maanantai 30. joulukuuta 2013

Mielihyvää

Piipahdus kotiseudulle, "omien" pariin teki hyvää. Muistaa taas paremmin kuka on ja mistä tulee. Tunnen suuren suuria helliä tunteita niitä ihmisiä kohtaan, joita tapasin. Väitän, että omistan maailman parhaimman iskän, eikä hänen kumppaninsakaan hullumpi ole ;) Ja ihan taatusti minulla on myös maailman lämpöisin, ymmärtäväisin ja hienoin kummitäti ♥  Taskuun tallettui taas tärkeitä keskusteluja ja tunne siitä, että minua varten on olemassa oikeita ihmisiä.

Usko siihenkin vahvistui, että elämä heittää tielle niitä ihmisiä, jotka voivat siihen hetkeen - tai pidemmäksikin aikaa - antaa tukea ja ajatuksia. 

Menomatkalla pysähdyttiin vakituisella (puskapissa)taukopaikalla. Niin idyllisen hengästyttävä maisema joka kerta, oli kesä tai talvi (tai epätalvi).







Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Sinne se taas vierähti, yksi kokonainen kalenterivuosi. Välillä oli repussa raskaita kiviä, välillä oli taival kepeä kuin kesäinen kukkaketo. En edes toivo ensi vuodelle mitään - tulkoon mitä elämä parhaaksi näkee antaa. Hyvä ja tarpeellinen siitä varmasti tulee, omalla tavallaan.

Ja kuvitelkaas, ensi vuonna täytän 40 vuotta! Kuulostaa - öö? - juhlavan keski-ikäiseltä..? :D

Lämpöisiä halauksia teille kanssakulkijoille ja viisaille lukijoille! Tärkeää ja arvokasta, että olette siellä ♥  Tsemppiä ja viisaita askeleita ensi vuoden elämänpoluille, mihin ikinä ne vievätkään...

Onnellista uutta vuotta 2014!
 

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulun aakkoset

Joulun ja loman aakkoset
 

Aamujen kiireettömyys ja rauhallinen fiilis.

Banaaniviipaleita ja raejuustoa kaurapuuron sekaan arkiaamuisin. Kyllä jaksaa touhuta!

Päivittäinen annos C-vitamiinia on hyvä muistaa jouluvalmistelujen huiskeessa...

...puhumattakaan D-vitamiinista.

Ei stressiä! Jos se iskee, istun alas, juon glögiä ja otan pari palaa suklaata. Hengitän syvään ja sitten voi taas miettiä jatkaisiko tekemistä (vaiko ei).

Fazerin konvehdit. Ja muut herkut...nam!



Glögi.

Herkuttelu, olennainen osa joulua.

Illat, kun voi istahtaa alas, lukea kirjaa ja lipitellä kuumaa teetä tai lasin viiniä. Aaah!

Joulupuuro ja sekahedelmäsoppa ovat melkein parasta herkkua.


Kirkkoon mennään aattona, kuten aina. Yhteisöllisyyden tunne, lämpö ja siunaus ♥ - niistä tykkään ja liikutun.

Laatikot. Tänä vuonna syödään valmista perunalaatikkoa sekä omatekoista lanttulaatikkoa ja punajuuriterriiniä.

Mieli lämmin hellä on tällä ihmisellä :) 

Neilikka, kaneli ja kardemumma kuuluvat joulun tuoksuihin.

Oi jouluyö on ollut monta vuotta lempijoululauluni.

Punaviini joulun ruokapöydässä ja ehkäpä lasillinen iltaisin. Lämmin, mehevä ja hilloinen maistuu minulle parhaiten.


Q - quqquluuruu? Joulussa on hyvä olla leikkimielisyyttä :)

Reippailu ulkosalla kuuluu lomapäiviin.

Suklaa! Sitä ei voi olla liikaa jouluna.

Tulkoon joulu -kappale soi päässäni melkein alituiseen. Ihana laulu. Viime sunnuntaisessa Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa taisin aiheuttaa hoilauksellani kuulovaurioita vieressä istujille...   

