tiistai 6. lokakuuta 2015

Niin arkea, niin arkea...

Päivät
vain olemisen pakkoa
vailla vähäisintäkään kimallusta.
Velvollisuuksien ikeessä
ei paljonkaan pehmusteita.
Arjen pakkopaidassa
harvoin pitsikaulusta.

Jaksaakseen on opittava katsomaan
kuuntelemaan tarkkaan
josko jossain jotain helähtäisi
jokin pieni sävel lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.

Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.
Maaria Leinonen 



Tänään piti katsoa tosi tarkkaan, mutta kyllä sieltä löytyi taas kerran. Ja se kaikki oli ihan silmieni edessä.

Se, miten mies tuhteerasi autoni huuruisten ikkunoiden parissa aamulla (ettei minun tarvinnut).
Se, miten kuopus vilkutti valonsäde silmissään tarhaan lähtiessään.
Se, miten esikoinen rutisti kaulasta.
Se, kuinka aurinko paistoi silmiin niin, ettei sitä voinut olla huomaamatta.

Mikä sinulle on se juuri tänään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)