maanantai 3. elokuuta 2015

Mökkihöperyys

Lomasta leijonanosa kului maalla mökillä (siellä, joka siis toistaiseksi on lähinnä pystyssä olevat seinät, lautakasoja, rikkaruohoa kasvavaa joutomaata jne). Hiljaisuus, rauha ja läsnäoleva luonto vetävät puoleensa, ja mökiltä noita mainittuja löytyy runsaasti. Tosin mainittakoon, että hiljaisuus on suhteellinen käsite kahden pojannappulan läsnäollessa...


Myös viime viikonloppu meni täysin mökillä ja töihinkin hurautin sieltä vasta maanantaiaamuna. Huomenna töiden jälkeen otan taas suunnan sinne ja vietän keskiviikon miniloman merkeissä. Hiljaisuudessa ja peltojen keskellä sitä vaan rentoutuu eri lailla kuin kotona, jossa liikenteen ja naapuruston äänet väkisinkin tunkeutuvat korviin. 

Ehkä olen vakavasti tulossa keski-ikäiseksi, kun en yhtään tunne vetoa kaupungin vilinään, ihmismassoihin ja baareihin notkumaan. Sen sijaan metsässä samoilu, terassilla istuskelu ja taivaanrannan tuijottelu tekevät mielelle hyvää. Aikatauluttomuus, pitkät aamukahvit, luonnon äänet, saunominen ja kenties lasillinen-pari kuivaa siideriä tekevät minusta kuin uuden ihmisen. 
Taivaanrantaa ja pellonreunaa tuijotellessa voi myös haaveksia kaikesta, mitä olisi kiva saada mökin pihalle sitten joskus. Kaikki vaan vaatii niin hurjasti aikaa ja vaivaa (ja rahaa), että toistaiseksi olen onnellinen vain niistä mielikuvista. Rannan ruoppaus, tontin suurimittainen maanmuokkaus, lukuisien rakennusjätekasojen siistiminen, laajojen vesakkojen niittäminen, sokkelin ympäristön viimeistely - pelkästään pihahommia riittäisi vaikka komppanialle. Tontti on enimmäkseen kosteata joutomaata, ja saakin todennäköisesti jäädä enimmäkseen luonnontilaiseksi. Lähemmäs mökkiä voin sitten haaveksia kukkapenkkejä, pensaita ja oleskelupaikkoja. Sitten joskus ;)


Ei ihan mallipuutarha ;)


Naapurin ohrapelto, jossa silmä lepää... 


6 kommenttia:

  1. Tunnistan itsenikin niin hyvin näistä sanoistasi, liekö sitten uhkaavaa keski-ikäistymistä :) Tosin mökkihöperö olen ollut parikymppisestä asti!

    Hyvä siitä tulee, ja niinkuin itsekin sanoit, niin hyvin siellä jo nyt sielu lepää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama vika täällä - mökkeily on aina ollut tärkeää. Aiemmin painottuen lapsuudenmaisemiin, ja nyt sitten tuolla omalla (eli miehen) mökillä :) Pääasia, että on joku paikka, johon voi paeta arkea ja lepuuttaa hermojaan.

      Poista
  2. Minä tykkään todella paljon olla luonnon lähellä, mutta laiskasti lorvien. Mökin kunnostus- ja ylläpitotyöt eivät yhtään kiinnosta. Saas nähdä mitä sitten tehdään, jos/kun ei enää voidakaan käyttää isovanhempien mökkejä. Siellä hommiin joutuminen ei ole paha, kun ne on valmiiksi suunniteltu ja rykäistään kasaan isommalla porukka ja usein mulle iskee keittiövuoro ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vähän sama juttu, että kivointa olisi laiska lorviminen :D Sitä enimmäkseen ollutkin tänä kesänä, kun rakentamiseen liittyvät projektit tulevat tapahtumaan sitten joskus (kun on rahaa/ideoita/tekijöitä...)
      Toi on loistavaa, että on isompi porukka, jonka kanssa hommat saadaan tehtyä. Huomattavasti kivempi tehdä, kun on talkoohenkeä ja hyvää seuraa.

      Poista
  3. Mäkin taidan olla ihan mökkeytymässä – tekisi mieli olla koko ajan maalla! Oikeasti välillä mietin, että elämä olis niin paljon seesteisempää jos asuis maaseudulla. En tiedä onko mulla joku vaihe menossa, mutta nautin paljon enemmän
    sellaisesta seesteisestä olosta kuin biletyksestä. Vanhuus???

    Iloa mussu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se maalaiselämä vaan on rauhallisempaa ja seesteisempää. Ei hälinää eikä liikaa ihmisiä ja rauhattomuutta. Jos työmatka ei olisi pikkaisen liian pitkä, voisin vaikka muuttaa maalle :)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)