tiistai 15. syyskuuta 2015

Vastaisku

Olen kyllästynyt ongelmiin, kriiseisihin ja valitukseen. Siihen, että pelätään, lietsotaan, käperrytään. Ei annettaisi kenellekään mistään mitään, ei oteta vastuuta ja ollaan kuin maailman ainoat ihmiset. Huokaus...
 
Minä haluaisin elää maailmassa, jossa olisi empatiaa, solidaarisuutta ja avarakatseisuutta. Maailmassa, jossa välittäisimme toisistamme. Niistäkin, joilla juuri nyt ei mene kovin hyvin. Ojentaisimme apua niille, jotka sitä tarvitsevat - ilman, että tarvitsisi riidellä siitä saako auttaa ja ketä. Olisimme valmiita luopumaan jostain, jotta talous saataisiin tasapainoon ja velkakierre katkeamaan. Emme sälyttäisi vastuuta aina jollekin muulle tai vinkuisi siitä, miten huonosti juuri minulla asiat ovat. Lopettaisimme kadehtimasta, piehtaroimasta omassa (keksityssä) kurjuudessa ja vellomasta vihassa muita kohtaan. Tajuaisimme, että vapauksien vastavoima on vastuu - aina.


Sanotaan, että muiden ihmisten elämänpolkuja voi ymmärtää vain siihen saakka, mihin itse on kulkenut. Pitää varmasti paikkansa. Jos on itse rypenyt pohjamudissa ja käynyt muutaman kerran polvillaan, ymmärtää varmasti helpommin niitä, joilla asiat eivät ole parhaalla mahdollisella mallilla. Mutta empatiakyvylläkin pääsee pitkälle. Jos sen sijaan puuttuu sekä elämänkokemusten tuoma nöyryys että empatia, voi tulos olla jotain kylmäävää... Mistä löytyisi rokotus, jolla voisi ehkäistä kylmäsydämisyyttä ja vihaisuutta?
 
Elämä täällä ei ole helppoa - lupasiko kukaan edes, että olisi? - mutta omilla asenteillamme voimme vaikuttaa niin paljon. Valitsemmeko valon vai varjon? Vihan vai rakkauden? Pelon vai toivon? Haluammeko levittää ympärillemme hyvää vai pahaa?

Sillä sitä mitä kylvämme, sitä myös korjaamme.



Tänäänkin toivon maailmalle ja kaikille sen ihmisille rauhaa, valoa ja toivoa. Haluan lähettää uskoa siihen, että kaikki menee hyvin ja asiat järjestyvät. Ihan varmasti järjestyvät ♥  En halua enkä suostu nyykertymään negatiivisuuteen, vaan haluan tulla ravituksi positiivisuudesta.

Pessimistisyyttä minulla riittää omastakin takaa, mutta kasvatan silti optimistisuutta. Vaikka sitten ihan piruuttani ;)


8 kommenttia:

  1. Ihanan valoista teksti!! Hyvä sä!
    Mä en vaan ymmärrä sitä, että miksi suhteessa haluttais ottaa pois enemmän niiltä joilla on vähän kuin niiltä joilla on yllin kyllin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoisa olen (ainakin tänään) ja vaikka väkisin! Mitä tulisi, jos antaisimme itsemme hyytyä liikkeellä olevan synkkyyden alle? Loistetaan siis kuin Hangon keksit. Kyllä se pimeys ennen pitkää kyllästyy :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Tuohon empatiakykyyn liittyen teen sellaisen karrikoidun yleistyksen, että naisia olisi hyvä olla päättävissä asemissa enemmän. Naiset ovat keskimäärin empaattisempia ja kykenäisevämpiä asettumaan toisen ihmisen asemaan.

    Väitteeni tueksi voin kertoa, että olemme työpaikalla lounaspöydässä viikon ajan keskustelleet, mistä me voisimme luopua taloustalkoiden nimissä. Olen heitellyt kaikenlaisia ehdotuksia ja rankimmassa mies seurassa olen nyt kukkahattuviherpiipertähäsossu- varmasti forever. Tänään juttelimme samaa naisporukalla ja heiltä tuli minun kannatusta saaneiden heittojen lisäksi monta heittoa, josta voitaisiin säästää. Eikä ollut mitään vaikeuksia ymmärtää, miksi sairauspoissaolojen kustannukset aiheuttavat epäoikeudenmukaisuutta toimistotyöntekijöiden ja niiden välillä, jotka työnanataja altistaa jatkuvasti viruksille ja bakteereilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että naisilta keskimäärin löytyy enemmän empatiaa :)
      Iloa ja valoa keskiviikkoon (vaikka sataakin)!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)