maanantai 2. marraskuuta 2015

Maanantai

Rentouttavan viikonlopun jälkeen arki koitti jälleen. Lauantai oli ihanan terapeuttista yksinäisyyttä, mikä oli todella tarpeen kaiken hurlumhein ja kiireiden jälkeen. Huomasin viime viikon aikana, että kierrokset kävivät turhan kovalla ja itseään oli vaikeaa saada rentoutumaan. Sunnuntai oli perusjuttuja perheen kanssa. Kotitouhuja, tiskejä, pyykkejä, pieni sunnuntaiajelu, lasten ulkoilua, ruuanlaittoa, telkkaria. Lasten nujakointeja ja kuuroja korvia, mistä seurasi äidin erittäin syviä huokailuja ja mielitekoa kiikuttaa lapset kirpparille... En kiikuttanut kuitenkaan, mutta purin kiukkuenergiaa parin vaatekaapin siivoamiseen.


Pienet hiljaiset hetket käytin kahvin lipittelyyn ja yrityksiin lukea kirjaa. Olen kuitenkin huono lukemaan, jos ympärillä ei ole riittävän paljon hiljaisuutta. On vaikea keskittyä, jos toisella korvalla pitää kuulostella onko poikien riitely oikeaa vaiko johonkin roolileikkiin kuuluvaa muka-nujakointia. Taisin edistyä kokonaista kaksi sivua koko päivän aikana. Ja sanottakoon, että lapset ovat ihania ja rakkaita, mutta se energia ei aina meinaa mahtua neljän seinän sisälle.
 
Tein myös etukäteen kaikki tämän päivän valmistelut, sillä mies lähti työreissuun kukonlaulun aikaan. Itse olen hitaasti käynnistyvää sorttia, ja jos aamun vaatteet, reput ja kamppeet eivät ole valmiina, on aamuinen hermoromahdus melko varma. Nyt oli valmiina omat ja poikien vaatteet, uimahallivarusteet iltapäivää varten ja jääkaapissa riittävästi ruokaa alkuviikoksi. Mies palaa keskiviikkoiltana, jolloin veikkaan vastassa olevan jo ihan kiitettävän kypsän ja räjähtäneen vaimokkeen. Onneksi on tietsikkapelit ja boksilla lapsille mieluista ohjelmaa - niitä voi käyttää, jos tilanne käy ylivoimaiseksi hermoille ;)  





Mainiota uutta viikkoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Joskus lapset ovat ihania ja joskus väsyttäviä :) Hyvää viikon alkua ja tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset tosiaan osaavat olla rakastettavia ja raivostuttavia, ja kaikkea siltä väliltä.
      Kiitos ja hyvää alkanutta viikkoa sinne myös! :)

      Poista
  2. Kuulostaa kovin tutulta tuo, että hurlimhei "jää päälle". Sitten kun se mahis rauhoittumiseen on, se ei onnistukaan, tai vie aikaa päästä levolliseen tilaan. Toisinaan sitten siihen lepoon putooa ihan kuin vahingossa, odottamatta, järjestelemättä.
    Ihmeellinen tämä elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellinen elämä tosiaan... Mulla aika usein jää päälle se hulinafiilis. Illalla ei sitten saa nukahdettua, aamulla olo on tahmea, kunnes moottori alkaa taas käydä ylikierroksilla. Kun oppisi olemaan siinä optimaalisella alueella, eikä heittäisi liian koville tai matalille kierroksille :D

      Poista
  3. Samaistun kyllä täysillä tuntoihisi lasten suhteen. Niin rakkaita ovat, mutta osaavat olla myös rasittavia. Kolmen puolivillin pojan äitinä huokailen syvään aika usein. Ja hiljaisuutta osaan arvostaa silloin kun sitä on tarjolla ;). Vertaistukitsemppaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - vertaistuki on sitä parasta :) Tsempit sinne kans! Nautitaan hiljaisista hetkistä ja yritetään tsempata silloin, kun huokailuttaa. Ja muistetaan ne hermolääkkeet (mitä näitä nyt on - suklaa, jemmakarkit, punaviini...) :D

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)