keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kuin vettä vaan...

Kunpa osaisi olla kuin vesi. Sulautuen joka kuoppaan ja notkoon, eläytyen tuuliin ja tuiskuihin, tyyntyen kun on sen aika. Kestäisi senkin, että välillä menee jäähän - sulaakseen jälleen. Osaisi levittäytyä kaikkialle minne on pieninkin väylä, asettuisi aloilleen ja muovaisi rantaviivaa siellä missä se olisi tarpeen. Liplattaisi iloisesti laineitaan auringossa ja myrskyäisi vaahtopäinä kovien tuulien aikaan. Mukautuisi omalla laillaan joka olosuhteeseen - ottaen paikkansa luontevasti ja sen kummempia hötkyilemättä.

Vesi on rakas elementti ja järven äärellä lepään ja rentoudun. Palaan johonkin turvalliseen alkutilaan ja yksinkertaiseen. Vesi tasoittaa ja rauhoittaa, virvoittaa ja inspiroi. Aina sitä on kaunis katsella ja siinä lepuuttaa silmiään. Koskaan se ei ole samanlainen, vaan heijastelee ympäristönsä värejä ja valoja ainutlaatuisesti.










6 kommenttia

  1. Tuo on totta, miten kaunista ja rauhoittavaa veden äärellä on. Lisäksi nautin aivan suunnattomasti kunnon syysmyrskyn seuraamisesta rannalta ja talviuinnista myrskyssä jossa laineet heiluttavat välillä jopa vähän pelottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sinä olet rohkea, kun uskallat pulikoida talvimyrkyissäkin! Minulla on ollut mielessä aloittaa ympärivuotista uintia, mutta pelkään kuollakseni sitä pimeää avantoa ja hyistä vettä... Se fiilis pulahduksen jälkeen on kyllä todella ihana :)

      Poista
  2. Ihana teksti. Vesi-ihminen täälläkin, ja järven rannalla mökillä saan voimia ja parhaassa tapauksessa jopa rauhan tuntua. Siinä on vain jotain jopa maagista; kun aurinko suutelee ihoa, aallot keinahtelevat lempeästi rantaan. Joskus jopa hötkyilijä osaa nauttia hetkestä.

    Muistetaan että KAIKKI järjestyy. Aina. Ikiaikaisesti. Aamen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyökyttelin joka lauseen kohdalla :) Juuri noissa kuvien maisemissa olen tuntenut niin syvää kiitollisuutta ja mielenrauhaa, että olen sellaisen kokemisen jälkeen pitkään hyvillä mielin ja turvallisessa olotilassa. Järvi, auringonlasku ja hiljaisuus - elämän luksusta!

      Poista
  3. Hieno vertaus taas jälleen kerran♥ Mun pitää tunnustaa, että en ole vuosiin oikein ollut uimaihminen. Mutta nämä tämän kesän helteet opetti mut taas nauttimaan vedestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin pulikoitiin urakalla tänä kesänä. Minä ainakin olen sellainen vilukissa, että veden pitää olla oikeasti lämmintä ennen kuin antaudun sen syliin. Tai saatan kastautua ja sitten hyperventiloiden takaisin löylyyn... ;)
      Tämän kesän hellemuistoilla jaksaa pitkälle!

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall