perjantai 22. tammikuuta 2016

Ystäväkirjahaaste

Sain Kepposelta kivan haasteen. Kiitos :)

1. Perheeseeni kuuluu...
Mies sekä 5- ja 7-vuotiaat pojat. Vajaan 2 vuoden ikäero pojilla on passeli, vaikka vauva- ja taaperovaihe olikin hurjan rankka. Nyt pojista on tosi hyvin seuraa toisilleen, vaikka tietysti välillä tulee tappelunnujakoitakin.

Esikoinen on sekoitus pientä äidin sylimussukkaa ja reipasta itsenäistä koulupoikaa. Kuopusta saan pitää vielä muutaman vuoden söpösenä vauvelina ennen kuin koulumaailma imaisee hänet syövereihinsä. Vaikka omasta mielestään hän on jo nyt tosi iso ja haluaisi mennä heti paikalla kouluun, eikä mihinkään "lapselliseen tarhaan".

Maailman ihanimmat (ja samalla hermoja repivimmät) höpönassut ♥

Halaus. Vuosi taisi olla 2012.

2. Ammattini...
Aiemmin työskentelin eri tyyppisissä kirjastoissa ja tietopalveluissa. Nyt olen työskennellyt kolmisen vuotta järjestelmäpuolella asiakastuessa ja -palvelussa. Koen vuoronperään palkitsevia ja hiuksia harmaannuttavan turhauttavia hetkiä. Joskus työ on mukavaa, joskus hirveän vaikeaa.

Olen työpaikan ainoa nainen, enkä sen suhteen osaa päättää, meneekö seikka plussa- vai miinuspuolelle ;)  Ainakaan en voi juoruta työkavereiden kanssa huulipunista, menkoista tai siitä mitä laittaisi päälle pikkujouluihin. Tai tietysti voisin, mutta...

3. Harrastukseni...
Rakastan lukemista, liikkumista, luonnossa olemista ja valokuvaamista. Kaikelle tuolle jää nykyään kovin vähän aikaa, ja se harmittaa. Liikkumista pitäisi ehdottomasti saada jollain konstilla mahdutettua elämään, koska parempi kunto auttaisi jaksamaan arjessa. Reippaasta liikkumisesta saa myös ihanan endorfiinihumauksen ja energisen olon!

Elämän tähtihetekiä: lukemista ja hetki
itselle. Kuva viime kesältä. 

4. Erityistaitoni...
Uskotteko, mutta minulla ei ole mielestäni mitään erityistaitoja. Koulussa olin tasaisen hyvä, sellainen ysin tyttö. En kuitenkaan erityisen hyvä missään. Ehkä löydän erityistaitoni vielä joskus. Mainittakoon tosin, että olen erityisen hyvä (ja rasittava) pilkunviilaaja ja haihattelijat maanpinnalle palauttava (suomeksi siis ilonpilaaja??). Miehen mielestä olen pessimisti, omasta mielestäni korkeintaan realisti ;)

5. En osaa...
En osaa(/ehdi) pitää kotia tarpeeksi siistinä enkä osaa olla huomaamatta sotkuja. Haluaisin joko siistin kodin (mikä tarkoittaisi lisätunteja vuorokauteen tai jonkin mystisen kyvyn jakaantua moneen osaan) tai sitten taidon olla häiriintymättä niistä sotkuista.

En myöskään osaa laittaa kieltä rullalle, seisoa käsilläni enkä perata kalaa - joista tuo viimeksi mainittu olisi tosi hyödyllinen taito.

6. Oudoin tekemäni asia...
Ei tule mieleen mitään kauhean outoa... Joskus puhelen itsekseni, ikäänkuin jollekin mielikuvituskaverille. (No okei, ehkä se on hirvittävän kauhean outoa :D  )

7. Jos saisin 10 miljoonaa...
Ostaisin ihanan uudehkon talon, palkkaisin siivoojan ja tekisin osa-aikaista työtä. Harrastaisin ja matkustaisin perheen kanssa ja yksin - etenkin yksin ;)  Lasten kanssa kenties ehtisi olla ihan erilailla kuin nyt. Pistäisin rahat hyvään talteen. Osan laittaisin kotimaan vähävaraisille lapsille sekä kehitysmaiden naisten koulutukseen.

8. Jos olisin päivän mies...
Jakelisin kohteliaisuuksia tuntemattomille naisille - koska tiedän miten paljon sellainen voi ilahduttaa. Menisin johonkin miesten illanviettoon ja ottaisin selvää siitä, mitä ne puhuvat saunanlauteilla - jääkiekosta ja autonvanteistako..?  

