keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Työssäkäyvän äidin kotijumppa

Olen todennut harva se päivä (ja viikko ja kuukausi), että kuntoilen ihan liian vähän. Ja että asiaan pitää tehdä pikainen parannus. Eilen päätin ottaa härkää käsipainoja kahvasta kiinni ja tehdä jotain konkreettista asialle. Kas näin se meni:

16.30 Kotiudun kuopuksen ja hänen tarhakaverinsa kanssa. Mies ja esikoinen ovat jo kotona. Yleistä kotiintulon hässäkkää ja asettautumista. Tiskikoneen tyhjennystä ja ruuanlaiton aloittelua sekä lasten päivästä ja esikoisen läksyistä kyselyä, yleistä vilinää. Luon pitkän katseen käsipainoihin ja ajattelen, että teen heti ruuan jälkeen parit muuvsit.
  
17.15 Ruoka on valmis. Pöydässä on spagettia ja jauhelihakastiketta sekä salaattia ja ruisleipää. Vierailevan tähden läsnäolo aiheuttaa sen, että haaveksiva kuopuskin syö ripeästi.
  
17.40 Pöydän ja keittiötasojen siivousta, papereiden ja sälän järkkäilyä. Pyykkikoneen täyttöä ja kuivien pyykkien viikkausta. Tavaroiden siistimistä oikeille paikoilleen. Poikien leikkien vahtimista päältä, ettei meno ylly liian villiksi. Kalenterin tsekkausta ja parit viestit kavereille. Pienenä mielihyväbonuksena Instagramin päivitys muiden hommien ohessa. Mies valmistelee töitään seuraavaksi päiväksi. 
  
19.00 Tarhakaveria tullaan hakemaan. Muistan, etten ole sittenkään tehnyt mitään niillä käsipainoilla (saati omalla ruumiinpainollani). Ihan kohta! Siistin eteisestä pahimmat röykkiöt paikoilleen ja tsekkaan, että esikoinen tosiaan on tehnyt läksyt. On se. Pakko imuroida, koska joka paikassa on hirveästi irtoroskaa ja fiilis on epäsiisti.  
  
19.30 Mies lähtee pelaamaan tennistä ja minä alan laittaa lapsille iltapalaa. Samalla taas tiskipöydän siistimistä (missä välissä se edes ehti jo sotkeentua ja kuka antoi luvan?). Ai niin - ne käsipainot! No, ihan just kunhan saan tiskit koneeseen... Alan etsiä valmiiksi huomisia päivävaatteita, ettei aamulla tule liian kiire. Ja kuka on sotkenut pöydän ja tiputellut lattian täyteen leivänmuruja? Argh. 
  
20.10 Lasten iltapesut ja pyjamahommat. Suomeksi sanoen: komentamista, saman asian toistamista moneen kertaan ja hieman äänenkorotusta. Ja missäs muuten ovat kuopuksen kaikki pitkikset, niitä tarvitaan huomiselle?! Lasten iltasadut, rapsutukset ja silitykset, jotka pitkittyvät, kun tarhassa pakkonukutettu kuopus ei meinaa sitten millään saada unta. Mutta kohta niiden käsipainojen ja jumpan pariin... Paitsi että unohdin laittaa ilmoittautumisen jääkiekkokouluun, joten pitääpä hoitaa se pois alta. 

21.00 No nyt se jumppa! Ai mutta helkkari, pyykit ovat näköjään laittamatta. Ja miten on mahdollista, että tiskipöydällä on taas astioita ja sotkua. Ne pitää hoitaa, ettei aamulla ole ihan kaaos. Ja kas, tuossapa on vieläkin kuopuksen lääkärikäynnistä kuitti, josta pitäisi tehdä vakuutushakemus, ettei se taas unohdu. 

21.20 Tuskailen mesessä parille ystikselle, että tää arki on ihan peestä ja tekis mieli ottaa kostoksi lasi viiniä. Toinen ystis toteaa, ett taitaa tehdä parit hauiskäännöt. Joten ehkä sitten minäkin. Ähellän hetken painojen kanssa, vähän pystypunnerruksia ja hauiskääntöjä. Väsyttää, ahdistaa, veetuttaa. Pakko lopettaakin, koska on jo myöhä ja muuten kroppa virkistyy ja alkaa hyrrätä ylikierroksilla, enkä sitten saa unta. Totean, että minä en enää mahdu omaan elämääni. Tsekkaan omat vaatteeni aamua varten. Ja ai niin, se kuopuksen korvauksen hakeminen kuopuksen lääkärikäynnistä... 

Klo ??? Iltapalaa itselle, iltapesut, epämääräistä haahuilua. Klo 23 sängyssä ja umpiväsyneenä. Tietäen, että tänäänkin olisi pitänyt päästä nukkumaan jo paljon paljon aikaisemmin. Ehkä sitä jumppaa sitten huomenna paremmalla menestyksellä ;)

kuva: https://workoutsondemand.com/wp/?tag=fitness

15 kommenttia:

  1. Olisko sellaoinen pois kotoa-harrastus parempi? Olisi ikäänkuin pakko lähteä, kotiarki ei ahdistaisi edessä tekemättömänä ja vastuu olisi siinä kohtaa toisella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois varmaan järkevää poistua kotoa kokonaan. Mutku mutku... mä inhoan nykyään kuntosalia (en kestä sitä, että siellä on muita ihmisiä ja rehkiessä saattaa jonkun hikinen ahteri olla puolen metrin päässä omasta naamasta, yiiiks). Ja kivoja jumppia oo niihin aikoihin, kun pääsisin ehkä lähtemään. Plus noin sata muuta (teko)syytä.
      Printtasin kuitenkin lähimmän kuntokeskuksen jumppa-aikataulun, joten se on jo alku :)

      Poista
  2. Komppaan Helmeä!

    Mut hyvä sinä et aloitit ja teit treeniä, toi on jo alku...tosta se lähtee!
    Pusuja ja halit!!

    VastaaPoista
  3. Komppaan Helmeä!

    Mut hyvä sinä et aloitit ja teit treeniä, toi on jo alku...tosta se lähtee!
    Pusuja ja halit!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kai se tästä nollatilanteesta voi kuin parantua :) Alhaalta pääsee vain ylöspäin, ellei jatka siellä pohjalla :D
      Puss! ♥

      Poista
  4. Hei! Tästä ei ehkä ole mitään apua, mutta itse urheilen tai jumppaan aamuisin. Ihan vaan puolituntia, mutta siitä saa valtavasti energiaa ja ei tarvitse pitkin päivää miettiä, että pitäisi ja pitäisi... Menen nukkumaan niin aikaisin illalla, että ehdin liikkua ennen muiden heräämistä, tämä ei taida olla realistinen vaihtoehto kaikille, mutta itselleni se on aiheuttanut sen, että liikun lähes joka päivä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamu-urheilut ovat tosi hyvä juttu - saa energisen olon koko päiväksi ja ei tosiaan enää tarvitse loppupäivänä miettiä asiaa. Minä vain olen niin toivottoman huono herääjä, etten tiedä saisinko itsestäni irti herättyä yhtään aiemmin... Ehkä joskus yritän ainakin :)

      Poista
  5. Siinä käy niin helposti juuri noin.
    Minä olen onnistunut kotijumpassa nyt, kun tavoittelen vain 10-15 minuutin jumppaa joka päivä. Senkin jumpan joudun välillä jakamaan 2-3 osaan, kun on tuo tiskipöytä ja muut vaatimukset ;).
    Lankutus on tehokasta. Minuutin lankutusliikkeen voi tehdä ennen nukkumaanmenoa eikä se takuulla virkistä. Se lamaannuttaa.:) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankutus totta tosiaan on lamaannuttavaa! Sitä tulee joskus tehtyä (kun samalla voi vaikka selata facebookia tai blogeja :D ). Tuo jumpan pilkkominen pieniin osiin on myös fiksua. Arjesta ei toisinaan löydä edes sitä vartin rakoa, mutta pienissä osissa onnistuu paremmin.

      Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että tänään heilun käsipainojen kanssa ENNEN kaikkia muita hommia :)

      Poista
  6. Tää äiti-syndrooma on niin tuttua.

    No... vaikka mulla on aikaa nyt, niin silti teen aina just ensin nuo kotilääräykset, jostain syystä.... (tiskit, pyykit, huoh, pedit, vessat, imuroinnit, bloggaaminen :), suunnittelut, lasten laittamiset kouluun ja pois, ym säädöt, wilma-viestien lukemiset ja niihin vastailut *kun mies viikon päästä katselee että onkos tullut viestejä*, lääkärit, terkkarit, hammaslääkärit, vaatteet, pipot, hanskat, toppaukset ja ja ja..) No tekee mies onneksi ruokaa ja katsoo läksyjen perään, ja tekee paljon niitä "miesten hommia".

    Ehdotus: "Miehet kotityöhommiin" -kerho pystyyn, "Naiset treeneihin" -kerho pystyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti nuo kerhot pystyyn! Miksi me naiset aina niin helposti otetaan hoitaaksemme KAIKKI hommat Wilma-viesteistä ruuanlaittoon ja lasten talvivaaterumbaan? Onhan niillä miehilläkin aivot sekä kaksi kättä ja jalkaa - me vaan luotetaan vissiin liikaa vain omiin kykyihimme..?

      Pitäis ottaa sellainen Uuno Turhapuro -asenne ja hällävälit välittää kotihommista :D (Helpommin sanottu kuin tehty...)

      Poista
  7. Huuh. Omat kiireet vielä (useinmiten, tai joskus) menee, kun niihin voi jollain asteella vaikuttaa, mutta lapsiperhearjen pyörittäjäksi musta ei varmastikaan olisi... Tai vähintäänkin olisin aina julmetun pahalla päällä, heh. Hattua nostan nöyrästi - olette te äiti-ihmiset melkoisia supernaisia! Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kommentti ♥
      Itse taidan olla anti-supernainen... On varmasti niitä oikeitakin superäitejä, ja aina ihmettelen, että mistä ne löytävät kaiken ajan ja energian. ITse lähinnä raahaudun läpi arjen ja hommien - JA olen hemmetin pahalla päällä :)

      Poista
  8. Kyllähän sitä jumppaa tuli tuossa moneen kertaan. Tavaroiden siirtelyä, pyykkien laittoa, imurointia. Siinä liikkuivat kädet ja jalat ja notkistui kaikki lihakset. Kyllä sitä ehtii liikkua myös huomaamatta. Voimia arkeen! Lapset kasvavat ja ehdit tehdä vaikka mitä. Vuodet kuluvat niin huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyötyliikkumista kotosalla on kyllä paljon, kun on koko ajan pienessä liikkeessä. Ja ihan totta, myöhemmin ehtii vielä vaikka mitä! Tässä hetkessä sitten yrittää tehdä kuntonsa eteen sen minkä pystyy :) Joka kerta, jos olen onnistunut pääsemään kuntoiluun kiinni, on ollut ihanaa huomata miten se lisää energisyyttä ja hyvinvoinnin tunnetta.

      Kiva kun poikkesit ja mukavaa loppuviikkoa! :)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)