maanantai 7. joulukuuta 2015

Tunnelmia viikonlopulta

Viime perjantai oli todella tervetullut, sillä koko viikko oli silkkaa väsymystä, pitkää työlistaa, sekasotkua ja kiirettä. Töiden jälkeen kipaisin pikaisesti kodin kautta, vedin ylle nahkabyysat ja sifonkipaidan ja uhmasin hirveää ilmaa suunnatakseni kahden ihanan ystävän seuraan. Söimme, joimme, puhuimme taukoamatta, nauroimme - ja suuntasimme kotiin reilusti ennen klo 23. Tekipä hyvää!


Lauantaina järjestelin kotia, selvitin osan pyykkivuoresta, silitin yhden verhon, imuroin huushollin, kokkasin ja patistin perheen ruokapöytäostoksille. Olin varautunut siihen, ettemme kenties ikinä löydä sekä minun että miehen kriteerit täyttävää ruokapöytää, mutta tadam! sehän löytyi helposti ja vieläpä varsin edullisesti. Pöytä oli poistumassa liikkeen mallistosta ja myytiin murto-osalla alkuperäisestä hinnasta. Mikä tuuri!
 
Kuulin myös, että eräs sukulaiseni oli kuollut ja se veti tunnelmaa miinuksen puolelle. Elämä on niin arvaamatonta, eikä koskaan voi tietää, milloin jonkun näkee viimeistä kertaa. Juttelin puhelimessa hänen vaimonsa kanssa, joka on minulle tosi tärkeä ja rakas. Yritin löytää oikeita sanoja, vaikka tiesin, ettei niitä ole. Tuntuu pahalta heidän perheensä puolesta, kun menettivät puolison, isän ja isoisän.

Sunnuntaina järkkäilin hieman lisää kotia (loppuuko se urakka ikinä?), leivoin pipareita poikien kanssa ja yritin keskittyä linnanjuhliin poikien iltahulinoilta. Ajattelin myös, että olisi ilmeisesti aika alkaa hankkia joululahjoja ja miettiä joulun syömisiä. Tavallaan odotan joulua (=2 viikkoa lomaa), mutta toisaalta inhoan sitä (=järkyttävä kokkaaminen, organisointi ja hulabaloo). Meillä mies ei ole kokkaavaa sorttia eikä oikein osaa ottaa kantaa mihinkään, mikä koskee syömisiä, ostamisia, järkkäilyitä yms. Minäkään en siitä erityisemmin pidä, mutta jonkun on pakko kantaa vastuu - huvitti tai ei.

Kaipaan lapsuuden jouluja, kun sai lukea lahjaksi saamiaan kirjoja ja mättää suklaata. Oli huoletonta ja rauhallista, enkä vielä tiennyt mitä kaikkea sen huolettomuuden takana oli. Kunpa voisin kertoa äidilleni, miten paljon arvostan sitä, että hän jaksoi laittaa ruuat ja luoda rennon joulutunnelman ♥  






Hyvää uutta viikkoa!

6 kommenttia:

  1. Vauhdikas mutta mukavalta kuulostava viikonloppu takana. Tuo muutto juuri joulun alla sekoittaa varmasti vähemmän mukavasti tuota pakkaa, joka on sekaisin jo joulun vuoksi. Kaikkea pitäisi niin kamalasti tehdä. Meillä on jo opittu. Tänä jouluna olemme oman perheen kesken ja se tarkoittaa, että syödään vain niitä ruokia, joista itse pidämme, mennään ihan omilla aikatauluilla ja joulupäivänä nautitaan siskon perheen joulupöydässä. Laatikot tilaan tutusta cateringistä, pipareihin valmis taikina ja torttuja tehdään vain kahvipöytään suoraan muutama kerrallaan. Muita leivonnaisia meillä ei juuri syödä, joten turha tehdä. Tapaninpäivänä saamme porukalla katsoa elokuvia tai lukea kirjaa ja pitää pyjamapäivää! Kauan tuohon oppiminen kesti, mutta lopulta se onnistui.
    Rauhallisia joulun odotus viikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on pipareissa valmistaikina ja jouluruuissa ostan myös valmista tai puolivalmista. Esim. lanttulaatikko tulee valmissoseesta. voisin myös harkita ostavani laatikot valmiina...
      Aiomme olla myös joulun kotosalla, kun en halua lähteä reissaamaan ympäriinsä. Jouluna pitää olla rauhallista ja rentoa :) Juuri tuo pyjamassa oleilu ja leffojen katselu tai kirjojen lukeminen on ihan parasta!

      Poista
  2. Onnittelut helposti löytyneestä edullisesta pöydästä, hyvä että joskus käy tuuri ja etenkin tuollaisen muuttorumban kanssa samaan aikaan :)

    Mieheni ei vielä 5 vuotta sitten laittanut juuri lainkaan ruokaa. Tein hänelle perheen reseptivihkon ja sinne hyvin, hyvin perusteelliset ohjeet. Nykyisin mies laittaa ilman ohjeita melkein koko reseptivihkon lävitse. Ohjeita ei nyt ole niin hirveän montaa, mutta kyllä niillä perheen ainakin viikon ajan ruokkii. Mieheni laittaa nykyisin vähintään saman verran ruokaa kuin minä. Eli muutos on mahdollista.

    Meillä laatikot, rosolli ja kalat tulevat joulupöytään Stockkalta. Asiasta mainitsematta olen niitä erinäisille joulunviettokokoonpanolle tarjoillut ja reseptiäkin on välillä kyselty :)

    Minulle jouluvalmistelujen kompastuskivi on joka vuosi kodin järjestäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reseptivihko kehiin siis meilläkin! :D

      Minäkin olen monena vuonna ostanut jouluruokia valmiina tai puolivalmiina. Ehkä n. puolet olen tehnyt itse. Osa ruuista on niitä varsin perinteisiä, ja osa sitten uusia kokeiluja. Tänä jouluna haluan esim. uunipunajuuria ja lohimoussea uutuuksina :)

      Ja niin totta - kodin järjestämisessä on haasteensa, varsinkin kun on lapsia. Aina jotain pyörimässä jaloissa ja lelut ja kamat väärissä paikoissa.

      Poista
  3. Kodin järjestäminen on niin loputonta. Sain juuri viime viikolla isot pyykkipinot setvittyä kaappeihin, kunnes taas odottaa uusi pino. Koen olevani ikiliikkuja siivoamisen, tiskaamisen ja kokkaamisen saralla.

    Ihan samoja muistoja minullakin lapsuuden jouluista.

    Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikiliikkuja kuvaa hyvin sitä, miten kotona on jatkuvassa liikkeessä. Pyykit, tiskit (meillä hoituvat käsin toistaiseksi), vaatepinot, paperit, reput, ruuanlaitto jne... Ollapa kotirobotti, jota voisi sohvalta käsin ohjailla :)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)