sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Loppumetreillä

Loma alkaa olla vääjäämättä lopussa. Eilen pakkasimme kimpsut kasaan ja ajoimme maalta kotiin. Pyykkikone on pyörinyt ja samalla ajatukset ovat työstäneet töihinpaluuta. Etukäteen ajattelin, että tässä vaiheessa olisin romuna ja siipi maassa. Haa - en ole! Ehkä korkeintaan vähän haikea ja toki toivoisin, että voisin jatkaa lomailua vielä viikon-pari. Mutta kun tiedän, että huomennakin sataa, niin maailmani ei romahda, vaikka istunkin toimistolla, hahhaa!






Selailin myös kalenteria eteenpäin ja bongailin kaikki syksyn tulevat lomapäivät. Minulla on jemmassa myös pari hajapäivää, jotka ehkä käytän, JOS maailmankirjat menevät sekaisin ja elokuussa iskee jokin mystinen helleaalto (tuskinpa). Aion satsata siihen, että teen illoista ja viikonlopuista mahdollisimman hemmottelevia, mairittelevia ja suorastaan ratkiriemukkaita - no, ainakin arkisella tavalla kivoja ja rentoja - jotta työn ja arkiviikot jaksaa paremmin.

Enää en harmittele sitä, että suuri osa lomasta kului mystisen masennusfiiliksen vallassa. Voimat olivat totaalisen veks, siipi maassa ja olo surkea. Iloa ei ollut edes niissä asioissa, joista normaalisti nautin. Jos sama olo vielä iskee, lupaan mennä lääkäriin juttelemaan, mutta toistaiseksi uskon räpisteleväni pinnalla omin voimin. Ehkä niin vaan kuului olla. Joskus pitää käydä syvissä vesissä ja silloin pitänee hyväksyä, että näillä mennään ja joskus helpottaa (jos ei helpota muutaman viikon jälkeen, suosittelen ehdottomasti lääkärikäyntiä.) En kuulu siihen ihmistyyppiin, joka väkisin vääntää vesisateen auringonpaisteeksi ja koirankakkakasan ruusupuskaksi. P***a on sitä itseään eikä muuksi muutu. Ei ole pakko repiä iloa joka asiasta ja elämässä saa olla surkea, väsynyt ja totaalisen epäonnistunut. Saa kulkea kalpeana varjona ja itkeä vaikka valtamerellisen verran. Kunhan elämä jossain vaiheessa kääntyy jälleen kohti valoisampaa.

Kieltämättä elämä ei ole ollut viime vuosina pätkääkään turvallista, vakiintunutta, saati helppoa (koskapa se olisikaan varsinkaan helppoa?), joten ei ihme, jos mieli joskus oireilee totaaliväsymyksellä. Ehkä minulla on tavallista paksumpi kallo. Sillä jos tämä kaikki on jotain elämänläksyä, niin en näköjään ole mikään tähtioppilas, joka läpäisisi tentin yhdellä kerralla...



Hyvää työhön paluuta kaikille niille, jotka huomenna pukeutuvat hellemekon - krhm, anteeksi tarkoitin siis sadetakin - sijasta toimisto-lookiin ja alkavat purkaa loman aikana kertynyttä sähköpostisumaa. Me selviämme ja pian on taas viikonloppu! Ja uusissa aluissa on aina mahdollisuus, eikö? Leuka pystyyn ja suklaaata mukaan töihin, niin eiköhän se siitä ;) 

6 kommenttia:

  1. Täälläkin lomasta 3 vkoa mennyt masistellessa, nyt vasta tuntuu että alan taas olla oma itseni. Päättelin, että ehkä sitä on antanut itselleen luvan olla väsynyt ja jaksamatta mennä kuin höyryveturi eteenpäin arjessa. Ja siksi oma surkeus purkautuu juuri lomalla, kun uskaltaa tuntea kaikki heikkoudenkin tunteet. Tsemppiä työhön paluuseen ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä hyvä, jos (edes) lomalla voi ns. luovuttaa hetkeksi kaikista asioista, jotka normiarjessa täytyy suorittaa tehopakkauksen lailla. Joskus on hyvä pudottaa taakat, vaikka se sitten tarkoittaisikin väsyä oloa. Kaikella on aikansa ja paikkansa (vaikka tietenkin sitä toivoisi, että loma olisi pelkkää ihanuutta ja hyvinvointia...), myös väsymyksellä.
      Toivottavasti loppulomasi sujuu aurinkoisesti ja rennosti ♥

      Poista
  2. Oleellista on itselläni ainakin juuri tuo: "Kunhan elämä jossain vaiheessa kääntyy jälleen kohti valoisampaa."
    Aina ei vaan pysty ja silloin paska on paskaa ja sillä ripuli. Mutta kunhan nousu alkaa niin se on jo puoli voittoa!
    Suklaat todellakin kainaloon ja kohti uusia työpäiviä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sillä ripuli" - tästä tulee mun uusi suosikki :D
      Täällä todellakin on oltu suklaat kehissä töissä. Kuka tätä muuten jaksaa??
      Tsemppiä ja iloa sinnekin!

      Poista
  3. Mä komppaan Helmeä: Aina ei vaan pysty ja silloin paska on paskaa ja sillä ripuli. Mutta kunhan nousu alkaa niin se on jo puoli voittoa!

    Sä kuullostat, että olet jo nousussa. Ihana juttu muru! Tulta päin :D! Elämä on seikkailu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nousussa ollaan, vaikkakin hentoisesti ja hiljalleen - juu, en kuulu niihin ihmisiin, jotka vaan "päättävät ottaa itseään niskasta kiinni" yms. bullshittiä. Asiat ja mielialat menevät omalla painollaan. Aurinkoista tulee, kun on tullakseen (ja edistän sitä yrittämällä ajatella vahvistavia ajatuksia ja tuijottelemalla pilviä).
      Puss ja tsemppiä sinne!!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)