maanantai 1. helmikuuta 2016

Hetkellinen tasapaino

Nyt kyllä piirrän rastin seinään! Koko viikonloppu ja alkuviikko ovat menneet syvässä harmonisessa vireessä. Ei harmita, ei ota kupoliin, ei mitään. Olen balanssissa ja kaikki on ihan ok. (Mitä nyt edelleen harmittaa, että olen puheliton, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin eikä pilata hyvää harmoniaa.)
  
Perjantaina vetäisin kahvakuulatreenin kotona ja tunsin elämän olevan hallinnassa. Kun liikkuu ja hikoilee, alkavat endorfiinit kiertää ja elämä tuntuu olevan omissa hyppysissä. Lauantaina siivottiin ja roudattiin mun autoa öljynvaihdossa sekä kuskailtiin esikoista. 
  
Sunnuntaina oli miehen synttärit, jotka unohdin. Siis voi ääk, miten en ikinä muista edes omien tyyppieni synttäreitä?? No lasten kyllä muistan, mutta puoliskoparka joutuu tyytymään siihen, että huomaa nolon ilmeeni ja omituiset ex-tempore -yllätykset :D  Kuten aamupäivän kahvipöydässä komeilleet pakasteriisipiirakat, jotka käräytin uunissa ja joiden parasta ennen -päivämääräkin taisi olla jo ties milloin. (Iltapäivällä pelastin tilanteen ja hain kaupasta tuoretta pullaa sekä pienen lahjuksen.) 

kuva: http://indulgy.com/post/0RKFEFYYV1/happy-pills 

Iltapäivällä karkasin Citymarketiin, jossa vallitsi syvä hiljaisuus ja tyhjiä käytäviä - ah mitä zen-mielenrauhaa! Löysin esikoiselle pari kevättakkia tosi hyvällä alennuksella. Plus miehelle sen lahjuksen. Ja itselleni uusia alkkareita, vanhat kun ovat mallia neuvostoliitto, siis noin ikänsä perusteella - tai kalaverkko, päätellen reikien määrästä (sarjassamme noloja paljastuksia nro 412). 
  
Illalla heiluttelin taas kahvakuulaa. Poikien iltasadut luin hikisenä, mutta endorfiini-kuplassa. Huomasinpa vielä, että kanasuikaleet vetelivät viimeistä käyttöpäiväänsä ja pyöräytin seuraavan päivän sapuskat iltayhdeksältä. Oi, mikä arjen- ja elämänhallinnan fiilis. Otin siitä kaiken irti, sillä tämä ei ihan heti tule toistumaan. Yleensä sunnuntaisin klo 21 minut löytää sohvalta eikä todellakaan keittiöstä häärimästä seuraavan päivän ruokien kimpussa...   
Tänä aamunakin yllätin itseni ja perheen - ei yhtään kiukuttanut, ei tehnyt mieli valittaa mistään eikä karjua kenellekään. Ihan hyvillä mielin töihin ja mikään ei kiristä nuppia. Ihmeitä tapahtuu! 
  
Mahdollisia selityksiä: 
a) vesijohtoveteen on vahingossa liuennut mielialalääkettä
b) olen kaatunut liukkailla ja täräyttänyt pääni (en vain muista sitä). Jonkinlainen tsi-lobotomia..? 
c) kerran elämässä ilmenevä täydellinen tasapaino universumin, planeettojen ja kuukautiskiertoni välillä. Ommm... 

Oli mikä tahansa, nautin tästä niin kauan kuin sitä kestää ;)   

Lähetän palasen harmoniaa teillekin, viuuh. Tuliko perille? ♥  

10 kommenttia

  1. Kiva kun on harmoniaa, ja vihdoin se tuli siun luo. :) Tsi-lobotomia--- äääks kuolen nauruun......

    Mulla meni tiettyyn rajaan asti suht harmonisesti... (en kyllä enää muista mitä se tarkoittaa...) ja sit se harmonia tippui kuin lehmänhäntä ja aika alas tippuikin se häntä. Nyt jo kyllä naurattaa. Vkonloppuna ei kyllä naurattanut yhtään ja viime yökin meni ihan jurottaessa. :D

    Nyt pysäytetään nää universumin liikkeet teidän talon kohdalle, niin saat loppuelämän harmonian. Meille pikkuisen vois nitkahtaa vaikka eteenpäin nuo universumin liikehdinnät. :)

    Mukavaa viikkoa muiskis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on tarpeen vaan jurottaa ja olla vähän alamaissa. Kun on sellainen hetki, niin ottaa sen sitten sellaisenaan ja piristyy sitten, kun jaksaa :)

      Toivotaan sinne harmoniaa! Ja tänne kans lisää - paras harmoniapiikki taisi mennä jo :D (Tiesin, että se olisikin sellainen veitsenterällä-hetki - hetken kestää ja sit taas mennään...)

      Harmoniaa ja halauksia! ♥

      Poista
  2. Kuullostaa hyvältä, jatka samaan malliin.
    Puss ja valoisaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän roikkua harmonian syrjässä kiinni, vaikka myönnän, että se kyllä yrittää pyristellä irti otteestani. Ehkä annankin mennä, sillä tiedän jo, ettei sitä voi vangita :) Tulee takaisin sit kun tulee.
      Suukkosia ja tsemppiä! ♥

      Poista
  3. Ha-haa. Ainakin leveä hymy tavoitti minut, kun tätä luin. Neuvostoliitto-kalaverkkomuoti :D
    Minä tarjosin mieheni nimipäivää juhlimaan tulleille appivanhemmille kerran kaupan pullapitkoa, jonka olin kuivahtaneena työntänyt pakastimeen ehkä kaksi vuotta ennen tarjoilua. Eihän sitä aina voi olla niin ajan tasalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no ei todellakaan aina voi olla ihan precis ajan tasalla :) Riittää, kun on vähän sinne päin. Ja ajatus on tärkein - kai se on luettavissa niistä kuivista karjalanpiirakoista ja pullapitkoista :D ♥

      Poista
  4. Hyvä harmoniapätkä! Toivottavasti se jatkuu!
    Laita mulle tulemaan vielä tupla-annos, olen sen tarpeessa. Synkistelen huonosti edistyvän projektini syövereissä. Pinnistelen hermoni rippeitä kasaan. Kuuntelen töissä, kun isot miehet vikisee että ei me näin haluta tehdä ja kotona kun pienet miehet vikisee että ei me näin haluta tehdä ja palan halusta aloittaa kommunikaation puoleltani karjumalla, että elämä olisi niin paljon helpompaa ihan kaikille, jos edes joskus tekisitte niin kuin pyydän :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tiedän tuon tunteen, kun tekisi mieli karjua, että tehkää niinkuin sanon, älkääkä jänkyttäkö :D
      Toivotaan harmoniaa - sinne ja tänne (se paras harmonisuus lähti jo lomille ja yritän roikkua vielä sen rimpuissa kiinni...) ♥

      Poista
  5. Oih, tää oli ihana. Koita tunkee tota fiilistä pulloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän! Vielä on rippeet jäljellä - kokeilen säiliä ne naftaliiniin. Jos ei onnistu, niin onneksi on suklaa ;)
      Harmoniaa sinne ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall