sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Alku

Vuosi on alkanut hissutellen ja hitaasti käynnistellen. Olen yhä joululomalla, joten olen saanut nukkua aamuisin ja istuskella hävyttömän pitkään aamu(päivä)palapöydässä. Monet pitämiset ovat vaihtuneet silkaksi laiskotteluksi, ja ehkä hyvä niin. Joskus ihminen tarvitsee vain olemista, hengittelemistä ja puunlatvojen tuijottelua. Minä taidan tarvita niitä enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Kotikissa ei ihmeempiä elämyksiä kaipaa, kun parasta on hipsutella kotona villasukissa. 

Takaraivossa on kuitenkin jo häämöttänyt töihin paluu kahden ja puolen viikon loman jälkeen. Onneksi on edessä vielä muutama lomapäivä ja sen jälkeen pehmeä lasku: kaksi päivää töitä ja sitten jo viikonloppu. Tunnustan, että pelkään edessä olevaa loputonta arkea. Se tuntuu niin armottomalta ja vaativalta. Kuin iso nielu, jonka syövereihin uppoan ja josta ei ole poispääsyä. Siellä syvällä arki mutustelee ja repii minua miten tahtoo, enkä minä voi sille mitään. Hui!




Yritän hengitellä ja ajatella, että minä voin etsiä kaikki mahdolliset keinot, jotta saan arjesta mahdollisimman siedettävää. Aloitin päällystämällä ensi vuoden kalenterin! Se on ammattiliiton sikaruma kalenteri, joka on nyt paljon kivemman näköinen. Leikkasin ja liimasin sen sivuille joitakin voimalauseita ja kirjoitin itse muutaman lisää.





Totta puhuen en vielä ole keksinyt mitä ne keinot arjen helpottamiseksi voisivat olla. Ehkä kävelylenkki joka ilta, vaikka edes ihan pikkiriikkinen? Iltateen ottaminen tavaksi? Muistan miten se lapsuudenkodissa oli turvallinen ja ihana iltarutiini - voileipiä ja iso mukillinen höyryävää teetä (paitsi että sitten saa yöllä ravata veskissä). Vähemmän somea ja enemmän lukemista? Kotitöiden määrää on vaikea vähentää, mutta olen varma, että arkeen voi lisätä noita pieniä juttuja, jotka antavat iloa ja tyyneyttä.

Tiedän, että tavaramäärää pitäisi raivata, jotta ei kuluisi niin paljon aikaa sen roinamäärän hallitsemiseen. Vähemmän tavaraa = enemmän vapaata aikaa. Ja olemassa olevat ja tarpeelliset tavarat pitäisi osata järjestää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Sekä ehdottomasti ottaa lapset osaksi huushollausta. Olen satavarma, että viisivuotiaskin osaa imuroida edes jotenkuten ja kumpikin saa luvan opetella ottamaan enemmän vastuuta kodin arjessa. Ehkä keksin jonkin systeemin, jotta vastuun sälytys sujuisi kitkattomammin :)

Ehdottomasti tarvitsen myös kaikenlaisia ilonpilkahduksia. Tapaamisia tyttökavereiden kanssa, pieniä irtiottoja, kukkakimppuja, uusia vaateyhdistelmiä. Kuntoilua tarvitsen myös, sillä se on jäänyt aivan liian vähälle. Lisäksi vähän opettelua pois turhasta pingottamisesta ja itsekriittisyydestä... Olen oikeasti ihan liian totinen torvensoittaja, mitä tulee normiarkeen. Ei ihme, että kulmakarvojeni välissä on pysyvä ryppy, kun kurtistelen kulmiani niin pontevasti :D Voisi mennä enemmän ilon kautta ja hällä väliä -asenteella. Mutta hei, nämä eivät sitten ole mitään uudenvuodenlupauksia, vaan ainoastaan vienoja toiveen tapaisia ajatuksenpätkiä. Etten nyt taas haksahda olemaan über-niuho suorittaja, joka ruoskii itseään, jos ei sitten onnistukaan... ;)
 
Näillä eväillä alkuun ja lisää keksitään sitten matkan varrella. Hyviä uusia alkuja meille kaikille tähän vuoteen!

8 kommenttia

  1. Hyviä suunnitelmia :)
    Iltatee kuulostaa suloiselta rutiinilta.
    Kerro ihmeessä, jos saat lapset osallistumaan kotitöihin. Olen yrittänyt jo pidempään saada meidän laiskureita hommiin, mutta hirveä "ruoskiminen" pitää tehdä. 11v imuroi sujuvasti ja vie roskat, mutta pitää hirveää narinaa, kun hänen pitää ja veljet ei tee mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt,että mikä ois oikea keino noiden kotitöiden suhteen: kiristys vaiko lahjonta. Pitäisikö jättää minimaaline viikkoraha pois ja maksaa kotitöistä. Vaikka toisaalta ajattelen, että jokaisen on osallistuttava kodin töihin ilman mitään erillisiä korvausta. Pitää vähän kehitellä.

      Poista
  2. Lukeminen on tosi hyvä keino irrottautua arjesta, vaikka vain hetkeksikin. Olin lapsena ahkera lukija, mutta opiskelujen työ- ja perhe-elämän myötä lukemiseen tuli pitkä tauko. Nyt olen aloittanut taas uudelleen, ja vitsi miten hienoa on tarttua kirjaan ja sukeltaa johonkin toiseen maailmaan hetkeksi. Ja kirjastot ovat niin ihanan seesteisiä ja rauhallisia paikkoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostat samalta kuin minä :) Lapsena luin tosi paljon, samoin aikuisena ennen lapsia. Sitten kun lapset tulivat, niin ei vaan ollut aikaa lukemiselle... Nyt onneksi on jo löytynyt lukuaikaakin ja vitsit että se on ihanaa! Taidankin ryhtyä tuumasta toimeen :)

      Poista
  3. Juuri noin lomaa kuuluukin viettää. Ei niitä pitäisi-juttuja lomalla tehdä, niitä ehtii sitten arkena. Eihän se muuten ole lomaa.
    Kyllä sitä kummasti siihen arkeen saa niitä pieniä juttuja mahtumaan. Tuo iltatee -rutiini on ihana. Mutta vaihda se tee kaakaoon. Ei tarvitse juosta niin paljon vessassa. Lapsetkin oppivat olemaan mukana kodin hoidossa, kun heidän annetaan touhuta oman kykynsä mukaan. Eikä ainakaan arvostella tehtyä jälkeä. Imuroida voi sitten parin päivän päästä uudelleen jos jälki ei miellytä, mutta ei heti toisen perään. Johan siinä menee kunnioitus toiselta omaan työhönsä.
    Nautinnollista vuoden alkua ja mukavaa arkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta, ettei saa korjailla jälkiä - se on tosi lannistavaa. Tänään sain kuopuksen siivoamaan huoneensa, kun itse seisoin vieressä ja kerroin mihin mikäkin tavara pitää laittaa. Ja hoputin, ettei tyyppi olisi vain haaveillut :D Eli aikamoista komennusta vaatii vielä, huoh... Mutta alhaalta ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! :)
      Mukavia pakkaspäiviä sinne!

      Poista
  4. Meillä pojat siivoaa kun ne pakottaa siivoamaan. Ja yhdessä siivoaminen on melkein hauskaa, jokainen tekee oman puuhansa ja sitten kaikki palkitaan esim la iltana makuunin leffalla ja irttareilla. Suosittelen!

    Siskoni 4 v tytölläkin on jo oma tehtävänsä kotitöissä, kun pienenä aloittaa sen vanhempana taitaa.

    SAmaa työhön paluu stressiä on ollut täällä. Olen nyt herännyt aikaisemmin ja tehnyt aamuhetkestä rauhallisemman hyvän ja aamupalan musiikin kera. Se on jeesannut vähän....

    Ihanaa arkea meille kaikille, pienin askelein eteenpäin! Iso halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelin kiristää poikia siivoamaan peliajan tai viikkorahan menetyksen uhalla - tai molemmilla. Reilu äiti :D Jotkut kuulemma maksaa jotain pikkurahaa kotitöistä, mutta mä en haluais mennä siihen. Kotihommien pitäis olla itsestäänselvyys kaikille, jotka siellä kotona asuvat. Eikä kukaan mullekaan maksa. Jos maksais, niin olisin rikas :D

      Puss ja valoa arkeen!! Me selvitään! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall