maanantai 28. syyskuuta 2015

Viikonloppu ja liikutus

Viikonloppu oli mökkeilyä, leppoisuutta, ulkoilmaa. Saunomista, syvää unta ja muutamia viinilasillisia. Lukemista, puolukkametsää ja saaliin perkaamista. Taivaanrannan tuijottelua ja syksyisten tunnelmien fiilistelyä.

Ja oma episodinsa olivat kurkiaurat... Ensimmäisen näin, kun olin juuri asettunut hyvälle puolukkamättäälle. Kuulin niiden kaukaiset huudot, nostin katseeni taivaalle ja pian näin valtaisan suuren auran lipuvan yli maiseman. Kurkien huudot ja niiden eteneminen kohti etelää nostatti valtaisan liikutuksen. Kyyneleet poskillani, tunnemöykkyä nieleskellen ja suunnaton pakahduttava haikeus rinnassani katselin niiden juhlallista kulkuetta.

Sitten heti perään muutama pienempi aura. Ja myöhemmin yksi, joka oli noussut järven takaa lentoon. Pyörivät pitkän aikaa ympyränä taivaalla suurena massana, hakien muotoaan ja paikkaansa. En ollut koskaan nähnyt moista. Ja taas itkin. Vihdoin ne asettuivat auraan ja sinne menivät... Kohti etelää ylväästi ja määrätietoisesti.

Minä odotan ensi kevättä ja mökkikurkiemme jälleennäkemistä. Hyvää matkaa ja menkää turvallisesti!

Kännykkäräpsy ei tee oikeutta kurkiauran komeudelle, ja isoimmat aurat
tallentuivat vain mieleni sopukoihin... 

Myös ihana kultainen Soili kirjoitti taannoin lintujen syysmuutosta. Mitähän muuten siitäkin tulisi, jos me kaksi yhdessä katselisimme kurkiauroja. Olisiko sille kyyneltulvalle ja tunteiden määrälle loppua lainkaan? :)

Terveisin
liikuttuja, itkijänainen, tunteissa myllertäjä ja elämän ihmettelijä Tuula

8 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että kurkiauroille itkeminen on ihan normaalia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perustetaanko itkijänaisten muuttolintutapahtuma? ;)
      Tunsin muuten itseni ihan hitsin onnekkaaksi, kun isoin muutto osui juuri sunnuntaille ja olin juuri hyvillä näköalapaikoilla <3 Lucky me! :D

      Poista
  2. Muuttolintujen parvissa on haikeutta. Talvi tulee ja kynnelle kykenevät pakenevat lämpöön ja itse jään loskaan taaplaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tänne jäämme loskan ja pimeyden keskelle... Linnut ovat fiksuja ja lähtevät.
      Koitetaan kestää ens kevääseen ♥

      Poista
  3. Mäkin liikutun kurkiauroista. Syysmuutto saa aikaan suuren haikeuden ja yksinäisyyden tunteen; tänne pimeyteen ja kylmään jäämme, pieni pohjoinen kansa. Sama liikutus on sitten taas keväällä, kun kurjet tulevat takaisin! Melkein tulee aina ääneen huudettua, että tervetuloa, ihanaa nähdä taas! Ja kun tarkemmin ajattelee, niin eihän tässä ole kuin muutama kuukausi kevääseen ;)

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, eihän kevääseen nyt niin hirveän pitkä aika ole. (Eihän??) Talvipäivänseisaukseen on aikaa n. 3 kk ja siitä päivä alkaa taas valostua. Ja olen ihan varma, että jossain on jokin direktiivi (vähintään tekeillä), että pimeänä vuodenaikana saa ja pitää syödä suklaata niin paljon kuin lystää ;)

      Poista
  4. <3 <3 Muuttolinnut niisk ja nyyh.

    Yhdessä saisimme niin suuren tulvan aikaan, että linnut voisivat mennä virtaa pitkin uimalla etelään. Nenäliinat loppuisivat lähikaupoista. Huoh tätä elämää ja elämänliikutuksia. Ihana kun löytyy paljon muitakin herkkiksiä, olen tosiaan ihan luullut, että olen ainoa nyykyttäjä ja että muuttolintunyyhkytys ei ole kovinkaan normaalia, mutta on se, on se :)

    Ehkä muuttolinnuilla ja linnuilla on jotain suurempaakin merkitystä täällä maailmassa... avata tunteita ja puhdistaa sielua? Itsellä olo oli aivan mielettömän seesteinen ja puhdistunut lintuauran jälkeen. Ehkä jotain suurempia energioita välittyy niiden kautta?

    Ihana kun ne lensivät sinunkin ylitse. <3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Voin melkein aistia tänne saakka sun viikonloppuisen hyvänolontunteen :D!!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)