Uusia jouluruokia on kiva kokeilla perinteisten rinnalla. Tänä vuonna lohihyytelöä ja punajuuriterriiniä. 

Villasukat kuuluvat jouluun yhtä hyvin kuin joulupäivän yöpukuilu, hyvä kirja ja piiiiitkät päiväkahvit.

White christmas olisi ihana, mutta sitä emme taida saada...

X-mas - ihana lämmin ja hellä juhla! 

Yksinäisyyttä (sopivina annoksina) osaan arvostaa muulloin, mutta jouluun kuuluu tiivis yhdessäolo. Vaikka luultavasti kyllä karkaan jossain vaiheessa pieniksi hetkiksi rauhoittumaan yksinkin... 

Zumbat ja muut liikkumiset jatkukoot pyhien jälkeen...Ellei sitten tapanina ala veri vetää jumppaan tai salille ;)

Åbo julistaa joulurauhan ja minä kyynelehdin yhtä vuolaasti kuin joka vuosi. Mikä siinä onkin niin liikuttavaa..? 

Äidiltä tyttärelle tuntuvat siirtyneen nämä joulun arvot ja perinteet. Tietyt ruuat, joulukirkko, joulurauha, levollisuus - ne ovat parasta ja tärkeintä! Rakkaat terveiset omalle äidilleni sinne ikuisuuden tuolle puolen... ♥

Öinen rauha ja pitkät unet - niitä toivotaan!

- - -

Listasta puuttuu paljon oleellista, kuten joulukuusi, jouluaamun tv-ohjelmat, joulupukki & lahjat, joulusauna... Oi, kaikki se ihanuus on vasta edessä! Ihan mahtavaa!

PS. Kuvat ovat taas ikivanhoja, kun en ole näinä pimeinä aikoina inspiroitunut kuvaamaan...



maanantai 16. joulukuuta 2013

HSP - Hemmetin Sekava Pakkaus?

Jokin aika sitten törmäsin käsitteeseen HSP. Lyhenne tulee sanoista Highly Sensitive Person eri erityisherkkä ihminen. Se tarkoittaa henkilöä, joka on hermostojärjestelmältään, aistimuksellisesti ja kokemuksellisesti keskimääräistä sensitiivisempi.

Äkkiseltään termistä "erityisherkkä ihminen" voi tulla mielikuva hauraasta, vapisevasta ja arasta olennosta, joka hetkenä minä hyvänsä menee rikki ja on heikko tapaus, joka ei oikein pärjää elämässä. Tämän ei pidä antaa hämätä, sillä kyse on jostain ihan muusta ja paljon monimuotoisemmasta asiasta. Seuraavassa tiivistettyä lainausta HSP - Suomen erityisherkät ry:n sivuilta:


"Erityisherkkyys ei ole sairaus vaan normaali persoonallisuuden piirre. - - Erityisherkkyyteen liittyy - - tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Erityisherkkä voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. - - Erityisherkkien strategiana on tarkkailla ja valmistautua. - - 
Ennen piirteen tiedostamista ja nimeämistä moni erityisherkkä tuntee olevansa outo, erilainen ja ulkopuolinen. Arkielämässä hermoston kuormittumisen ymmärtäminen auttaa säätelemään omaa vireystilaa ja purkamaan kuormittumista esimerkiksi yksinolon ja rauhallisen liikunnan avulla."
  
En ala tähän listata kaikkea mahdollista, mikä voi liittyä HSP-piirteisiin. Kirjo on ilmeisesti melkoisen laaja. Yhteistä kuitenkin lienee se, että siinä missä ns. normaali ihminen reagoi asioihin "normaaleissa" mittasuhteissa, voivat ne HSP:ltä mennä yli sietorajan ja aiheuttaa mm. ahdistuneisuutta, stessiä ja alisuoriutumista tilanteissa. Kenellä tahansa voi olla samoja piirteitä kuin HSP:llä, mutta tunnuspiirteiden runsaus ja intensiteetti on ratkaisevaa.

Mitä enemmän luen aiheesta, sitä enemmän vakuutun siitä, että minä todellakin olen syvästi HSP. On kuin alkaisin ymmärtää itseäni, elämääni ja vastoinkäymisiäni ihan uudella tavalla. Sen sijaan, että murehtisin asiaa - mikä sekin voisi olla loogista, koska HSP:nä eläminen saattaa olla hemmetin paljon rankempaa kuin ns. normi-ihmisenä - tuntuu kuin joku olisi sytyttänyt valot päälle ja näkisin itseni paljon paremmin.

Kuinka helpottavaa! En ole vääränlainen, en tee asioita huonosti, en ole syyllinen tai outo - olen vain HSP ja tapani reagoida moniin asioihin on paljon intensiivisempi kuin keskimäärin ihmisillä. Tätä voisi verrata vaikkapa siten, että minun revolverini laukeaa jo pelkästä hipaisusta tai ajatuksesta, kun se normaalisti vaatii lauetakseen tunnokkaan vedon.

Minulle tyypillistä on esim.
  • potea hirveitä tunnontuskia tekemistäni pienistäkin virheistä
  • aistia muiden tunnetilat, etenkin negatiiviset, syyllistyä sekä vetää toisen kokema tunne itseeni
  • empiä SUURESTI päätösten edessä
  • alisuoriutua (etenkin tarkkailun alla ja testitilanteissa)
  • tarve saada olla yksin joka päivä (edes hetken)
  • tuntea isosti 
  • hiiltyä ihan suhteettomasti minuun kohdistuneesta kritiikistä ja mennä totaalisesti raiteiltani sen takia 
  • rasittua normaalia herkemmin ja tuntea tarvetta sulkea itseni muulta maailmalta
  • tuntea sietämätöntä aistiyliärsytystä esim. ruuhkassa, metelissä ja kovan kiireen keskellä
  • leijua omissa sfääreissäni ja kehitellä mielikuvitusmaailmoja 
  • tuntea jollain tavoin jotain "selittämätöntä" ja yliaistillista.
  
Juuri äsken pelästyin soivaa puhelinta ja ehdin "henkisesti hyperventiloida" - mitä NYT ja mitä mä teen, jos en osaakaan vastata taas johonkin vaikeaan ja mua pidetään tyhmänä, apuaaa... :D 

Kuitenkin olen sosiaalinen ja nautin ihmisistä, mutta isossa joukossa mieluummin tarkkailen ja olen taustalla. Pienessä ryhmässä tai kahden kesken minun on helpompi keskittyä ja osallistua aktiivisesti. Esim. isossa kokouksessa en välttämättä saa suutani auki, koska koen minuun kohdistuvan huomion ikävänä paineena. Osaan myös olla luja ja puolustan itseäni (joskus ehkä liioitellustikin). En ole vapiseva haavanlehti enkä särkynyt enkeli (minut tuntevat ainakin sen tietänevät :D ).

Jonkin aikaa sitten tein Elaine Aronin HSP-testin, (suomennos Heli Heiskasen). Pisteeni olivat 19/23. Vertailun vuoksi mieheni saamat pisteet olivat 3/23, joten pikkaisen on eroa. Toinen herkkis, toinen ei sinne päinkään. Ei ihme, että väärinymmärryksiä tulee! Kun minun revolverini laukeaa vähän väliä ja toinen taas ei ymmärrä niitä rivienvälejä ja sanojen vivahteita, joista minä räjähtelen, on soppa valmis. Luulen, että tietoisuus tästä HSP:stä lisää paitsi itsetuntemustani myös valmiuksia parisuhteessa pärjäämiseen.

Toivossa ja valot päällä on hyvä elää. Loistojuttu! 

Palaan kenties aiheeseen myöhemmin, kun olen taas oppinut lisää.

Mikäli kiinnostuit aiheesta, löytyy tietoa ainakin täältä:
 
PS. Ja kelatkaas sitä, kun HSP:llä on PMS - on todella rattoisaa :D