keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Mökillä

Loma on ollut enimmäkseen outoa väsymystä, siipi maassa kulkemista ja pelkoa työhön palaamisesta. En ole osannut rentoutua enkä oikein päästä irti tympeistä ajatuksista. Toivon, että silti loma tekee tehtävänsä... Lapsuudenmaisemien mökillä olen löytänyt rentouden hetkiä - kunnes pojat järjestävät sadannen painimatsin, rikkovat jotain tai muuten vaan ovat mahdottomia. Yritän hengitellä lisää järvi-ilmaa...





8 kommenttia:

  1. Vai on sulla vähän masennuksen tapainen lomamieli, ei kuulosta hyvältä. Vaikka olen äärimmäisen onnellinen teidän perheenne yhteenpaluusta niin jollain tavalla minusta tuntuu nyt kun luen näitä tekstejäsi, että oletkos sinä sittenkään onnellinen? Tekstisi olivat pirteämpiä kun olit yksin poikien kanssa ja sinulla oli oikeasti vähän vapaata välillä. Yritäpäs puhua siippasi kanssa, että hän todella pitäisi poikia ja hoitaisi heidän nahistelunsa vaikka pari päivää tässä loma-aikana ja sinä todella lataat akkuja ilman perhettä. Syötte ja touhuatte yhdessä jotain kivaa, mutta otat myös ihan omaa aikaa. Tiedän, kun olen itsekin masennuksen kokenut, miten se kuvio menee ja minua nyt vähän huolettaa sinun tilanteesi. Lomalla pitäisi nauttia, mutta ilman suuria ennakkopaineita. Toivottavasti tekstini ei loukannut sinua, se ei ollut tarkoitukseni. Olen vain hieman huolissani.
    Mukavaa loppuviikkoa ja nautinnollisia päiviä!

    VastaaPoista
  2. Sä nouset väsystä ylös, Muru (been there done that). Pääasia, että asetat nyt omat tapreet/hyvinvoinnin KAIKEN muun edelle!
    Sä olet tärkeä ja prioriteetti 1! Tää on käsky :D

    VastaaPoista
  3. Mä olen ajatellut vähän saman suuntaisesti sun kirjoituksista kuin Sari. Tosin, enhän mä tiedä mitään tilanteesta tai muustakaan....
    Elisa sanoo myös erittäin hyvin!!!!!
    Voimia ja iloa!

    VastaaPoista
  4. Ihanat tarkkasilmäiset rakkaat lukijani... Olette varmasti kaikki oikeassa. Olen ollut alakuloinen, liiankin, eikä tämän pitäisi olla näin. Ehkäpä yritän tehdä asialle jotakin - vaikkapa varata lääkäriajan ja raivata tilaa enemmän omille tarpeilleni.

    Voin sanoa senkin, että niin upeaa kuin onkin olla yhdessä perheenä, niin on tämä myös hurjan kuluttavaa. Mutta pakko ajatella, että tämä helpottaa vielä ja opin jakamaan voimiani paremmin.
    Kiitos välittämisestä ♡

    VastaaPoista
  5. Väsymys ja alakulo kuuluu normaaliin perhearkeen ihan niin kuin hymy ja reippaus. Se on normaalia! Perheen pyörittäminen vie voimia...ja antaa toisinaan myös niitä. Sulla on nyt toinen kenen kanssa jakaa ne murheet ja taakat sekä ilot ja onnet. Ei sen kummempaa kuuluu normi elämään, ole huoletta

    VastaaPoista
  6. Tietty määrä väsymystä kulkee käsi kädessä perhe-elämän kanssa. Mutta sitä en allekirjoita, että (jatkuvan) alakulon pitäisi kuulua normaaliin olotilaan. Itseltäni on myös hymy ja reippaus olleet kokonaan kateissa. Kun olen muutama vuosi sitten toipunut pitkittyneestä masennuksesta, en oikein osaa olla huoletta nykyisen mielialani kanssa... 😕

    VastaaPoista
  7. Voi mussu. MInäkin ilmoittaudun huolestuneeksi. On todella kurjaa, että sulla on noin uupunut olo. Ok, mä tiedän kyllä, et pelkästään nahistelevat pojat vie veronsa.Mut olen kyllä Sarin kanssa samalla kannalla, eron aikana oit pirteempi.
    Onko se meidän joidenkin naisten helmasynti, ettei osata ottaa omaa aikaa. Aikaa ilman perhettä? Pitääkö erota et saa omaa aikaa?
    Toivon voimia!

    VastaaPoista
  8. Naisten helmasynti on tuskailu ja kitinä, itsesäälissä kieriskely, ja odottaminen että joku toinen huomaisi asioiden olevan pielessä ja korjaisi ne. Jos asioita on vinossa -ja Tuulalla mitä ilmeisimmin on- niin niille on tehtävä jotain, eikä jäädä kurjuuteen makaamaan. Masentunut mieli -> lääkäriin. Tottelemattomat lapset -> tiukemmat konstit käyttöön, huonoa käytöstä ei suvaita missään tilanteessa. Oman ajan puute -> sovitut hetket kalenteriin jolloin sitä on ja niistä pidetään kiinni. Jos tuntuu että sittenkään ei ole tarpeeksi, niin pitää mennä myös vähän itseen ja miettiä paljonko on kohtuullista lapsiperheessä vaatia omaa aikaa. Nämä vuodet nyt vaan on sellaisia, että perhe vie leijonanosan. Niin se on kaikilla muillakin. Perhe-elämä tuntuu kuluttavalta -> mietittävä miksi näin on ja mitä on korjattava, kirjoittamalla vaikka paperille jos muuten ei avaudu. Liiallinen työtaakka -> vähennettävä. Töissä voi tehdä lyhennettyä työaikaa siihen asti kun nuorin lapsi on 2. luokalla. Omakotitalo ja mökki vaativat paljon työtä, ensimmäisestä jo luovuitte mutta mieti mistä muusta voisi luopua tai laittaa hetkeksi odottamaan. On raivattava tilaa arkeen, jos ei tahdo jaksaa. Ja tehtävä työnjako selväksi miehen kanssa, kumpikaan ei voi olla vapaamatkustajana pitkään. Ja vaikka ikävältä kuulostaakin, niin joillakin myös kahvin, teen, alkoholin tms. elimistöä kiihottavan lopettaminen auttaa parantamaan oloa alun vaikeuksien jälkeen. Ihan ensiksi lähtisin kuitenkin perkaamaan vyyhtiä lääkärin kautta, ja toivotan voimia sinulle!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)