perjantai 5. kesäkuuta 2015

Väsymysturhautuminen ja kiukkuinen boikotti

Tämä viikko on ollut tahmea ja raskas. Kuin olisin astunut vahingossa liimaputkilon päälle ja raahautuisin eteenpäin liimaklöntti jalkapohjissa. Itsesääli, melankolia ja väsykiukkuahdistus ovat olleet tiiviitä seuralaisia joka ikinen päivä. Onneksi on perjantai ja edessä pari armahtavaa päivää. (Paitsi että pessimisti minussa sanoo, että lapset kuitenkin heräävät 6.30 viikonloppunakin ja todennäköisesti maanantaina väsyttää vielä enemmän kuin nyt...)

Päätin myös ryhtyä Lidl-boikottiin - niin ikävä kuin tuleekin ko. putiikin jäätelöitä! Päädyin ko. toimeen tämän uutisen takia. Ainakin Lidlissä myydään Monsanto-yhtiöön kuuluvan yrityksen kehittämää superparsakaalia. Ei siinä vielä mitään, että kyseinen supervihannes lupaa vaikka mitä hyvää ja kaunista. Mutta kun sen takana on yhtiö, joka on osallisena siihen, että maailman luonnonvaroja kahmitaan patenttien, tekijänoikeuksien ja omistussuhteiden taakse, niin eihän sellaista voi hyväksyä.

Meillä kuluttajilla on valtaa sen suhteen, mitä markkinoilla myydään. Jos emme osta, niin ei sitä myöskään myydä. Itse en halua antaa euroakaan Monsanton tai muiden maailmanlopun firmojen tileille. Jos näille yhtiöille antaa pikkusormen, saamme kohta todeta hengittämämme ilman ja juomamme veden kuuluvan superyhtiöille ja maksavamme pelkästä olemassaolostamme tekijänoikeusmaksuja...

Suosittelen lukemaan myös seuraavan artikkelin siitä, miten jossain päin maailmaa viljelijät on alistettu suuryhtiöiden kehittämien kalliiden viljansiementen käyttäjiksi. Jos et käytä ko. siemeniä, et myöskään viljele. Jos käytät, maksat joka vuosi kalliit siemenviljat. Yhtiöt pyörittävät luonnonvarojen omistusta ja pistävät ihmisiä kyykkyyn rahan nimissä. Kyseiset firmat eivät välitä tippaakaan moraalista tai ihmisten terveydestä. Vain raha merkitsee.

Ks. Ylen artikkelit:

Haluammeko siirtää elämän omistusoikeuden suuryrityksille ja
Kuka omistaa siemenet - suurteollisuus vai ihmiskunta.

1 kommentti:

  1. Autch, turhautumista/tahmeutta on liikkeellä ihan selvästi!

    Mä oon taas kerran oivaltanut, että tahmeat hetket kuuluvat osaksi elämää. Ne on koettava, jotta voisi kokea ne suurimmat onnenhetket. Sillä jos teflonia, on joo periaatteessa "turvassa", mutta se elossa oleminen onkin sitten vähän eri juttu.

    Muistetaan, että huomenna on paremmin (!! on, ainakin vähän), me ollaan ELOSSA ja elämä on seikkailu.

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)