keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ilahdus, ja kateuden pistoja

Taannoin ilahduin, kun postilaatikossa odotti terveiset ihanalta Soililta. On niin uskomattoman suloista, kun löytää postia, ihan oikeaa paperipostia. Sitä rapistelee kirjekuoren auki innoissaan - ensin täytyy istua pöydän ääreen kaikessa rauhassa, keskittyä ja nautiskella. Sitten sitä lukee viestin huolella, hipeltää kaikkea ja hymyilee ja hihittelee itsekseen.

Kirjeessä oli suloisia sanoja, raakasuklaata, Soilin omaa käsialaa oleva kortti sekä voimalauseita. Suklaan säästin pahan päivän varalle, joka sitten odottikin jo ihan kulman takana. Kortin aion postittaa tärkeälle ihmiselle ystävänpäivänä, joten se pääsee edelleen ilahduttamaan muita. Voimalauseet teippasin tänään kalenterini väliin. Järjestys oli ihan satunnainen - luotin intuitioon ja siihen, että ne osuvat juuri siihen kohtaan mihin pitääkin.

Tällaiset muistamiset ovat niin kivoja ja tärkeitä. Kiitos Soili ♥  Kunhan keksin jotain kivaa ja tulee sopiva inspiraatio, haluan laittaa jotain mukavaa eteenpäin. Ilo ja valo täytyy laittaa kiertämään.


Viime aikoina olen myös tuntenut kateuden pistoja. Huomaan, että kateus herää minussa silloin, kun voimat ovat vähissä ja arki haasteellista. Hyvissä voimissa sitä ei tule mieleenkään kadehtia ketään tai mitään, mutta auta armias, että väsyneenä sitä sortuu vihloviin kateuden tunteisiin. Marja Hintikan kirjoitus mummukateudesta osuikin juuri sopivasti. Myönnän avoimesti, että kadehdin kaikkia niitä, joilla on mummuja, vaareja, setiä, tätejä tai muita ekstra-ihmisiä auttamassa arjessa. Kun itsellä on vain omat kädet ja jalat, jotka eivät veny läheskään kaikkeen mihin pitäisi, ja lisäksi herkästi kuormittuva mieli, on usein enemmän kuin pulassa. Silloin olisi vailla sitä ihanaa pelastavaa ihmistä, joka tulisi, halaisi ja auttaisi arjen pulmissa.

Kadehdin myös niitä, joilla on energiaa ja jaksamista enemmän kuin minussa. Oma mieleni on vähän omanlaisensa ja herkästi särkyvää ja kuormittuvaa mallia... Se on osa erityisherkkyyttäni ja kaikkia sen lisämausteita. Aina ei ole helppoa olla minä. Mutta se, että minulla on kanssakulkijoita, ymmärtäjiä ja ystäviä, tuntuu hyvältä. En ole yksin, ja muutkin kompastelevat. Tsemppiä meille kaikille! ♥ 

6 kommenttia

  1. Ylläriposti ystävältä on elämän parhautta!

    Mäkin olen kade sellaisille, joilla on supermummeja kehissä. Minä saan välillä (harvoin) apua, mutta kyse on muutamasta tunnista. Ystävillä on mummeleita, joille voi jättää lapset viikonlopuksi!! Ihan uskomatonta miten jollain voi olla sellaista!!

    Kai tärkeintä olisi, että hyväksyisi ne omat kortit, joilla pelaa. On niin paljon hyvää...paskoina väsypäivinä se ei tosin onnistu, mutta jos vaikka seuraavana ;)?

    Puss, tsemppiä meille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi isovanhemmat, jonne mies voi joskus mennä lasten kanssa ja minä saan pienen huilihetken. Sekin on jo arvokasta. Mutta se arki on kyllä sellaista hullunmyllyä, että siihen toivoisi joskus apukäsiä...

      Mutta sanoit viisaasti, on tärkeää että hyväksyisi ne omat kortit, joilla pelaa ♥ Sitä hyväksyntää kohti...

      Puss ja valoa!!

      Poista
  2. <3 Oi se paketti tuli perille :) Toivottavasti suklaa on hyvää... raakasuklaa on nimittäin vähän kovempaa ja tujakampaa kuin tavissuklaa. :D

    Olet rakas ja ihan erityinen sinä <3
    Voimia arkeen ja ja haleja näihin elämän tuuliin Tuula. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haleista ja toivotuksista ♥
      Se suklaa oli hyvää! Vahvaa ja tujakkaa, mutta ihanan täyteläistä ja todella hyvää :)
      Halauksia ja valoisuutta sinne - olet superihana ihminen!! ♥

      Poista
  3. Herkästi kirjoitettu. Itse olen tosi herkkä ja siinä on puolensa mutta joskus olisi hyväksikin olla vähän lujuutta tässä elämässä.
    Meillä on onni kun on arjen apu lähellä mutta siltikään en viitsi jatkuvasti mummuja häiritä heidän omien puuhiensa lomassa.
    tsemppiä arkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - herkkyydessä on hyvätkin puolensa, mutta on niitä haasteitakin. Ja joskus oli ehkä helpompi olla vähän kovapintaisempi. Ripaus teflonia auttaisi monessa asiassa :)

      Ymmärrän hyvin tuon, ettei isovanhempia halua kuormittaa liikaa. Onhan heilläkin kuitenkin oma elämänsä ja puuhansa.

      Tsemppiä ja iloa sinne! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall