perjantai 30. lokakuuta 2015

Viikon varrelta

Tämä viikko on ollut samaan aikaan superpitkä ja kauhean lyhyt. Maanantaina puolipaniikissa viimeistelin työhön liittyviä matskuja ja yritin pitää lankoja käsissäni. Tiistaina anivarhain suuntasin junalle ja kohti Helsinkiä. Päivä kului seminaarissa istuen (ja melkein nukkuen). Ihmettelin miksi ylipäänsä vaivauduin paikalle, kun päivän esitykset osoittautuivat suoraksi paperista lukemiseksi. Yhtä hyvin olisin voinut lukea ne matskut töissä ihan itsekseni. Höh. 

Helsingin ihanuuksia ehdin nähdä pikaisesti paikasta toiseen matkatessa...

Tiistai-ilta kallistui jälleen pienen panikoimisen puolelle, kun jännitin ja valmistelin seuraavaa päivää, jolloin oli vuorossa meidän firman järjestämä koulutuspäivä asiakkaille. Tosin hieman sain lohtua ajatuksesta, että pystyisin ainakin parempaan kuin pelkkään papereista lukemiseen. Ja niin pystyinkin, sillä keskiviikko meni jopa hyvin - ainakin omasta mielestäni. (Siitäkin huolimatta, että sain nukuttua yöllä n. kaksi tuntia, koska vääränlainen tyyny, hotellin äänet, jännitys ja naapurihuoneesta kuulunut sängyn ryskintä klo 03). Keskiviikon pahin kauhuskenaario olisi ollut se, etten olisi saanut jännitykseltäni ja väsymykseltäni puhuttua oikein mitään. Ilmeisesti puhuin kaikesta huolimatta ainakin jotain järkevääkin. Odottelen silti nyt vielä asiakaspalautteita ennen kuin alan tämän enempää hehkuttaa ;)
 
Keskiviikkoiltana kotona vetäisin hatusta kuopukselle halloween-asun tarhan kemuja varten. Vanha lakanakikka sai luvan kelvata. Ja sanottakoon, etten pahemmin välitä halloweenista. Tyhmä ja rienaava krääsäjuhla mielestäni. Torstai oli jo normiarkea ja palauttelua edellisistä päivistä. Työsähköpostin purkamista, koulutuspäivän läpikäymistä työparin kanssa, kotona arkisia hommia ja poikien nujakointien tuomarointia. Illalla pieni lenkki ystävän kanssa ja sen myötä vertaisterapiaa. Tänään töiden jälkeen reissu Lahteen hakemaan siipan autoa, kauppareissu ja viikonlopun ruokaostokset, ja sitten - ahh! - lepo. 
  
Olen huomannut, että pipo pään ympärillä on kiristynyt vähän liikaa, enkä toivo oikeastaan mitään muuta kuin sitä, että saisin olla yksin. Hiljaa, ajatuksissani, ilman tarkoitusta ja päämäärää. Erakko mikä erakko (ja hsp-herkkis). Ajattelin heivata perheen käväisemään mummolassa lauantaina päiväseltään. Sillä aikaa voisin keskittyä hengittämään, olemaan, vanumaan pyjamassa. Paitsi että tietenkin pitäisi imuroida, miettiä ruokalistoja, ensi viikon to do -listoja, perata kaappeja, laittaa ruokaa, ja ja ja... Vaikka toisaalta - kuka käskee? ;)  
 
Kuvassa kolme elementtiä: taivaankappale,
iso häkkyrä ja hyvin likainen hotellin ikkuna. 

Väriterapiaa. 


4 kommenttia:

  1. Upea väriterapiakuva! Kuu oli tällä viikolla upea, lähes massiivinen.

    Toivon, että vanuminen onnistuu, mä yritän vanua just nyt...kolme tuntia aikaa. Vaikkakin...just noi kaikki samat to do:t odottaa... Samaa mieltä halloweenista, en jaksa (tai halua) ymmärtää. Mun miellestä silloin muistellaan läheisiä pilvenpäällä ja kynttilöidään. Onneksi niinkin voi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt maksimoit sen kolme tuntia ja oot vaan - tää on käsky ;) Yksin oleminen on niin luksusta ja siitä kantsii ottaa kaikki ilo ja rentous irti.
      Mäkin ajattelin pyhäinpäivän kunniaksi poltella kynttilöitä, olla hissukseen ja laittaa porukalle jotain hyvää ruokaa (mikä on kyllä meidän huushollissa suhteellinen käsite, hah).
      Halit ja hyvää viikonloppua :)

      Poista
  2. Mä haluan myös olla vaan, köllötellä ja löllötellä. Siihen päälle sukulaisseuraa ja hyvää ruokaa + hautausmaakäynti veljen haudalle- mikä on mulle oikeasti tärkeää.

    Ihanaa rentouttavaa vilo sinne! Olet rakas!

    VastaaPoista
  3. Täällä myös yksi, joka ei ymmärrä halloween hössötystä. En näe siinä oikein muuta pointtia kuin että pitää ostaa kaikkea turhaa krääsää, jolla ei muuten tee yhtään mitään, ja syöttää lapset sokeriähkyyn. Rauhallista ja perinteistä pyhäinpäivää siis!
    T. Jenni

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)