torstai 14. elokuuta 2014

Karsimisia

Syksy on ovella (vaikka silti ON vielä kesä, on on!) ja postilaatikkoon tipahtelee työväenopiston syysohjelmaa ja avoimen yliopiston kurssitarjontaa. Paikallislehdet pullistelevat harrastuksia aikuisille ja lapsille. On jumppaa, karatea, pilatesta, joogaa, tiedostavaa läsnäoloa ja vaikka mitä. Avoimessa yliopistossa olisi tsiljoona mielenkiintoista kurssia. Monille asioille tekisi mieli sanoa "kyllä", mutta samalla tulisin tehneeksi itselleni karhunpalveluksen.

Juuri nyt tarvitsen väljyyttä, kiristämätöntä pinnaa ja mahdollisuuksia vain olla. En halua työpäivien päälle kuljetusrumbaa lasten harrastuksiin tai säntäilyä omiin kiireisiini. Ei ei. Meille ei tule yhtäkään uutta harrastusta. Arki riittää ja joskus siinäkin on liikaa. Kahdeksasta neljään menee töissä ja sen jälkeen kaikki se muu. Ei kiitos yhtään mitään enempää!

Säännöllisten kurssien ja harrastusten sijaan saatan haluta pyöräilyä tai kävelyä ihan omassa aikataulussani ja joskus yhdistettynä kaverin kanssa höpöttelyyn. Pistäydyn mielelläni kirjastossa lasten kanssa tai yksin. Ilman kiveenhakattuja aikatauluja voimme lähteä eväsretkelle puistoon poikien kanssa. Siivoilen ja järjestelen kotia, koska se edesauttaa hyvinvointiani ja ahdistun sekamelskassa (mikä silti valitettavan usein meillä vallitsee). Saatan osallistua eroryhmään ja käydä läpi avioliittoni kipukohtia ja yrittää kasvaa kohti ehjempää minää.

Jotta voi tehdä niitä asioita, mitä oikeasti haluaa, on karsittava jostain muusta. 

Olen karsinut myös vaatekaappiani ja moni muukin asia voisi olla karsittavien listalla. Mitä asioita sinä aiot jättää tekemättä ja mihin haluat keskittää aikasi?

Myös Johannan Löytö-blogissa oli hyvä teksti asioiden perkaamisesta.

9 kommenttia

  1. Olen viime aikoina hirmu monen kuullut puhuvan karsimisesta. Jollain se on materian ja vaatekaapin karsimista, jollain jotain muuta. Itse olen sinun kanssasi samoilla linjoilla. En halua mitään ylimääräistä työpäivien jälkeen. Haluan elää spontaanisti tilanteen mukaan. Harrastaa liikuntaa voimieni ja fiilisten mukaan. Meillä ei ole tänä syksynä ilmoittauduttu yhdellekään kansalaisopiston kurssille eikä ainakaan Riina ole aloittamassa mitään harrastusta. Minusta lapsien koulu on nykyisin jo niin vaativaa...ainakin yläkoulussa... että katson paljon tärkeämmäksi sen, että lapseni voi kaikessa rauhassa koulupäivän jälkeen viettää aikaa kavereiden kanssa, lueskella kotona, käydä happihyppelyllä ja vain lepäillä ja keräillä voimia kouluun kuin että hän "juoksee" kaiket illat jossain treeneissä tai harrastuksissa. Pääpointtini tässä on siis se, että jokainen voisi tehdä juuri sitä, mitä oikeasti haluaa eikä sitä, mitä muka pitäisi tehdä.

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti :)

    Väljyys puhuttelee täälläkin. :)
    Väljyys ajassa. Väljyys kodin tiloissa, kaapeissa ja nurkissa. <3

    Itse jatkan joogan harrastamista, mut muuten meillä on ns. vapaat illat ilman aikatauluja. Eilen lähdettiin leikkipuistoon ja sen jälkeen vielä uimaan lammelle. Sain samalla itse hyvän kävelylenkin ja juoksulenkkiä (leikittiin hippaa omien ja muiden lasten kaa). Lapset nauttivat ja koko perhe nautti yhdessäolosta. :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti! Minäkin olen miettinyt (enkä miettinyt vaan myös tehnyt) paljon karsimista, sekä tavaran että kaiken muun turhan sälän, jota elämässä on. Minä olen tehnyt aika isoja ratkaisuja, jotta saan sitä kaipaamaani omaa aikaa ja rauhaa elämään. Irtisanouduin työstäni ja nyt aloittelen yritystoimintaa - ihan siksi, jotta saisin tehdä töitä itselleni sopivan määrän, en sitä määrää mitä joku toinen taho määrittelee (eli vähemmän kuin sen normimäärän eli yli 38 tuntia viikossa). Meillä ei olla lasten kanssa koskaan lähdetty hirvittävään harrastusrumbaan, koska emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi lapsille emmekä myöskään suoraan sanottuna olisi itse jaksaneet olla joka ilta jonkun kentän tai salin laidalla.

