maanantai 25. tammikuuta 2016

Asioita, joita tulin tehneeksi pitkästä aikaa

Viikonloput ovat ihmisen parasta aikaa - ainakin meillä. Oma viikonloppuni oli varsin vaihteleva. Tein myös asioita, joita en ollut tehnyt enemmän tahi vähemmän pitkään aikaan :)

Yli viikko sitten ostin pitkästä aikaa neilikoita. Ne kukoistavat vieläkin. 

* Itkin valtoimenaan. Joskus se vaan on tarpeen. Tällä kertaa itkin lähinnä väsynyttä oloa. Pahimmat patoumat purettuani päätin yrittää olla reipas ja huhkin kahvakuulan kanssa. Youtubesta löytyy valmiita treeniohjelmia vaikka kuinka paljon. Sitten vaan omat treenimusat soimaan ja eikun hikoilemaan! Rehkimisen jälkeen olo olikin parempi. (Palaukseksi nautin hieman karkkia ja sidukkaa, eikös se ole ihan oikeaoppista?)

* Katsoin leffan kotisohvalla kaikessa rauhassa. Edellisestä kerrasta oli kolmisen viikkoa, mikä sinänsä ei ole pitkä aika, mutta voi miten kaipaan ja tarvitsen näitä sohvalla lojumisia kaikessa rauhassa. En tosin muistanut, että Anna Karenina on niiiin traaginen tarina. Yleensä en pidä Keira Knigtleystä, mutta tässä leffassa hän oli suorastaan huikea! Vau :)  Sovitus oli myös kiintoisa.

* Kokkasin risottoa. Miten en muistanutkaan tämän ruokalajin olemassaoloa? Niin hyvää, täyttävää ja hemmottelevaa. Tein kanarisottoa, jonka reseptin taioin omasta päästäni.

* Kävimme hiihtämässä. Tai miksi sitä nyt voi kutsua, kun koko perhe yrittää selviytyä täysissä sielun ja ruumiin voimissa ladulle ja takaisin. Esikoinen kuvittelee taitonsa paremmiksi kuin ne ovatkaan ja alkaa rähistä, kun kaatuu ekan kerran. "Tyhmät sukset, tää on ihan peestä ja vihaan teitä kaikkia!" Tai kun kuopuksella menee kerta toisensa jälkeen sukset ristiin ja kymmenennen kerran alkaa kiukkupotkuraivarit (hyvästi vaan siisti latupohja). Tai kun äiti ei omaa parhaita mahdollisia pedagogisia taitoja ja haluaisi itse olla se, joka saa itkuhepulit :D  Miehen hermot pitivät parhaiten, pisteet siitä!





Näillä eväillä kohti uutta viikkoa. Huomenna edessä jotain, joka jännittää ja jonka vuoksi joudun menemään pitkälti ulos mukavuusalueeltani. Sen jälkeen palkitsen itseni takuulla ruusukimpulla, viinilasillisella ja karkkipussilla ;)

Hyvää uutta viikkoa joka iikalle!

PS. Viikonlopun tunnelmia myös Instagramissa.

10 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin kanssa Anna Kareninasta, jossa oli Keira. Minä katselen yleensä aika vähän mitään telkkarista, mutta nyt joululta lähti ihan karmea tuijotusputki Netflixin myötä. Joudun laittamaan itseni telkan tuijotuskieltoon ;)

    Mekin kävimme hiihtämässä. Meillä lapset hiihtävät jo hyvin. Nopeasti ne tuossa iässä oppivat. Viime talvena taisimme päästä huonon lumitilanteen takia ladulle kolesti. 8v menee vakaasti ja kovaa. Hän oppi viime talvena hiihtämään hyvin, jaksaa useamman kilsan kevyesti. 7v saattaa välillä pyllähtää mutta vauhti on hyvä, viime talvena hän ei pysynyt yhtään pystyssä ja aikuisen piti olla kävellen vieressä. Nyt voin olla itsekin suksilla. 7v jaksaa hyvin pari kilsaa ja sitten alkaa narina. 11v hiihtää hyvin, mutta on vaan aika laiska hiihtämään. Parin kerran jälkeen saat katsella perästä päin kun pojat katoavat ladulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotan, että vuoden-parin päästä hiihtämiset, luistelut sun muut menisivät jo silleen sopuisasti ja vaivattomasti :) Mutta mitenköhän on - olikohan tämän talven hiihdot ja luistelut tässä? :( Hirveä vesikeli...

      Poista
  2. Sulla oli ihana viikonloppu.

    Heh mä en tykännyt tosta Anna Kareninasta, vaikka kirjana se iki-ihana. Keiralla oli koko leffan huulet törröllään ja yksi sama leffa niin kuin kaikissa muissakin leffoissa. ;)

    Huominen menee loistasti, muru! Sä oot timanttia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä just tota törröhuuli-ilmettä mäkin oon inhonnut Keirassa. Mutta Anna Kareninan roolissa se oli mun mielestä hyvä. Mutta nääkin on niin mielipidejuttuja ja tulkinnanvaraisia asioita :)
      Puss!

      Poista
  3. Juuri tuollaista on hiihtäminen lasten kanssa tietyssä ikävaiheessa. Meilläkin mies on se, jonka hermot pitää. Lasten kanssa hiihtäminen ei ole minulle sopiva laji ollenkaan. Jos nyt ylipäänsä hiihtäminen on. :)
    Neilikat ovat kestäviä ja kauniita. Niihin kannattaa tuhlata joskus. Onnea huomiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä näin jälkikäteen. Sain jälkikäteen kukkia, viiniä ja karkkia - eikä tarvinnut edes itse ostaa ;)

      Poista
  4. Tsemppiä tälle päivälle! Kaikki menee varmasti palkitsemisen arvoisesti.
    Teillä on ollut ihan mahtava viikonloppu. Tuo hiihtäminen on vain sellainen juttu, että kun sitä ei montaa kertaa pääse vuodessa täällä harjoittelemaan, niin ne ekat kerrat on sitten aina yhtä tuskaa lapsilla. Ja välillä itkeminen on todella tarpeeseen. Se kummasti virkistää vaikka ensin kunnon session jälkeen onkin ihan poikki. Jos ymmärrät mitä tarkoitan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat :) Joskus pitää vaan itkeä patoutumat ulos, ja vaikka se tavallaan väsyttää, niin se myös puhdistaa ja virkistää.

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)