9. Hävettää tunnustaa...
Tunnustettavaa riittäisi niin paljon, että jos olisin katolinen ja kävisin ripillä, niin yksikään pappi ei jaksaisi yhdeltä istumalta kuunnella... Mutta otetaan nyt pari mieleen tulevaa. a) Jätin palauttamatta minulla lainassa olleen psykan kirjan lukio-opettajalle. Se kummittelee vieläkin kirjahyllyssäni. b) Tein joskus töissä virheen, joka hävetti niin paljon, etten ole saanut sitä korjatuksi vieläkään. c) Olen tosi kunnianhimoton, ja minulle riittäisi elämänsisällöksi tyyliin kirjat ja nenänkaivelu. Ilmankos en olekaan tätä pidemmällä :)

10. Elämän tarkoitus on...
Yrittää keksiä kuka oikeastaan onkaan. Minulla on siitä aavistus, mutta se ei oikein ole päässyt toteutumaan viime vuosina. Olisi ihan jees olla tasapainossa itsensä ja maailman kanssa. Elää ja antaa muiden elää. Pyrkiä kasvamaan täyteen mittaansa ja kukkia tai rehottaa sellaisena kuin on. Jeesata vähän muita siinä sivussa ja yrittää olla kiva ihminen.

Haastan Soilin, Tiian ja kinttupolku-Marikan. Käykää nappaamassa haaste tästä, jos satutte osumaan paikalle :)

12 kommenttia

  1. Kivat vastaukset ja opin uutta sinusta :)
    Mukavaa perjantaita, pysy lämpimänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan haasteesta, tää oli tosi kiva :) Ja ilmeisen hyödyllinenkin, sillä nyt tiedät, että kunnianhimoni kohdistuu nenänkaiveluun ;)
      Kivaa uutta viikkoa!

      Poista
  2. Täällä myös yksi täysin kunnianhimoton ihminen ja miesvaltaisessa työpaikassa työskennellyt :) Enkä osaa myöskään perata kalaa...

    Kivat vastaukset. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samiksia siis ainakin jossain kohdin :) Kiva kun kommentoit!
      Hyvää uuden viikon alkua sinne!

      Poista
  3. Sun näköiset vastaukset!!

    Erityistaitojasi on ainakin super lahjakas valokuvaaja ja erinomainen ystävien kannustaja! Puss!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mussu :) Tuo ystävien - ja yleisemminkin naisten - kannustaminen ja tsemppaaminen on tärkeää ja mulla lähellä sydäntä ♥
      Puss, murunen!

      Poista
  4. Nää on niin kivoja, aina vain. Ihana lukea näitä siun juttuja, aina vain <3 Ihana, kiitos haasteesta, olen otettu. :)

    Miepä kirjoittelen...(mut vähän eri päivänä kuin nyt tänään perjantaina, niin tulee jotain järkevääkin ulos. :D)

    Ihanaa viikonloppua Tuula pusss** <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista, tuli lämmin olo :)
      Ja ei kiirettä näillä haasteilla. Sit jos/kun olo ja mieli tuntuu sopivalta ;)
      Halauksia ja ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  5. Mukava tutustua lisää :). Minullakin on tämä haaste odottamassa vastauksia ihan samoilla kysymyksillä.
    Tuo vajaan kahden vuoden ikäero on pojille kyllä loistava. Vaikka nujakoivat välillä, niin aina löytyy seuraa. Energiset pojat tarvitsevat peli- ja leikkikaveria. Äidille jää enemmän aikaa lukea kirjaa, kun ei tarvi joka matsiin osallistua.
    Joskus luin jostain, että kunnianhimon puute tukee onnellisuutta, kun ilman jatkuvia tavoitteita ihminen on helpommin tyytyväinen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo varmaan pitää paikkansa, että saattaa olla helpompi olla onnellinen, jos ei yritä koko ajan tavoitella kuuta taivaalta. Toisaalta joskus olen miettinyt, että pitäisikö itseään haastaa enemmän ja kurkotella asioita. Mietin asiaa tässä nenänkaivelun lomassa ;)
      Kiva kun kävit täällä ja mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  6. Ihania vastauksia.
    Kyllä se koti siitä alkaa siistiytyä kun lapset kasvavat. Pitää vain oppia sulkemaan silmät sotkulta ja nauttia muista asioista tässä vaiheessa.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on - aikansa kutakin. Siisteyden saralla haluaisin karsia tavaroita ja selkeyttää säilytystä - sekin auttaisi paljon. Turhaa rompetta tosin ei ole ihan hirveästi, kun muutoissa on karsiutunut ne pahimmat. Mutta ainahan on sitä tilpehööriä, jota säilyttelee ja jolle ei oikein löydy kätevää paikkaa...
      Mukavaa viikkoa sinulle myös <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall