tiistai 29. syyskuuta 2015

Aina ei voi onnistua

Tämä aamu ei alkanut ihan kuin Strömsössä. Klo 8 mennessä olin saanut jo tukun hermoromahduksia ja ragennut perheelle Big Time.

Syy 1: puhelin ei käynnistynyt.
Syy 2: puhelin oli tulikuuma.
Syy 3: takuukuittia ei löytynyt mistään.
Syy 4: väsytti ja veetutti muutenkin ihan tarpeeksi.
Syy 5: joku astia oli jossain väärässä paikassa.
Syy 6: vaatteetkin oli ihan tyhmät.
Syyt 7-10: kaikenlaista muuta väärää ja tyhmää.

Selfie tänä aamuna. 

Kaikki ihan päteviä syitä vetää kunnon itkupotkuraivarit melodramaattiseen tyyliin? Aikuismaista käytöstä? Hmm... Lopulta kaiken hermoromahtelun jälkeen pääsin lähtemään töihin, mutta pipoa kiristi siihen malliin, että töihin päästessä olikin jo aiheellista saada uusi hepuli, kun parkkipaikalla ei ollut yhtäkään vapaata ruutua. Mur.

Jossain vaiheessa hoksasin hengittää pari kertaa ja muistin: puhelimen takuukuitti on sähköpostissani, eikä siitä edes ole paperista kopiota. Joten kannatti myllätä aamukiireessä kaappeja ja manata kuin merimies... Ja puhelinkin käynnistyi, kun oli aikansa leikkinyt lämpöpatteria ja laitoin sen uudelleen lataukseen. (Juu, menen silti reklamoimaan liikkeeseen, ja siihen mennessä hengitän vielä toiset kaksi kertaa.)

Kahvimukillinen auttoi pahimpaan väsymykseen ja ne ihan tyhmät vaatteetkin oikeastaan nyt saavat luvan kelvata.

Episodin opetus? Ei ehkä mikään, mutta joskus voisi yrittää muistaa hengittää, laskea kymmeneen ja toistaa itselleen: "Tämä ei ole vakavaa. Tämä järjestyy kyllä." Ja ehkä voisi hankkia nyrkkeilysäkin, johon voisi purkaa pahimmat angstit sen sijaan, että urputtaa viattomille perheenjäsenille. Voisi myös iltaisin mennä ajoissa nukkumaan, jolloin ehkä ei väsyttäisi aamulla ihan niin paljon.

Vastaavan epidosin ehkäiseminen jatkossa: tänä iltana mahdollisimman rauhallista ja tekemätöntä aikaa. Suklaata, teekuppi ja kirja.

Tällaista täällä. Entä siellä?

kuva: https://www.pinterest.com/pin/535646949409427131/


6 kommenttia:

  1. Ärsyttävää. Välillä ei kyllä auta mikään muu, kuin vetää ne kilarit, jos väkisten puskee päälle.. Missäänhän ei sanota, ettei pienistäkin asioista saisi oman tarpeen vaatiessa angstata :)

    Oikein, tuollainen päivän aloitus vaatii ehdottomasti suklaata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on kyllä totta :) Joskus vaan ei kykene muuhun kuin hermoromahdukseen, vaikka kyse olisi sinänsä pikkuasioista...
      Ja olen varma, että suklaassa on jokin ainesosa, joka tekee hermoille hyvää ;)

      Poista
  2. Mä olen ajatellut sen niin, että välillä se veekäyrä vaan nousee tappiin ihan mistä vaan, ja sen jälkeen MIKÄÄN ei ole hyvin. Vaatteet on tyhmät ja avainkaan ei osu lukkoon ja kaikki ajaa väärin (paitsi minä) ja niin edelleen.
    Silloin pitää kai vaan muistaa hengittää. Ja yrittää (vaikka työpaikan vessassa) päästä johonkin omaan tilaan, omaan muistipaikkaan, jossa on hyvä olla. Tai jotain.
    Helpottaa ehkä myös, jos joskus tähän heittelehtivyyteen tottuisi ja ehkä myös hyväksyisi sen.
    Illan plääni kuulostaa aika rauhoittavalta. Siihen on enää muutama tunti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän heittelehtivyys - se juuri. Joskus voi pitkään mennä ihan tasapainossakin, mutta sitten tulee jokin universumin pikku hiekanjyvänen kiertoradalle ja kaikki menee päin peetä...
      Hengittelen ja ajattelen iltaa ja suklaata...
      Puss sinne ♥

      Poista
  3. Heh kuullostaa tutulta, ei siitä ole montaa viikkoa....

    Mä oon huomannut, että aamuja auttaa se, että tekee kaikki aamuksi mahdollisimman valmiiksi. Esim vaatteet, eväät, lasten jutut/välineet. Aamut vain EI ole mun juttu :)

    Muistetaan ja hoetaan: Asiat järjestyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa...
      Mäkin yleensä yritän laittaa mahd. paljon valmiiksi edellisenä iltana. Eilen taisi vaan olla sarjassamme "en jaksa, en tee, en en en...". Tänä iltana yritän olla reippaampi, jos vaikka aamukin sujuisi vähän leppoisemmissa merkeissä :D
      Puss ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)