perjantai 8. tammikuuta 2016

Hyh hyh hyytävää

Kukaan ei ole voinut olla huomaamatta, että viime päivinä on ollut kylmä. Ihan jäätävää. Pohjoisnapa-fiilis suorastaan. Tämä vilukissa kääriytyy kaulaliinoihin ja villasukkiin sekä kittaa litratolkulla kuumaa teetä (ja juoksee vessassa). Auto on toistaiseksi käynnistynyt kiltisti eikä keneltäkään ole varpaat tai nenä pysyvästi jäätyneet. Lapsuudestani muuten muistan sen hirveän tunteen, kun varpaat olivat niin jäässä, että luuli niiden irtoavan, hrrr... Anyway, vähän vähempikin pakkanen riittäisi.

Työtkin alkoivat ja olen hengissä toistaiseksi. Edessä on onneksi viikonloppu. Voisivatko kaikki viikot olla tällaisia kahden työpäivän pituisia? Olisivat minulle just passeleita.


Sellainenkin maininnan arvoinen harvinaisuus tapahtui, että ostin luistimet! Edelliset luistimeni unohtuivat lukion vikan talven päätteeksi koulun pukukoppiin, enkä ikinä vaivautunut hakemaan niitä pois. Sen koommin en siis ole luistellut ennen tätä viikkoa. Ja vitsit miten hauskaa se oli! Kerrankin se olin minä, joka huusi lapsille "Kattokaa mua!" Nyt voisivat paukkupakkaset vaan väistyä, että pääsisin taas leikkimään jääkenttien kuningatarta (no just joo... oikeasti haparoin ja näytän tasapainotaidottomalta mursulta).

Esikoinen on solahtanut sujuvasti takaisin arkirytmiin, mutta kuopuksen pukemiset, syömiset ja kaikki tekemiset vaativat taas 1000 * käskytystä ja komennusta. Tätä menoa olisin pätevä komentelemaan vaikka kokonaista armeijaa (paitsi että se viis vee tottelematon ikuinen uhmis ei ehkä ole paras referenssi?).

Väsäsin jo epätoivoissani jääkaapin oveen listan lasten "töistä" (pukemiset, syömiset, hammaspesut, läksyt, huoneiden siivoukset yms.), ja kun yhden homman tekee nätisti, saa listaan merkinnän. Sitten kun koko lista on merkintöjä täynnä, niin pidetään super-mega-herkkupäivä/leffailtahässäkkä. Esikoiselle se toimii kuin häkä - no, se nyt tottelee muutenkin - mutta veljeksetpä eivät olekaan samasta puusta. Kertokaa miten lattioilla kieriskelevän, "kakkaäitiä" hokevan ja ärisevän 5-vuotiaan saa kesytettyä nätisti? Esim. silleen, että se pukisi itse, kun kerran nätisti pyytää. Mission impossible?

PS. Tsekatkaa lisää pakkas- ja muita kuvia Instagramista :)





8 kommenttia:

  1. Tosi hieno tuo alempi kuva. Eipä taida olla tuollaista sattunut minulle ikinä vastaan.

    Tsemppiä 5-vuotiaaan kanssa. Meillä lastenkasvatuskeinot ovat ne perinteiset kiristys-lahjonta ja kun joku jotain tekee niin yletön kehuminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita luonnon jääteoksia oli rannassa viikko-pari sitten. Toosi tuulinen sää ja lämpötila hivenen miinuksella - vesi jäätyi upeiksi veistoksiksi:)

      Meillä myös nuo samat keinot lasten kanssa. Kuopus vaan on sellaisessa vaiheessa ettei mikään oikein toimi. Jokseenkin rasittavaa...

      Poista
  2. Sä olet maailman taitavin kuvaaja!!! Voitko vaihtaa ammattia luontokuvaajaksi???

    Ja vaikeitten 5 v kanssa, kyllä se on vaan se sinnkikkyys. Sitä niin helposti (ainakin minä) antais periksi väännöissä....Tsemppiä meille kaikille (vääntää saa 9v kanssakin.)

    Halaus ja rutitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen :) Valokuvaus/räpsiminen on henkireikä, mutten oo niin hyvä että pärjäisin vähänkään taitavammassa (ja rahakkaammassa - kunnon vehkeet maksaa sikana) porukassa:)

      Joo, kai se sitä vääntöä on seuraavat 15 vuotta (tai ikuisesti). Tsemppiä meille!

      Poista
  3. Mä taas lupaan, että saat vääntää 15 veenkin kanssa...se vaan jatkuu. On siis vaan parasta kasata oma asenne siihen kuntoon, että ne kaikki "kestää". Tämä ei ole sun masennuttamista, vaan realiteetti. :-D
    Ihan huisin upeita kuvia, wow! Luistelulle jee!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pelkään, että vääntöä riittää loppuelämän "iloksi". Olisivat voineet äitiyspakkaukseen laittaa pitkiä hermonpätkiä mukaan ;) Pahinta on aamuisin, kun pitäis päästä töihin ja pikkutyyppi kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä.argh sille...


      Poista
  4. Mieti missä annat periksi 5v. annat periksi 15v. Oma asenne ja miten toivot heidän käyttäytyvän 10 vuoden päästä <3 Tsemppiä ei ole helppoa taivalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei oo aina helppoa... Kai se on sitä, että lapsi testaa rajoja ja rakkautta. Että kun käyttäydyn oikein huonosti, niin vieläköhän ne rakastaa minua... Huoh...:)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)