yhteenottoja ja vasta esimakua teinivuosien draamasta ja ristiriidoista. Mutta herkkänä ihmisenä näihin reagoi isosti ja kaikki ristiriidat vievät hurjasti voimia - olivatpa ne sitten perheen tai ystävien, työn tai minkä tahansa taholta tulevia. Ihmisenä oleminen ei ole aina helppoa. Ja sen sanoin pojallekin - ei ole helppoa olla lapsi ja että äiti kyllä ymmärtää.

Perhe on mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia persoonia, reagointitapoja ja tarpeita. Jokaisella on omat kipupisteensä ja historiansa (meillä aikuisilla toki pidempi ja mutkikkaampi), jotka vaikuttavat siihen miten räjähtelemme tai vetäydymme poteroihimme. Ja sitten kaikkien erilaiset tarpeet, jotka huutavat tulla nähdyksi ja tyydytetyksi. Nälkä, jano, tarinat ja höpötykset, tekemisen tarpeet, vessahädät, kaveri-ikävät, tekemisen puutteet, kauppalistat, lenkille pääsemisen tarpeet, oman ajan haluamiset ja tsiljoona muuta päällekkäistä asiaa. Jostain sivustalta tulevat koulumaailman tarpeet ja haluamiset wilma-viestin muodossa. Futis-joukkueen tarpeet, sukulaisten asiat ja mitä kaikkea vielä...  Ai niin, se palkkatyökin pitäisi hoitaa kunniakkaasti. Omat tarpeet ovat usein pudonneet listan viimeiseksi, vaikka niitä niin ponnekkaasti yrittäisikin nostella näkyville ja tehtäväksi.

Äitiys on paitsi rakkautta myös repivää ja rujoa tunnetta. On päiviä ja hetkiä, jotka voisi mieluusti pyyhkiä yli historiasta ja unohtaa. Ja sitten niitä, joita hellii sydämessään ja tahtoo muistaa aina. Kuten se, että pienimmäinen kehui äitiä viikonloppuna näin: "Äiti, sinulla on ihana paita. Ja kaunis pää." ♥

15 kommenttia:

  1. Voisiko tämän osion laittaa siihen meidän kirjaprojektiin nimeltään "Äitinä olemisen ihanuutta ja sitä toisenlaista puoltakin." tekijät Tuula ja Soili :) ja pari "hehkeää loppurunona" loppuun.

    Minä kirjoitin myös viikonloppuna omia osuuksiani samaan kirjaan, ja tänä aamuna ahersin Avio-onni kirjan kanssa nimim Draama queen... :/ :D :) <3 Kyllä nuo miehet osaavatkin ;) hitsiläinen. Yritetään selvitä jotenkin myös ihanat typykät ;) <3 <3

    VastaaPoista
  2. Ja jo tuli yksi s-kirjain liikaa: myö eikä myös... :D pitäisi varmaan mennä jollekin oikein kirjoituskurssille. :D

    VastaaPoista
  3. Pakko oli tulla vielä kommentoimaan... teen kommentointienkat tänne tällä menolla :D. Rakkautta ja piikkilankaa täälläkin, ihan juuri nyt: mie teen niska limassa kotitöitä (pitkän pitkä lista nimim eilisen loikoilun kosto), mies katsoi äsken telkkaria (menee siis illaksi vasta töihin) ja nyt huomasin että katoppas, sulkapallo vaan viuhuu pihalla, siirtyivät ukkelin kaa pelaamaan palloa. - - - Miten saisi tuollaiset aivot itselle kuin miehillä on?? Että ei vaan älyä millään imuroida koskaan, ei pyyhkiä pölyjä, vaikka ois metrin verran pölyä, ei pestä vaatteita (voihan ne aina käätää) ei murehtia turhista ja tulevista. Rallalaa. Voi jestas. Auttaisikohan sukupuolenvaihdosleikkaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentointiennätys on aina joskus paikallaan :) Minä niin osaan eläytyä noihin tilanteisiin. Joskus olen ajatellut, että sellainen Tee se itse -lobotomia voisi olla paikallaan. Tuunaisi aivonsa sillä tavalla miehen tasolle tiettyjen asioiden osalta ;) (Sori miehet, paitsi ettei tätä kuitenkaan lue kukaan mies, hahhaa :D ) Veikkaan, että elämä olisi sillä lailla miljoonasti helpompaa. Tai sitten pitäisi olla koko ajan iloisessa hiprakassa, ettei jaksaisi välittää. Nauttisi vaan elämän aurinkoisesta puolesta ja porskuttaisi menemään.

      Koitetaan kestää. Ja ehkä me vielä opitaan olemaan hunningolla ja ihan hälläväli-meiningillä ;) Siihen asti: ♥♥♥

      Poista
    2. :) Tuolle sinun tee-se-itse lobotomialle kyllä kannattaisi hakea tavaramerkkisuojausta. :D Hyvät mussiikit vaan soimaan, voisikin aloittaa Hunnigolla -laululla :D. Nyt keksinkin, että voisi johonkin terveysdrinkkiin lorauttaa tilkkasen vettä väkevämpää ;) Mie oon ajatellut myös että tuskin kukaan mies lukee miun blogia, niin sinne voi kirjoittaa ihan mitä lystää :)

      Kestää, kestää, jaksaa, jaksaa. Aurinkoa päivään ihana Tuula <3 <3

      Poista
  4. Juurikin näin: hienosti kiteytetty tuo rakkautta ja piikklankaa. Saman sisältöisen postauksen julkaisin itsekn eilen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sun tekstin ja siinä oli niin paljon sitä samaa mitä itsekin tunnen. Äitiyden eri puolet on yhtä valon ja varjon leikittelyä... Välillä ihanuutta ja välillä silkkaa hirveyttä.

      Poista
  5. Juuri näin, tunteita laidasta laitaan ja aika usein nimenomaan äiti niiden kohteena, jostain syystä nuo isät tuntuvat pääsevän vähemmällä...

    Joskus tosiaan tuo tee-se-itse-lobotomia olisi paikallaan 😆. Mikähän siinä onkin, että ne nuo miehet on niin paljon parempia sulkemaan korvansa ja silmänsä tietyiltä asioilta????

    Ihanaa alkanutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin isä pääsee paljon vähemmällä. Minuun kohdistuu enemmän sekä sitä lokaa että toisaalta myös suloisia tunnustuksia :)

      Veikkaan, että miehillä on ne ns. putkiaivot, jotka tekevät asioista helpompia. Ja henkiset silmälaput :D

      Ihanaa kevätviikkoa! :)

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulta. Erilaiset persoonat kun kalahtelee ja vielä kokee asiat eri tavoin. Me pienimmän kanssa taidamme kenties olla aika samanlaisia, kun joka pv tulee jotain känää. Äitiys on taitolaji ja lajissa kuin lajissa sattuu aina pieniä työtapaturmia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ja esikoisella on todella paljon samaa. Tuiskahtelemme, suutahtelemme ja vedämme herneitä nenään tasaiseen tahtiin :D On siinä muilla kyllä toisinaan hieman kestämistä...
      Kivaa päivää! ♥

      Poista
  7. Meilläkään noi riidat ja harmistukset eivät katso päivää. Toivoin lahjaksi riidattoman äitienpäivän vaan kyllähän noi lapset jaksoivat kinastella ja monta yövuoroa tehnyt mieskin oli välillä niin äreä että otti aivan pannuun. Onneksi oli kuitenkin myös niitä ihania hetkiäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivoin sellaista tasaista, harmitonta ja riidatonta päivää, mutta luulenpa, että sellaisia on odotettavissa joskus 15 vuoden päästä :D
      Nautitaan hyvistä hetkistä ja hengitellään sitten syvään niinä huonoina hetkinä... ♥

      Poista
  8. Juuri noin se menee, välillä sataa välillä paistaa....

    Äitiys on toisaalta ihanaa, mutta onhan se välillä ihan hemmetin raskasta. Ja kun yksistä haasteista pääsee yli, sitten on jo seuraavat tulossa seuraavat ;)

    Mut joo, harjoittelu tekee mestarin tai jotain.
    Ja parhamme teemme!!

    Pusuja ja haleja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on. välillä ihanuutta ja välillä raskasta tahkoamista. Elämäntäyteistä :)
      Pusut ja halit, ja ihania kevätpäiviä! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)