maanantai 16. marraskuuta 2015

Metsään meni

Viikonloppu oli vähän sellainen... Äimistystä maailman tilanteesta ja suruakin. Ihmetystä siitä mihin tämä maailmamme on menossa ja me sen mukana. Toisaalta oli ihan tavallista viikonloppua touhuineen. Lieviä hermojen menetyksiä tulevaa muuttoa ajatellessa, mutta sen vastapainoksi piipahdus metsässä.

Minusta on huippua, että kumpikin lapsi pyöräilee jo sen verran hyvin, että heidän kanssaan voi lähteä pienille retkille. Vielä keväällä ja kesällä piti hölkätä kuopuksen fillarin perässä, varoa ja olla valppaana, ottaa välillä koppi. Tai vähintään liennytellä kiukkuista polkijaa, jonka pyörä ei suostunut tottelemaan tai ylämäki yllätti voimat... Nyt voin itsekin pyöräillä ja riittää kun huutelen ohjeita ja vähän katson, ettei kukaan kohella liiemmin.

Kävimme tekemässä parin kilometrin lenkin. Pysähdyimme kuntoilupaikalle syömään evästä ja riekkumaan kuntoilutelineissä (tai pojat roikkuivat, minä katselin ja otin valokuvia). Metsässä en ikinä kyllästy. Aina on eri näköistä ja oloista, vaikka olisi miten tuttu paikka. Metsän fiilis on ihana ja rauhoittava, ilma täynnä happea ja ympärillä tuhansia yksityiskohtia, jotka vain odottavat huomatuksi tulemista.





Nyt viikon töihin ja hommeleihin... Jospa ne yksi kerrallaan avautuisivat solmuista.
Puhtia uuteen viikkoon!


6 kommenttia

  1. Metsäretket ovat kyllä tosi mukavia!

    VastaaPoista
  2. Söpöt poitsut ja ihanat metsämaisemat!♥ Pitäis mennä useemmin metsään, siellä ajatukset selkiintyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on iso plussa, että metsä on suht lähellä. Ja kyllä - metsässä ajatukset selkiytyy ja olo tulee seesteisemmäksi :)

      Poista
  3. Me ollaan metsäfaneja koko perhe. Ihan paras paikka pojille ja niiden vanhemmille :). Monta edukasta puolta...
    Polkupyöräilyn sujuminen porukalla avaa aivan uusia mahdollisuuksia. Yksi parhaista koko perheen ajanviettotavoista ovat pyörälenkit luontoon.
    Kauniit kuvat ja valloittavat iloiset lapset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä sanotaan, että jo muutama kymmenen minuuttia metsässä rauhoittaa ihmistä :) Omassa lapsuudessa metsä oli yksi lempipaikoista. Oli loputon määrä kiviä, kantoja, puita, keppejä ja vaikka mitä ja aina niistä keksittiin kaikkea kivaa.
      Hurraa metsälle <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall