keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Pakkolepopäivä

Työt aloitettu ja hengissä olen. Sähköposteista päätellen maailma ehti kaatua muutamaan kertaan lomani aikana. Onneksi en itse sitä huomannut :D  Tein myös periaatepäätöksen (jonka kestävyyden saamme tulevina viikkoina huomata), että työasiat ja niihin liittyvät ongelmat ovat firman ongelmia, eivät minun. Tällä liksalla - jos nyt muutenkaan - EN aio kantaa stressiä työkuvioista sen jälkeen, kun iltapäivällä olen sulkenut toimiston oven takanani. Mieluiten en stressaa myöskään työpäivän aikana, vaan hengittelen ja otan asiat lungisti. Minulla on oma elämäni ja käyn töissä vain pystyäkseni maksamaan laskut (joita sivumennen sanoen on aivan liikaa ja kukkaro huutaa tyhjyyttään kuukaudesta toiseen). That's it. </paasauksen loppu>



Tänään vietän pakkolepopäivää lääkärin määräyksestä. Eilen sain tulehtuneeseen nilkkaani kortisonipistoksen ja tänään on ohjelmassa lepoa, lepoa, lepoa. Kävelen korkeintaan vessaan ja jääkaapille. Vedän buranaa kuurina ja haudon koipea jääpussilla. Sopiva päiväohjelma töiden alkamisen vetelöittämälle tapaukselle.

Viikonloppu on jo melkein nurkan takana ja silloin suuntaamme maalle. Alan olla varma, että tulevista työviikoista ja -kuukausista, arjesta ja kaikesta selviää hengissä, kun muistaa välissä hengitellä, ajatella vahvistavia ajatuksia ja sirotella virkistäviä juttuja pitkin arkea.

2 kommenttia:

  1. Mä uskon niin täysillä siihen, että kroppa tekee stopin siinä kohtaa kun sen on pakko. On se sitten nilkka, tulppa tai pää, ihan mikä vaan!
    Nyt iisisti... sulla on lääkärin määräys!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti menee...
      Tänään olen saanut onneksi lepuutettua jalkaa, mutta korvienvälistä ei voi sanoa samaa (syynä 5- ja 7-vuotiaat tapaukset...)

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)