torstai 23. lokakuuta 2014

Erkaantumaton rakkaus

Pienten - tai isompienkin - lasten vanhemmat oletettavasti tietävät sen satunnaisen tunteen, kun oma kiukku ja väsymys väkisin pyrkivät pintaan. Takana ehkäpä lasten känkkäränkkäilyä, kohellusta ja kaiken liiallisuutta. Pyykkivuoria, muksujen tappelunnujakoita, tiskibarrikadeja, uhmakohtauksia, lasten kuuroja korvia. Miljoonannen kerran esitettyjä vienoja pyyntöjä tai kovaäänisiä käskyjä tulla hammaspesulle/pukemaan/syömään/autoon/autosta pois. Jossain vaiheessa äidin hermoratojen totaalinen katkeaminen ja sappinesteiden kiivas ryöpsähdys ilmoille ja sitä rataa... Sitten harmituksen tunne ja paha mieli lapsille rähjätyistä sanoista. Katumuksessa soperrettu "anteeksi, ei äiti tarkoittanut suuttua".

Silloin tuntuu ihan suunnattoman liikkuttavalta, kun 6-vuotias tulee halaamaan, katsoo syvälle silmiin ja sanoo vilpittömällä äänensävyllä: "Äiti, minä näen sisälläsi olevan rakkauden, joka ei erkane sieltä koskaan."

Ihana pieni kultamuruni ♥ 
Ja se toinen, joka vierestä säestää isoveljensä sanoja ja pussaa märän suukon poskelle, kun sitä eniten tarvitsen.

Huomenna jälleen saan pikkumurut kainaloon ja voin jatkaa rakkauden ja hermojen venytystä ;)  

5 kommenttia:

  1. Voiko tuota kauniimmin ja todellisemmin ilmaista....Tuollaista lausetta ei voi koskaan unohtaa...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa luettavaa, kyllä lapset ovat sitten viisaita! Sissi

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana kommentti lapselta! Jokaiselle äidille tuo kiukku ja väsymys ovat tuttuja tunteita, mutta minusta tuntuu, ettemme kaikki saa noin ihania anteeksiantoja kuin sinä. Pojista kasvaa hienoja miehiä!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)