torstai 1. lokakuuta 2015

Tapetilla

Aamu valkeni - tai siis EI valjennut, koska oli pimeää - sateisena ja väsyneenä. Mietin jo, että pitänee kaivaa kirkasvalolamppu esille, jos sen avulla saisi teeskenneltyä pirteää. En vain ole yhteensopiva hämärien/pimeiden aamujen kanssa. Saisiko jostain sellaisen ohjelmistopäivityksen itselleen, että pimeinä aamuina sitä pomppaisi pirteänä ja energisenä sängystä ylös?

Eilen illalla muuten hihkuin ja hehkutin innoissani: "Mulla on hyviä uutisia!!" johon mies: "No nyt on historiallinen hetki, kun äidillä on hyviä uutisia". (Jaa että miten niin olen pessimisti? En kyllä ole. Korkeintaan ehkä realisti, joka pitää matalaa profiilia.) Anyway, kaikki odottivat tietenkin, että MIKÄ se hyvä uutinen on. Pidin jännitystä yllä muutaman sekunnin ja henkäisin: "Mä ostin leivoksia." Jotenkin tunsin, että tunnelma tavallaan lässähti ja kaikki olivat ihan että aijjaa... Mitä ne odottivat? Etelänmatkaa? Lottovoittoa? Kummallista porukkaa. Minulle ainakin leivos on todellakin hyvä uutinen :D

Tänään töissä leikimme vähän niinkuin festareita, mutta ilman alkoholia ja bändejä (mikä on tietenkin ihan tylsää). Kiinteistössä on meneillään jokin lämmityssysteemien huolto-operaatio. Vettä ei tule ja näin ollen pihalle on pystytetty bajamajoja, joissa voi käydä tarpeillaan. Sanon vaan, ettei se ole lähekään niin hehkeää selvin päin ja työpaikalla kuin muinaisilla nuoruuden festareilla siiderifiiliksissä ja kun taustalla kuului Eppu Normaalia. Taidan valittaa kiinteistöhuoltoon ja kysyä, että mihin jäivät juomateltta ja bändit?? Ihan mielelläni ravaisin bajamajoissa, jos saisin ensin litkiä sidukkaa ja hytkyä musan tahdissa.

Ehdotus työpaikan
juomatarjoiluksi. 

Eilen oli lapsen repussa koulukuvauksen infolaput. Esikoinen haluaa kaverikuvaan yhden toisen pojan kanssa. Eilen tyypit hilluivat meillä, kuuntelivat musaa kännyköillään, pelasivat ja katselivat pätkän Star warsia. Suunnittelivat katsovansa kaikki SW-jaksot sen toisen pojan kotona (siinäpä maratonia kerrassaan). Ihania pieniä miehiä säteilevine silmineen... Olen niin iloinen, että kummallakin pojalla on kavereita. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Vaatekaappini kaipaisi myös samanlaista toimenpidettä kuin päänuppini - pitäisi hieman päivittää. Tuntuu, että joka aamu on sama ongelma: ei mitään kivaa päällepantavaa. Olisi kyllä joka lähtöön kotiverkkaria, nuhjupaitaa ja kesämekkoa. Tai juhlavaatetta. (Miksi ihmeessä mulla on niin paljon hienoja vaatteita, kun ulkoilutan niitä ehkä kaksi kertaa vuodessa? Mysteeri...) Mutta kun pitäisi löytää tähän vuodenaikaan sopivaa (=lämmintä) ja siistiä työrompetta, niin ei. On muutama, mutta aina ei haluaisi pukea niitä samoja. Joudun ehkä alistumaan ja menemään vaatekaupoille katselemaan millaisia vaatteita tällä kaudella olisi tarjolla. Luultavasti taas kaikkea sellaista, joka ei pue just mun värejä tai vartalotyyppiä pätkääkään. Tai joissa koen olevani kuin arkinen hernekeitto hienoille perintöposliineille läväytettynä. (Niin, sanoinhan jo, etten ole pessimisti? Korkeintaan realisti...)

kuva: http://tinyurl.com/psrdq5d

2 kommenttia:

  1. Ehdotan, että lähdemme ulkoilluttamaan juhlamekkoja hyvin pikaisesti yhdessä!
    Nyt tarttis jotain kivaa ja säkenivää elämän!

    t. Menin jyrän alta tällä viikolla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlamekkojen ulkoilutus tekisi kyllä mekoille ja niiden sisällölle hyvää! Pistetään tässä lähiaikoina kehittelyyn jotain kivaa :)
      Jyrän alle menemisen jälkeen tarvitsee runsaasti hemmottelua ja palauttelua - take care <3

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)