    Itse aion ilmoittautua johonkin lyhytkursseille, jotka koen mielenkiintoisina ja virkistävinä. Ja koska ne ovat kertaluontoisia, ne eivät sido kovinkaan paljon omaa aikataulua mutta saattavat tuoda hyvinkin paljon pirteyttä syksyyn. Erokurssi kuulostaa hyvältä ja eheyttävältä. Jos se resonoi ajatustesi kanssa, ilmoittaudu ihmeessä mukaan. Jos taas tuntuu että siitä tulee riesa eikä sinne jaksaisi mennä, niin sitten ei kannata ilmoittautua.

    Mukavan rauhallista syksyä!

    VastaaPoista
  4. Äärimmäisen hyvin kirjoitat tärkeästä asiasta. Olet pitkästä aikaa äiti, joka on sitä mieltä, ettei lapsia pidä viedä joka ilta eri harrastuksen pariin. Kannatan sinua täysillä! Se on rankkaa äidille ja myös lapsille. En usko väitteitä, että lapset tarvitsevat joka ilta eri harrastuksen tai jo pienestä niin aikaa vievän harrastuksen, ettei vapaata ole koskaan. Tällä hetkellä lasten mielipiteenä on kysyttäessä ollut, että parasta aikaa on yhdessä istuminen tv:n äärellä tai leipominen äidin kanssa. Niistä pienistä yhteisistä jutuista syntyy parhaat muistot.
    Minä aion tänä syksynä jättää menemättä yhdellekään kurssille, ellei työn puolesta ole pakko. Tänä vuonna olen vielä tiivistii mukana ammattiyhdistystouhuissa ja iltaisin on lenkkeiltävä koiran kanssa. Lokakuusta eteenpäin tavoitteena on ainakin kerran viikossa käydä avannossa. Siihen tulee kyllä himo, mutta aika ei riitä neljään kertaan viikossa. Viikonloput pyhitetään perheelle, kun mies on vain silloin kotona.
    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin nähdä sen äidin tai isän joka ON sitä mieltä, että lapsi PITÄÄ viedä joka ilta eri harrastukseen. Ei kaikki ole niin mustavalkoista, ei yhtään harrastusta vs. joka ilta jossain. Tähän väliin mahtuu paljon erilaisia variaatioita, jokainen halunsa ja voimiensa ja lasten ikäkausien mukaan. Jonkun lapsi voi hyvinkin haluta harrastaa itselleen tärkeää lajia muutamia kertoja viikossa, ja saada siitä iloa, tyydytystä ja kavereita. Silloin uhraan mielelläni pari 'omaa' iltaa viikossa ja kuljettelen tarvittaviin paikkoihin. Yleensä käyn odotteluaikana lenkillä, tai toisen lapsen kanssa ulkoilemassa jos hän lähtee mukaan. Järjestely- ja asennekysymyksiä melko pitkälle. Jos ottaa harrastukset pakollisena taakkana, niin silloin on parasta jättää ne väliin. Joku toinen voi valita toisin, ja se on ihan yhtä hyväksyttävää.

      Poista
    2. En nyt tarkoittanutkaan tällä ihan sitä, että tilanne olisi niin mustavalkoinen. Kyllä omatkin lapseni ovat aikoinaan harrastaneet ja heitä on kuljetettu, mutta tiedän täällä sellaisiakin jotka tosiaan ovat soittotunneilla, liikuntaharrastuksessa ja mahdollisesti vielä esim. taidekerhossa. Ei siinä jää lapsille paljon omaa aikaa. Minusta tuntui vain hyvältä lukea Tuulan ajatuksia siitä, ettei lapsilla ole pakko olla harrastuksia. Varsinkin pienten koululaisten päivät ovat niin pitkiä koulun ja ip:n jälkeen, ettei siinä paljon harrastusten jälkeen enää leikille jää aikaa. Kun meillä pojat pelasivat jalkapalloa ja jääkiekkoa, nautimme harjoituksista ja peleistä koko perheen voimalla niin kauan kuin se oli lapsista hauskaa.

      Poista
  5. Niin viisas teksti ja viisas sinä. Mäkään en ole menossa niin minkäänmoiselle kurssille, arjessa on jo ihan tarpeeksi, sen lisäksi että pojilla on omat aikatauluharrastukset. Hurraa huuto väljyydelle! Suukkoja muru!

    VastaaPoista
  6. Ihan samaan tulokseen olen itsekin tullut. Lehtikorissa on Työväenopiston ja Arbiksen esitteitä, Rupesi oikein huimaamaan kun näki tarjonnan, silmät pyöri päässä hetken, ja sitten minäkin tein päätöksen, että ei.....en halua lähteä rumbaan mukaan. Ja minulla ei ole edes pieniä lapsia!!!!
    Iloista syksyä teille, ja erityisterveisiä R:lle!
    B

    VastaaPoista
  7. Mukavaa ja mielenkiintoista oli lukea kommenttejanne :) Kiitos!
    Toivotaan kaikille ihanaa, sopivaa ja juuri oikeanlaista tulevaa syksyä! Sopivasti väljyyttä, sopivasti tekemistä ja riittävästi iloa & valoa & rakkautta ♥
    Puss!!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista ystävällisistä viesteistä ja pikku moikkauksista :)

© Oman katon alla
Maira Gall