sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kirsikka kermavaahdossa

Joskus elämä tarjoilee sellaista erityisjälkiruokaa, jota ei oikein osannut edes odottaa. Se vaan hupsahtaa eteen jossain muodossa, ja silloin siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin. Minä nautin viikonlopun aikana monesta ihanasta jutusta. Tartuin esim. tilaisuuteen lähteä ex-tempore mökille, ihan yksin. Istuin järven äärellä, saunoin 2 tuntia, pulahdin vilvoittavaan veteen, hymyilin ihan vaan elämälle, nautiskelin ♥   Tapasin myös omia ihmisiäni ja solmin heidän kanssaan muutaman auenneen solmun.  Hyvää teki sekin.

Kaikki niin hyvää ja kaunista. Jatkan tästä kaikesta nauttimista.








10 kommenttia

  1. Kauniita kuvia ihanasta viikonlopusta! Joskus on ihanaa nauttia olosta ihan yksin. Me taas olimme isolla porukalla mökkeilemässä ja reissussa kaatui 4 isoa puuta, joten töitä riitti kaikille koko viikonlopun ajaksi. Ja nyt on paljon lihaksia, joita en tiennyt olevankaan.
    Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puusavotassa sitä hommaa riittääkin. Tulee hyötyliikunnat kaupan päälle :)
      Joskus on kiva mökillä vähän reuhata hommia, joskus taas on kiva vaan lötkötellä. Kumpaakin tarvitaan.
      Oikein mukavaa viikkoa sinne! :)

      Poista
  2. Ihanaa muru, elämä ON hurmaavia yllätyksiä ja kauneutta täynnä- erityisesti vaikojen aikojen jälkeen sen huomaaminen on mahtavuutta. Se, mitä näkee, riippuu siitä, minne katsoo. Mutta ennen kaikkea siitä, miten katsoo. Puss!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu, että pimeyden ja harmauden jälkeen ne valonpilkahdukset tuntuvat ihan järisyttävän riemastuttavilta. Että voiko tällaistakin olla!! Joskus elämä ottaa ja vetää maton jalkojen alta - kunnes jossain vaiheessa tarjoaa siihen alle vieläkin kivemman maton :)
      Puss ja ihanaa viikkoa!

      Poista
  3. Heippanen Tuulahdus!!
    Elämä on venka asia.Joskus sitä ajattelee tuntevansa sen mutkat ja solmut,mutta eipä sitä sitten kuitenkaan ymmärrä.Mutta kun taipuu sen vietäväksi,huomaa sen osaavan tanssia.Huomaa sen olevan taitava jutustelija ja yllätysten antaja.Arvaamaton se on,mutta ah,niin mukaansa tempaava ja kutkuttava arjen pienissä kiitoksehippusissa ja hiljaisissa hetkissä,oivalluksen oinasteluissa ja tavallisuudessa.Sinä olet kasvanut ja voimistunut,kaunistunut ja saanut paljon sisimpääsi.
    Vain sydämellään näkee oikein!!!Ja sydän tarvitsee mattojen vaihtoja,mutkaisia polkuja,ja toisinaan maa kosketustakin(rypemistä),jotta se nöyrtyy katsomaan,tuntemaan ja kiittämään.
    Onneksi toisinaan ymmärtää kuulostella tyystin sydämensä sykkeellä.Jos sen rytmi on sama sen muovaajansa kanssa,ahaa-elämykset on taatut.
    Ihanaa ihmisyyttä ja arjen pienenpieniä hienouksia päiviisi ihana tyttö!!
    Antakoon elämä enemmän,kuin uskallat edes haaveksia!!
    (Että on sormet ruostuneet ja ajatukset latistuneet,kun ei ole koko kesänä tämän masiinan äärellä istuksinut.)
    Mutta siitäkin huolimatta,kaikkea hyvää sinulle suloinen!!
    Hymy keltaisesta talosta,jonka emäntä palaa koulunpenkille ihan justiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin ihana kuulla sinusta! Laitoin muuten sinulle sähköpostia hiljattain :)
      Niin asiaa taas puhut. Vaikka välillä menee pohjamutien kautta, niin sieltäkin - ja ehkä juurikin sieltä - voi tarttua mukaan jotain arvokasta evästä. Ja kiipeämällä jyrkänteitä vahvistuu ja notkistuu.
      Sinun sanoissasi on sellaista erityisyyttä, että mieleen ja sydämeen jää hyvä tunne.
      Erityisen ihanaa syksyn ja koulunpenkin aloitusta sinulle ♥ Olet erityinen ja rakas!!

      Poista
  4. Ihania kuvia, seesteistä tunnelmaa... Yksinolo on taitolaji. Toisinaan niitä omia hetkiä oikein odottaa ja sitten niiden saapuessa huomaakin vain haahuilevansa kaikenlaisen turhan kimpussa tahi lamaantuu täysin ja vain odottaa muita kotiinpalaavaksi... Ihmismieli on kimurantti paikka ;)

    Keltaisen talon emännälle edellisen kommentin jättäjälle myös heippasen heitän matkaan ja totean, että sinua olen kaivannut, blogiasi monasti tässä syksyn kynnyksellä muistellut... Ehkäpä laittelen Kati meiliä matkaan =)

    Sinulle Tuula edelleen kaikkea hyvää sekä kaunista ja myös niitä erityisjälkkäreitä =)

    *Kirsikka*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän siinä yksin olemisessa joskus käy. Sitä odottaa ja sitten sitä tosiaan vain haahuilee ympäriinsä. Mutta ehkä sitäkin joskus tarvitsee - päämäärätöntä ja näennäisesti hyödytöntä haahuilua. Ehkä mieli siinä samalla työskentelee jonkin tiedostamattoman kimpussa... :)

      Sinulle ihanuutta ja valoa arkeen! ♥

      Poista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall