sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Happy weekend

Viikonloppu on ollut mitä mainioin ja täynnä hyviä asioita. Työ- ja lapsiviikon vastapainoksi olen saanut niin omaa aikaa, murun läheisyyttä, kuntoilua kuin hyvää ruokaakin mielin määrin.

Perjantaina iltapäivällä halittelin muksut haikein mielin ja otin suunnan kohti kuntosalia. Lihasrääkin jälkeen ajelin muruseni luo, jossa minut ohjattiin löylyn hellään hyväilyyn - ja vastapainoksi hyytävän kylmän veden syleilyyn... (Älkää kysykö, mutta hänellä on takapihallaan vanha vedellä täytetty pakastinarkku.)   Ilmeisesti kylmässä vedessä lilluminen teki tehtävänsä, sillä yksikään lihas ei ole kipeytynyt perjantaisesta salitreenistä. Suosittelen siis kylmäkäsittelyä kaikille kuntoilijoille - ja muillekin. (Ja pian suomalaiset takapihat täyttyvät pakastimista ja hyytävään veteen pulahtelevista ihmisistä..!)

kuva: Pinterest

Lauantaina päivällä vaihteeksi saunoimme, sitten piipahdus kaupungille syömään ja lasillisille. Murun luona otimme erän Trivial Pursuitia, jonka hävisin - vaikka tiesinkin mm. mitä Nikita Hrustsev käytti pöydän hakkaamiseen YK:n yleiskokouksessa, kun puheenjohtajan nuija meni rikki... (vastaus: kenkää). Fiksu muru mulla, mutta ensi kerralla hän joutuu tyytymään häviöön ;) Pelin jälkeen lisää saunaa ja jälleen pari pulahdusta kylmäaltaaseen. Ilta kului sohvalla pötkötellen, suukotellen ja halitellen. Telkkarin katsomisen ohessa popsimme mahat pullolleen tacoja ja Ben&Jerry'sin syntisen hyvää jäätelöä. 

Sunnuntaiaamuna nukuimme taas pitkään. Aamupalan jälkeen olikin aika ajella omaan kotikoloon, jossa jatkoin rentoa olotilaa. Sen verran ryhdistäytyin, että kävin reippaalla hölkkälenkillä ja ylitin itseni ja tähän astiset minispurtit korttelin ympäri. Jaksoin juosta yhteensä 40 minuuttia ja se on aika kova suoritus ihmiselle, joka on säilönyt lenkkareitaan naftaliinissa hyvin hyvin pitkään, ja jonka keuhkot repeävät jo siitä, kun näkee televisiossa jonkun juoksevan... Selvisin rutistuksesta hengissä ja sain palkinnoksi sellaiset endorfiinit, että jaksan taas puskea hyvillä mielin töihin maanantaiaamuna. 

Sunnuntai-illan ekstra-bonuksena sain esikoisen luokseni. Joskus on luksusta antaa aikaa ja huomiota yhdelle lapselle kerrallaan. Kun itsekin on saanut erityistä huomiointia toiselta, voi sitä hyvillä mielin jakaa muille eteenpäin. Senkin tajusin, että kun ikävöi jotakuta tiettyä, on oikeastaan aika onnekas. Kun voi rakastaa ja ikävöidä, on jonkin tärkeän äärellä... ♥ 


7 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä :) Onnekas olet kun olet löytänyt tuon murusi ja muutenkin tekstisi ovat niin valoisia nyt.

    Minäkin olen päässyt juoksukuntoon, tänään juoksin tunnin ja askel oikeasti rullasi kevyesti eikä tehnyt mieli vaihtaa kävelyksi. Ihme juttu - vielä keväällä hölkyttelin kolme minuuttia kerrallaan ja kesällä päivittelin sitä, että jaksoin juosta 15 minuuttia putkeen. Piti täyttää 40 ennen kuin löysin juoksijan itsestäni :) Harmi kun talvi kohta katkaisee tämän innostuksen.

    Mukavaa marraskuuta!

    Kati

    VastaaPoista
  2. Sä olet todella elänyt viikonloppuna!!! Ihanaa Muru! Mitä valoisinta viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Oi, miten ihana viikonloppu! Kyllä tuon jälkeen taas jaksaa töitä ja normielämää. Ja kuntoilu on hyvästä, aina! Noita pakastearkku altaita on täällä blogimaailmassa esitelty jo aiemmin, joten ihan uutuutena se ei minulle tullut. Mutta avantouinnin puolestapuhujana olen heti sitä mieltä, että hyvältä kuulostaa!

    VastaaPoista
  4. Pelkkä tämän lukeminenkin tekee hyvää. Elämä on ihanaa.

    VastaaPoista
  5. On sun elämä mainiota. Voi huoh! :D

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että iloitsette puolestani :) Kiitos, rakkaat lukijat ♥

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)