torstai 12. marraskuuta 2015

Elämän tarkoitus - ikävän karkoitus?

Sain Nainen talossa -blogin Katjalta haasteen. Kiitos, tämä lämmitti mieltä kovasti ja ilahdun aina, jos joku muistaa minua tällaisilla jutuilla!

Tämä haaste on vähän niitä tavallisia haasteita syvällisempi. Minulle on varsin tyypillistä pyöritellä asioita vähän joka kantilta, pinnalta ja syvältä, uudestaan ja uudestaan. Rakastan omissa ajatuksissa haahuilua ja syntyjen syvien miettimistä. Tämä haaste on siis siltäkin kantilta mieluinen.



1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Olen niin paljosta kiitollinen. Ensimmäisenä ja päällimmäisenä ovat mies ja lapset. Kerran tämä perhe tässä kokoonpanossa jo lipsahti käsistäni. Arvostin toki perhettä jo ennen avioeroakin, mutta tämä re-union on kuin suuri yllätyslahja universumilta. Toinen mahdollisuus ja ainutlaatuinen asia. Olen siitä sanattoman kiitollinen.

Olen kiitollinen myös ystävistä ♥, työpaikasta, vuodenajoista, auringosta (missä lienetkin), ihanista ihmisistä, autosta, joulutortuista (söimme ekat tänään), kodista, kirjoista, musiikista, puunoksista, kastepisaroista heinänkorsissa, naurusta, vitseistä, villasukista, tähdistä, pilvistä... Kiitoksen aiheita on tuhansia - pitää vain katsoa ympärilleen ja lakata ajattelemasta, että mikään olisi itsestään selvää.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?
Jos voisin kertoa parikymppiselle minälleni jotain, sanoisin: "Ota askeleita, ole rohkea, kurkottele! Sinä osaat kyllä, vaikka epäröitkin. Kukaan muukaan ei tiedä asioita sen paremmin. Epävarmuus on ihan ok, eikä tarvitse olla täydellinen! Jos tunnut haluavan jotain, mene sitä kohti, oikeasti. Luota elämään - se kantaa!"

Olen ollut varsinkin nuorempana liian varovainen unelmissani, enkä ole uskaltanut tavoitella asioita. Olen ajatellut etten osaa enkä pysty. Herkkiksenä en tajunnut, että kyllä ne kovanaamatkin epäröivät, mutta eivät vain näytä sitä. Sitten kuvittelin, että olen ainoa huono, osaamaton ja riittämätön. Enkä uskaltanut ottaa askeleita mihinkään, koska olin kauhusta jähmettynyt. Pelkäsin hirveästi mokaamista ja sitä, että nolaisin itseni. Miten höpsöä :)  (Ja silti aika inhimillistä.)

Silti uskon, että näillä tehdyillä valinnoilla elämä on mennyt siten kuin on tarkoituskin. Tämä on kuitenkin "vain" elämää, ei sen enempää.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Ikävän karkoitus? ;)  
Ajattelen, että tarkoitus on tulla omaksi itsekseen ja löytää balanssi itsensä ja maailman välillä. Vaikka se oma minä roikkuukin mukana alusta lähtien, niin kumma kyllä aidoimman ja omimman itsensä saattaa löytää vasta jossain puolimatkassa tai myöhemminkin. Itse alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä kuka ja millainen olen. Alan hahmottaa mistä asioista oikeasti voin tinkiä ja mistä en, mitkä ovat arvoni ja mitkä asiat saavat minut sykkimään. Mitä kestän ja mitä en, mihin haluan vielä kurkottaa ja minkä voin unohtaa.

Elämän tarkoitusta lienee pohdittu aikojen alusta saakka. Filosofit, nuotiolla istuskelijat, kirjailijat, tavalliset tallaajat - kaikki ovat yrittäneet etsiä ja selittää elämän tarkoitusta. Onko sitä löytynyt ja mikä se on? En tiedä, eikä sen ehkä ole väliäkään. Yksinkertaisimmillaan elämän tarkoitus voisi olla ihan vain elää.

Jos siitä haluaa syventää, niin voihan sitä saman tien pelata saamillaan korteilla mahdollisimman hyvin. Aina eivät pelikuviot mene niin kuin etukäteen kuvitteli - yhtäkkiä sitä huomaa että hyvä kortti osoittautukin huonoksi tai matkan varrella säännöt muuttuivat. Pelikaverit saattavat tehdä omia soolokuvioitaan ja välillä ottaa pannuun. Mutta kuten kaikissa peleissä, tärkeintä ei välttämättä ole lopputulos vaan itse pelaaminen: reilusti, hyvässä hengessä ja nauraminenkin on välillä ihan suotavaa ;)  

 ---
En tiedä missä kaikkialla tämä on jo kiertänyt, mutta heitän elämän tarkoituksen ja ikävän karkoituksen seuraaville:

Elisa
Marika
Pinkki
Soili
Helmi Nainen
Teija

Haasteen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.


14 kommenttia

  1. <3

    Kiitos ihana tästä haasteesta, kirjoittelen jossain vaiheessa blogiini. Tätä aihetta olenkin miettinyt yli puolet ajat elämästäni. Hih. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja ei mitään kiirusta :) Ja sama täällä, tätä pohtiessahan tää elämä hurahtaakin :D

      Poista
  2. Oletpa tehokas, heti tartuit haasteeseen. Hienot vastauksesi oli mukava lukea <3. Tuo nuoruuden epävarmuus on tuttu juttu. Omalla kohdallani kävi silti niin, että nuoruudessa tavoittelin epävarmuudesta huolimatta jos jonkinlaisia taivaita. Myöhemmin huomasin, että vähempikin riittää, ja se koitui onneksi. Jatkuva eteenpäin pyrkiminen ja kunnianhimokin voi olla aidolle onnelle taakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs oli tarttuessa, kun oli kiva haaste :)
      Toi on totta, että kunnianhimolla ja asioiden tavoittelulla on (vähintään) kaksi puolta. Ääripäät on aina omanlaisiaan taakkoja. Kun oppisi kävelemään siinä keskellä... :)

      Poista
  3. Upeita vastauksia todellakin! Ja lämmin kiitos haasteesta, yritän tarttua pian kysymyksiisi :)
    Lämmin rutistus!

    VastaaPoista
  4. <3 <3

    Kiitos tästä! :) Mä jätän hautuumaan ja tartun tähän jossakin vaiheessa. Sitten kun tulee syvällinen olo...

    Viikonlopun tervehys sinne!

    VastaaPoista
  5. "Kadonneen postauksen metsästäjäkin" löysi viimein paikalle ;D Olen mä kans varsinainen silmämunaton…

    Hienoa pohdintaa <3 Ja voi, miten pitkä kiitollisuuslista! Omani on kovin typistetty siihen verrattuna. Niinkin (näköjään) käy, ettei kuorman alla aina jaksa paikata jotakin vaikkapa auringonpaisteella. Liiasta havainnoinnista ja lohdun etsimisestä tulee ikään kuin taakka siitäkin. Vähän nurinkurista, ehkä. Mutta aikansa kutakin, niin toivon, ehkä minunkin kiitollisuuslista vielä pitenee takaisin parempiin mittoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kiitollisuuslista on ollut joskus tasan 0mm pitkä... Ja vaihtelee vähän fiiliksen mukaan. Joskus sitä syleilee koko maailmaa ja joskus kulkee musta pilvi pään päällä... :D Näinhän tää menee. Mutta jos keskimäärin muistaa olla kohtuudella kiitollinen kaikesta, niin se on jo aika hyvin :)

      Poista
  6. Kiitos haasteesta. Viimeinkin vastattu :)

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall