perjantai 11. joulukuuta 2015

Jouluangsti

Joulu se tulla jollottaa... (Anteeksi, näin tuon maailman karmivimman lauseen jossain ja nyt se on takertunut takaraivooni. Jolloti jolloti, apua ja aargh..!)

Minua ei kyllä yhtään jollotuta, eikä varsinkaan hymyilytä enkä vahingossakaan tunne kuplivaa odotusta. Viime päivät olen märissyt ja murissut. Että odottakaa te vaan valmista joulupöytää ja rentoa joululomaa, toivottavasti ehditte elvyttää minua sitten, kun olen tuupertunut pöydän alle, valivali...

Muuttosotkut ja arjen hässäkät ovat olleet megalomaanisia ja nielleet minut ihan kokonaan. Sitten heti perään tulla jollottaa se joulu - lupia kyselemättä ja ihan vaan röyhkeästi. Mitä se sellainenkin on, hmph. Minä en ole tehnyt vielä mitään joulujuttuja, siis mitään. En ole toivottanut sitä tervetulleeksi, kun en edes kutsunut sitä. Silti se vaan tulee.


Jouluun ei ole kahta viikkoakaan ja tiedän, että työlista olisi ihan loputon, jos sellainen olisi. Lahjat, ostamiset, ruuat, sumplimiset... kaikki levällään kuin jokisen eväät. Tekisi mieli vetää peitto pään yli, ottaa peiton alle evääksi monta tönkkää punaviiniä ja kömpiä esiin joskus helmikuussa. (Jos blogini hiljenee, olen joko tuupertunut joululistan alle tai jollottelen siellä peiton alla - jälkimmäinen vaihtoehto on kyllä parempi.)

Tietenkin sitä voisi tehdä sopimuksen itsensä kanssa, että ostaisi kaiken valmiina, eikä hössöttäisi. Silti se ostaminen ja hankkiminenkin on ärsyttävää sumplaamista. Enkä vain osaa päästää kaikista naruista irti.

Tekisi kyllä mieli kokeilla mitä tapahtuisi, jos lakkaisin tekemästä mitään. En enää sumplisi arkijuttuja, en edes joulua, laskisin irti kaikista vastuista ja arjen pyörittämisistä. Ottaisiko joku muu ne narut vai tulisiko joku lapsiperhevirallistaho tarkastamaan parin viikon löysäilyn jälkeen, että miksei ole muistettu lasten lelupäiviä, teemakoulupäiviä, deevitamiineja ja tarhatätien joululahjoja. Ja miksei varsinkaan ole huolehdittu lasten jouluilosta ja lahjoista. Melkein olen varma, että vähintään EU:lla on jokin sellainen taho, joka vaanii ikkunoiden takana vanhempien kunnollisuuden astetta.

Huomenna kuitenkin otan ja lähden jollottamaan Helsinkiin tapaamaan ystäviä. Ehkä otan sen viinitönkänkin mukaan ;)

Terveisin, arjen anti-kuningatar

kuvan lähde: http://www.huffingtonpost.com/2014/10/07/angry-cat-garfi-photos_n_5948950.html

6 kommenttia

  1. Mä muistan tuon tunteen niin hyvin, kun lapset olivat pieniä ja tuntui, että kaikkea pitää ehtiä tehdä, ostaa ja laittaa. Sitten sairastuin ja sen jälkeen opin, että ei se ole yksin mun tehtäväni. Siivoukset on sen jälkeen tehty vähän porukalla eikä kaikkia nurkkia edes yritetä saada siisteiksi, lahjoja ostetaan vähän, ruokaa tilataan valmiina ja laitetaan vaan niitä joista itse tykätään. Tärkeintä on nauttia niistä vapaapäivistä ja perheen yhteisestä ajasta.
    Ja nyt kun olette taas yhdessä niin tehkää selvä jako, mitkä asiat hoitaa mies ja mitkä sinä, ettet tuuperru työmäärän alle. Voi olla miehelle ensin vaikeaa, mutta kyllä hän tottuu. Ei ne perheen velvollisuudet yksin sinulle kuulu.
    Oikein ihanaa kavereiden tapaamista!

    VastaaPoista
  2. Voih toi ei oo kivaa ja niin tunnistan ton väsymisen. En mäkään olisi tässä joulurentous tilassa, ellen olisi uuvahtanut ja (joutunut) ottaa sairaslomaa.

    Muista: sä teet mitä jaksat. That's it. Delegoit jos mahdollista ja jos ei, joulusta tulee yksinkertaisempi ja ehkä juuri siksi onnelisempi.

    Puss, kyllä TÄSTÄ vielä joulu tulee ;)

    Ja superhauskaa iltaa huomenna!! Tuutteko Hgin yöelämään saakka? (Jos tuutte voidaan treffata??) Me aloitellaan klo 19 pintaan?

    VastaaPoista
  3. ONkohan niin, että sä itse asetat niitä vaatimuksia itselles? NIin tuttua, nääs.... Ei ne lapset huomaa/välitä, jos ruuat on valmiita ja niitä on vähemmän. Tarhantädit tykkää punkkupullosta; ei sen tartte olla jotain söpöö ite lasten kanssa väkerrettyä. Kauniiseen piilopussiin vaan ja a vot! Armoa itselle, jooko. Opetellaan!!!
    Kivaa Helsinkiä!

    VastaaPoista
  4. Minulla on ollut muutamana jouluna sellainen slogan "joulu tulla jollottaa, äiti sängyssä vollottaa". Jouluhössäkkään on sattunut joku epämiellyttävä lisäduuni töissä, vatsatauti tai tuhti flunssa. Niistäkin on selvitty. Välillä on hyvä vähän oikastaan mutkia :) Siivouksessa hoidetaan välttämättömyydet ja ruokia valmiina kaupasta. Keskitytään vain niihin juttuihin, jotka ovat suurimmat jouluntuojat. Kaikenlaisen nice-to-have tilkkeen voi välillä unohtaa.

    Kaikenlaista voi hankkia näppärästi netistä: pakettiautomaatti tai Matkahuolto rules.

    VastaaPoista
  5. Tiedän tuon tunteen. On ollut minullakin sellainenkin vuosi, kun joulu ei ole paljon jollotuttanut, pikemminkin vollotuttanut. Kun on tarpeeksi kuormittunut jo valmiiksi, joulu tuntuu yhdeltä jättimäiseltä lisävaatimukselta. Ja valmiina hankkiminenkin voi silloin olla liian raskasta. Toivon sinulle oikein mukavaa viikonloppua ja ihmeellistä voimanpuuskaa, että selviät joulufiiliksen paremmalle puolelle! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos mussukat tsemppauksista <3
    Helsingin reissun jälkeen olen taas ihminen - ystävät, nauru, ruoka ja hulvattomuus poisti kiristävän vanteen pääni ympäriltä (ainakin hetkeksi).
    Suosiolla aionkin ostaa osan ruuista valmiina ja juoda toisenkin lasillisen punaviiniä, jos ahdistaa liikaa ;)

    Rentoutta ja tsemppiä meille kaikille!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall