lauantai 31. joulukuuta 2016

Tervetuloa 2017!

Edessä on uusi vuosi. Kuin tyhjä paperi, johon voi kirjoittaa uusia tarinoita. Osan tarinoista voimme päättää itse, osa on tätä jatkokertomusta nimeltä Elämä. Jännittävää! Toivon, että vuosi on lempeä ja armollinen ja tuo mukanaan hyviä juttuja.


Kaikkia teitä ihania blogiystäviä kiitän lämpimästi vuodesta 2016! Olette olleet mukana elämäni mutkissa, ylä- ja alamäissä. Kiitos! ♥

Tuokoon vuosi 2017 mukanaan kaikkea ihanaa!



perjantai 30. joulukuuta 2016

2016

Vuoden viimeinen päivä on ihan nurkan takana ja väkisinkin tulee miettineeksi mennyttä vuotta. Minulle vuosi 2016 oli melko haastava ja maailman tilannekin aikamoista sekamelskaa ja ikäviä uutisia. Vaikka vuodessa on paljon hyviäkin hetkiä, niin en voi väittää, että jäisin sitä erityisesti kaipaamaan.  

Enimmäkseen vuosi on ollut raskassoutuista arkea, jonka alle tunsin hetkittäin lyyhistyväni ihan kokonaan. Oma työ, miehen superpitkät työpäivät, lapsiarki ja kaikki pyöritettävä arjen sälä tuntuivat kaatuvan niskaan kauheana sekametelisoppana. Jos välillä helpottikin, niin sitten osui kohdalle kaikenlaista ylimääräistä haastetta, joka vei taas maton jalkojen alta. Myönnän, että olen hetkittäin ollut raivoava kotihirviö, ragemutsi ja nalkuttava bitch. Silti jostain kumman syystä minulla on lapset, jotka väittävät, että olen maailman paras äiti, ja mies, jonka mielestä olen (ainakin enimmäkseen) ihana ja rakas. Ehkä olen siis hetkittäin onnistunut olemaan ihan siedettäväkin ;)   



Elämä on enimmäkseen arkea, ja sitä totisesti riitti tänä vuonna. Kokkausta, kauppalistoja, ruokakassien raahaamista. Lasten roudaamista, pyykkikasoja, pölypalloja. Työtä, hetkittäisiä epäonnistumisia ja epäuskoa omiin kykyihin sekä siellä seassa toki pieniä pilkahduksiakin. Lasten riitoja ja nahinoita, huomion kärttämistä ja itkupotkuraivareita. Tukuittain wilma-viestejä, sumplimisia, muistamista, listoja ja organisointia. Sitä samaa, mitä niin monilla muillakin, mutta välillä tuntuu, että minun hermoni on tehty silkkipaperista ja muiden hermot ovat jotain kestävämpää ainesta... 


Vuoden aikana oli iloisia ja kepeitäkin hetkiä. Oli skumppalasillisia ystävien kanssa (ja toisia ja kolmansia), kahvittelua ja muutamat tanssahtelut kaupungin yössä. Löysin myös omaa naiseuttani ja itseluottamusta uudella tavalla. Tajusin, että hehkeys on ennen kaikkea mielentila - ei rypyttömyyttä, silkoisuutta tai ulkoista upeutta. Minulla on yli nelikymppisen synnyttäneen naisen kroppa ja kaikki tämän iän pienet lisämausteet. Silti voin kääntää päälle sisäisen valokatkaisimeni ja hehkua, ainakin itselleni.



Vuoden aikana onnistuin hetkittäin löytämään mielenrauhaa liikkumisen, kahvikupillisten ja lukemisen ääreltä. Eniten sain rentoutta ja hyvää mieltä luonnon keskellä. Vaikka kesä olikin epävakainen, oli myös hienoja päiviä ja kauniita luontoelämyksiä. Mieleen jäi erityisesti maalla vietetyt hetket, pellonreunassa kävely ja taivaanrannan tuijottelu. 





Todistettavasti olen oppinut myös napsimaan vessaselfieitä. Suosituin paikka näkyy olevan tamperelaisen teatterikahvilan vessa isoine peileineen :D  Ehkä näette näitä ensi vuonnakin, kun kerran vauhtiin pääsin!

Vuosi 2016 oli arjessa taistelun aikakausi, mutta kohta se on selätetty haasteineen päivineen. Uskon kuitenkin, että jokaisella tielle osuneella kivenmurikallakin saattaa olla jokin tarkoitus. Jos ei muuta, niin osoittaa, että kaatumisenkin jälkeen voi nousta ylös ja jatkaa matkaa, vaikka sitten vähän kolhuisena. Ja ne hyvät hetket, ne kantavat pitkälle ja luovat uskoa siihen, että vaikeistakin vuosista selviää ja oikeat ihmiset pysyvät rinnalla, vaikka välillä liitokset natisevatkin.




Erityisesti kiitän ystävistä, jotka toivat vuoteen lohtua, iloa, kannustusta ja tsemppausta. Sain paljon tukea ja sanoja, jotka veivät yli vaikeiden hetkien. Kiitos teille kaikille - tiedätte kyllä ♥ 

Vuodelle 2017 heitän toiveen, että se toisi tullessaan keveyttä, iloa ja hivenen huolettomuutta. Toivon itselleni lisää luottamusta omiin voimiini ja siihen, että elämä kantaa. Rentous, terveys ja ilo, tervetuloa!

Mitä teille jäi päällimmäiseksi mieleen kuluneesta vuodesta? 


torstai 29. joulukuuta 2016

Lomalaiskuutta ja sporttispurtti

Huomaan olevani lomalla ihan toivoton laiskajaakko. Kun arjen kiirerutiini on poissa, olen kuin liian hitaalle viritetty kellon ratas, joka jätättää ajasta ja pysähtelee välillä kokonaan. Hyvä kai niinkin, mutta en tunnu saavan oikein mitään tarpeellista aikaiseksi.

Ainoa asia, jossa olen ottanut ryhtiliikkeen, on kuntoilu. Tapaninpäivän jälkeisenä päivänä suuntasin bodypumpiin (enkä ollut ainoa!). Hikoilu ja rääkki teki hyvää. Samana päivänä tein vielä reippaan kävelylenkin. Seuraavana päivänä samoin reipas lenkki kävellen ja kahvakuulailua. Tänään olen kuin jyrän alle jäänyt ja lepään suosiolla.

Uudenvuodenlupauksia en harrasta, mutta jos jotain lupaisin, niin sen, että pidän itsesäni ja kunnostani huolta. Haluan tähdätä siihen, että jaksan arjessa ja pystyn kantamaan itseni sekä arjen asiat - niin konkreettiset kuin ne kaikki murheenkryynitkin. Tahdon olla vahva ja tuntea oloni terveeksi. Tai niin terveeksi kuin nyt näillä kilometreillä ja tyyppivioilla pystyy...


Ilahdutin itseäni myös muutamalla ostoksella. Villapaita oli -50% alennuksessa ja ilahdutti ihan todella! Se on nätti ja pehmoinen sekä mukava päällä. Vaikuttaa ihan luottopaidalta. Ostin myös farkut, kun kerrankin osui kohdalle hyvin istuvat eikä hintakaan ollut päätähuimaava. Lisäksi tarttui mukaan ihanan pehmoinen jättihuivi ja kaulakoru.

Jatkona sille ritirimpsulle, että vaikken koskaan lupaakaan mitään uudeksivuodeksi, niin silti voisin yrittää panostaa pukeutumiseen ja nätille näyttämiseen. Olisiko jo aika luopua kauhtuneista kamaluusvaatteista ja yrittää olla vähän classy? 


Aurinkoisia välipäiviä kaikille!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulua, ähkyä ja loma-arjen laiskuus

Tip tap! Joulu mennä vilahti ihan uskomattoman nopeasti ohi. Meillä ollaan kuitenkin vielä ihan joulutonttuina, eikä ole kiirettä hötkyillä eteenpäin. Koristeet, kynttilät, ruuat ynnä muut saavat vielä olla, enkä kaipaa normiarkea. Lomakin on, ja se vasta on parasta. Palaan töihin vasta, kun lapsilla alkaa koulu ja eskari. Hetken pako tavallisesta kiirearjesta on erittäin tervetullut.



Joulu oli kerrassaan ihana! Kerrankin voin rehellisesti sanoa, ettei mennyt hermot - ei edes siinä vaiheessa, kun meidän vakipukki perui aattoa edeltävänä iltana! Pisti vihaksi moinen vetäytyminen, mutta en stressannut. Tilalle saatiin kuin saatiinkin joulupukki, ja vieläpä paljon parempi kuin se meidän vakiopukki. Loppu hyvin ja kaikilla hyvä mieli.

Rennon jouluhössötyksen a ja o - hyvä valmistautuminen sekä
neste- ja suolatasapaino ;)
 
Lapset olivat sitä mieltä, että oli paras joulu ikinä. Minä ja mies saatoimme yhtyä mielipiteeseen, ja appivanhemmatkn olivat tykästyneitä jouluaattoon ja yhdessä oloon. Ruokia syötiin navat pullolleen, suklaita hävisi kiitettävää tahtia ja tunnelma oli lämpöisen rento.

Joulupäivä oli pyhitetty pyjamissa köllötelylle ja laiskottelulle. Luin kirjaa ja napsin suklaata sielun ja vatsan kyllyydestä. Tapanina käytiin anoppilassa ja meidän syötettiin ja juotettiin oikein perusteellisesti. Lapset saivat jäädä pariksi yöksi ja viettää vielä mummolajoulua kuusenkoristeluineen ja leipomisineen. 



Lapset saivat jäädä pariksi päiväksi mummolaan, joten minulla on vielä hetken aikaa kissanpäivät. Hiljaisuus ja rentous ovat parasta mitä tiedän, joten nautiskelen täysin rinnoin.

Ihania välipäiviä kaikille! ♥


perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulu on jo ovella

Ilmassa alkaa olla jännitystä ja kutinaa, täpinää ja säpinää. Tälle päivälle ja huomisellekin on kaikenlaisia tehtäviä, mutta joulufiilis on jo hyvällä mallilla.


Minulle joulutunnelma tulee pakettien laittamisesta, lasten odotuksesta ja antamisen ilosta. Se tulee jouluruokien miettimisestä ja fiilistelystä, kauppajonossa kärvistelystä ja siitä selviytymisestä - tunteesta, että nyt olen hankkinut kaikki ne lukemattomat tarvittavat asiat, ja sitten kuitenkin unohtanut ostaa jotain oleellista... Onkohan yhtäkään joulua, ettei joku olisi laukannut kaupalla vielä aattoaamuna hakemassa jotain pientä, mutta tärkeää.

Joulutunnelma tulee riisipuurosta sekä sekahedelmäsopasta ja sille pyhitetystä kulhosta. Tunnelma tulee telkkarin jouluohjelmista, joululauluista ja lasten tuhannesta kysymyksestä: "Koska pukki tulee?". Ja ihan ehdottomasti joulutunnelma tulee joulukirkosta ja siellä nieleksityistä liikutuksen kyyneleistä, joulurauhan julistuksesta ja näiden kaikkien aiheuttamasta tunnemyräkästä. Se tunne on sekoitus lapsuuden muistoja, nykyisten ja menneiden läheisten rakkautta, haikeutta, nostalgiaa, iloa ja kiitollisuutta siitä mitä on.

Jouluun kuuluvat tuoksut, maut, kynttilät ja yhdessä oleminen. Odotus, jännitys, ilo ja päivää rytmittävät ruuat ja kahvit. Illalla joulusauna ja raukeus, kotiin laskeutuva hiljaisuus ja viinilasi. Hyvä kirja tai leffa ja tyytyväinen olotila. Ajatus siitä, että joulupäivän saa köllötellä rauhassa, pelailla lautapelejä, lukea kirjaa ja ottaa kaiken löysin rantein.

Joulu on aina kuin loppusuora kuluvalle vuodelle. Silloin voi huokaista helpotuksesta, katsoa taakseen ja miettiä, että kaikesta sitä onkin taas selviydytty. Harteiltaan voi heittää muutaman lastin pois painamasta ja olla itselleen erityisen armollinen.

Tänään viimeisten hulinoiden keskellä minä aion taputtaa itseäni olkapäälle. Sanon, että hyvä tyttö, hienosti pärjäät! Sitten tarjoan itselleni lasillisen kylmää proseccoa ja olen hetken aikaa läsnä vain itselleni. Kunnes huomaan, että jokin palaa pohjaan tai lasten riekkuminen herättää takaisin arkitodellisuuteen ;)  


Ihanaa joulua kaikille teille rakkaille lukijoille!


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulumenu

Iso osa joulun tunnelmasta tulee ruuasta ja herkuista. Tänä vuonna taitaa myös olla ensimmäinen kerta, kun toinen lapsista ilmoitti, että hän odottaa enemmän jouluruokia kuin joululahjoja. Ilmeisesti on tullut äitiinsä, joka rakastaa joulun ruokapöytää ja sen runsautta. Jouluna pitää olla ruokaa paljon. Ei tarvitse sitten joka käänteessä olla kokkaamassa, kun voi vain lämmitellä samoja ruokia muutaman päivän ajan. Laiskan emännän taivas ;)

Meidän joulumenu on varsin perinteinen. Tänä vuonna ei tule edes mitään uusia kokeiluita, kuten yleensä. Mennään samoilla tutuilla ruuilla sekä viime jouluna hyväksi koetulla lohimoussella.

Aamu starttaa perinteisesti riisipuurolla ja sekametelisopalla ja ennen joulukirkkoa syödään jotain pientä suolaista (ja minä maistan ehkä ihan tilkan viiniä, toki vain varmistaakseni, ettei se ole pilalla). Varsinainen ruoka syödään sitten joskus iltapäivän kuluessa, kun siltä alkaa tuntua.

Menu 

○ Perunalaatikko *
○ Lanttulaatikko *
○ Porkkanalaatikko *
○ Kinkku
○ Vihersalaatti
○ Rosolli * & kastike
○ Lohimousse
○ Savulohta (?) *
○ Silliä *
○ Lihapullat
○ Marinoidut oliivit

 *) jonkun muun tekemää  


Kahvin kanssa mutustetaan suklaista kuivakakkua. Se muuten ei ole ollenkaan kuiva eikä nuiva, ja on ihan itse keksimäni resepti. Sillä on herkuteltu jo monen monena jouluna. Ehkä laitan reseptin joskus blogin puolelle.


Meille on muodostunut tavaksi, että miehen vanhemmat tulevat meille aattoa viettämään. Tänä vuonna vierailu on vielä kysymysmerkki, sillä mies sairastaa enteroa, enkä vielä tiedä uskaltavatko appivanhemmat tulla tautipesään. Täytyy myöntää, että joulupöytä tuntuu tyhjältä, jos olemme nelisin omalla porukalla.
 
 Mutta tuli mitä tuli, niin joulu on silti aina joulu ja parasta on istua joulupöytään kaikessa rauhassa ♥

maanantai 19. joulukuuta 2016

Tehdäkö vai eikö tehdä -lista jouluksi

Ihanaa, nyt on jouluviikko! Lapset ovat intoa ja jännitystä täynnä. Vähän taidan minäkin alkaa täpinöimään. Eniten odotan sitä ihanaa tunnelmaa, kun telkkarista tulee joulurauha, kuunnellaan evankeliumi aattokirkossa, hössötykset on hössötetty ja päästään istumaan jouluaaton ruokapöytään. Kaiken kruununa joulupukki ja lasten ilo - sitä ei voita mikään. Ja se aattoillan autuas laiskuus, kun voi pötköttää sohvalla kirjan ja suklaarasian kanssa... Se on ihanaa se!


Vielä on kaikenlaista pientä tekemättä, mutta ainakaan tällä hetkellä joulustressi ei kiristä ohimoita (ainakaan ihan hirveästi). Pientä lisäjännitystä tuli jouluviikolle, kun mieskin sairastui enteroon. Mutta jos tuosta haluaa jotain plussaa etsiä, niin ainakaan ei tarvitse pelätä viime hetken vieraita keskelle jouluvalmisteluita ;)

Mutta itse listan pariin:

Joulahjat. Ostettu! Hurraa sille. Parit namirasiat paketoin vielä pojille - ja itselleni tietenkin. Aikuisille ei osteta mitään, koska se on mielestäni vähän hölmöä. Jokainen voi lahjoa itseään niillä asioilla, joita tietää tarvitsevansa.  

Jouluruuat. Aion ostaa entistä enemmän valmista tai puolivalmista. Joulua edeltää tavallinen työpäivä, enkä aio kuluttaa aaton vastaista yötä hellan äärellä... Kokkauslistalla on lähinnä kinkun paisto, lohimousse sekä muutama pienempi juttu.

Joulukortit. Lähetän vain pari hassua korttia. Alun perin ei pitänyt lähettää yhtään, mutta muutamalle erityistapaukselle päätin sitten kuitenkin lähettää. Muut saavat tyytyä jouluterveisiin facebookin kautta tai tekstarilla.

Siivous. Tässä oiotaan mutkat ihan huolella, sillä meille riittää pelkkä imurointi ja tavaroiden laittaminen paikoilleen.

Kuusen koristelu. Yleensä meillä koristellaan kuusi aatonaattona, kun isoimmat sotkut on siivottu pois nurkista. Siitä kuusen tuoksusta ja koristeista alkaakin se todellinen joulun tunnelma.

Puhtaat lakanat. Tästä mulla on fiksaatio: jouluna on pakko olla vastavaihdetut lakanat. Niihin on ihana köllähtää joulusaunan jälkeen.

Kynttilät. Varasto on täydennetty sekä sisä- että ulkokynttilöillä. Jouluna ei voi olla liikaa tunnelmavaloja ja kynttilöitä.

Viinit ja suklaa. Niitä ilman ei joulu tule, ja ne aion hankkia mitä pikimmiten. (Miehellä on muuten tapana sanoa, jos minulla alkaa hermo kiristää, että "Juo itsesi mukavaksi":D  Tätä lienee syytä noudattaa joulunaluspäivinä! AA-kerho ehkä kutsuu sitten alkuvuodesta, heh...)

Kirjat. Jouluna pitää olla hyvää lukemista. Kirjastosta on varausjonossa pari herkkua, mutta kaiken varuiksi olen myös paketoinut itselleni yhden ihan oman kirjalahjan.

Joko teillä on jouluhommat hanskassa vai vielä vaiheessa? Entä tuleeko joulu rennosti vai vaatiiko se suursiivouksen?




sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Loppuviikon saldoa

Tekisi mieli sanoa, että täällä alkavat melkein kaikki olla melkein terveenä ja huomenna koittaa normaali arki. Mutta en sano, koska kuitenkin joku kohtalosta päättävä tyyppi voisi piruillakseen lähettää meille seuraavan taudin. Olen siis ihan hys-hys...

Viikko on ollut tosiaan lähinnä neljän seinän sisällä nököttämistä ja alati papukaijamaisesti pölpöttävän pojan pölinää. Kaikkea pientä muutakin on silti ollut. Saldona on ainakin:

* 2 syötyä Fazerin konvehtirasiaa. En tiedä liittyykö se asiaan, mutta housuista lähti nappi. Ehkä se oli vain huonosti ommeltu...

* Kaunis ulkoilusää. Puut lumihuurussa ja ulkona sopiva pikkupakkanen. Lumelle ja pakkaselle pitänee huomenna sanoa hyvästit ja toivottaa tilalle plussakelit ja musta lumettomuus. Voi tylsyys.


* Casablanca-leffa boksilta. On se vaan ihana...

* Frozen-leffa poikien kanssa noin sadatta kertaa. Itkin jälleen kerran ripsivärit poskille. "Vain tosirakkauden teko voi sulattaa jään..." ♥

* Esikoisen ensimmäinen maali salibandypelissä. Olin niin iloinen ja ylpeä, että teki mieli pompata pystyyn ja kiljua kaikille, että tuo on mun poikani. Jätin väliin, kun kaikki sellainen on tietenkin ihan ällön noloa ja cool pelaaja heittää vaan yläfemmat pelikavereiden kanssa...

* Jouluostokset tänään. Sain ehkä hankittua kaikki lahjat! Jippii ja hurraa! Kumpikin poika saa hieman editoidun ja erittäin paljon lyhennetyn version joulutoivelistastaan. Sellaisia ne tontut ovat - tietävät lapsia paremmin, mitä he tarvitsevat tai eivät tarvitse ;)  Aikuiset saavat tyytyä joko hyvään jouluruokaan tai hankkimaan lahjansa itse (kuten minä tein).

* Pohdintaa siitä, miten joulupukki pääsee liikkeelle, jos ei ole lunta. 8-vee päätyi siihen, että joulupukin poroilla täytyy olla pienet lentomoottorit jaloissaan. Usko joulupukkiin on vielä vankkumaton ja toivon, että se ei joudu koetukselle vielä tämän joulun aikana ♥ 

* Lukkoon lyöty joulumenu. Mahdollisimman paljon valmista, ja muutama itse tehty juttu, joita ilman joulu ei vain tule. Ensi viikon aikana hamstraan pikku hiljaa kaupasta ruokia ja aion aloittaa jo huomenna, ehkä...



Oikeastaan alan olla hyvällä joulumielellä, vaikka pieni marttyyri välillä pyrkiikin esille. Yritän vaimentaa sen suklaalla ja lupauksilla lokoisista hetkistä joulunpyhinä. Ostin nimittäin itselleni lahjaksi kirjan (jonka saamisesta tietenkin yllätyn ihan hirveästi, kun se paljastuu paketista :D ) ja Alkosta käyn hankkimassa hermojen lepyttelyaineksia pyhiksi. Eiköhän niillä hyvä joulu tule.


perjantai 16. joulukuuta 2016

Villi elämä

Olen ollut tällä viikolla ihan hurjan villi ja eläväinen. Viikkoni ehdottomat kohokohdat ovat olleet parin tunnin piipahdus töissä (kolkuttavan omantunnon vaimentamiseksi) sekä muutama korttelikierros yksin iltasella. Juhuu! Muutenkin elämäni on ollut sangen värikästä: 6-veen alati jatkuvan pölpötyksen kuuntelua, pyykkiä, tiskiä ja villasukkaelämää. Toki seurana on ollut koulupäivien jälkeen myös uhmainen 8-vee, jonka mielestä sen elämä on epäonnistunut ja äiti maailman tyhmin (paitsi silloin kun se samainen tyhmä äiti antaa kaksieuroisen, jolla voi ostaa huoltsikalta suklaapatukan).
 
Tänään piristin päivääni ja puin päälle uuden sinapinkeltaisen hamosen. Ostin sen viime viikonloppuna ennen kuin iski tämä kotivankeus nimeltä enterorokko. Luulen, että tuosta tulee jouluhameeni, vaikka näytänkin siinä virtahevolta - syy on luultavasti hameessa, eikä siinä, että olen tuhonnut vähän liian monta konvehtirasiaa, krhm.


Jos jotain plussaa haluaa kaivaa esiin, niin kotiviikon aikana olen leiponut jouluisen kahvikakun pakastimeen. Samoin pyöräytin joulun lihapullat valmiiksi. Niin arkinen ruoka kuin lihapullat ovatkin, niin meillä ne jostain syystä kuuluvat joulupöydän vakioruokiin.



Tämän arkiviikon päättää villi ilta sohvalla, kun lapset ovat nukkumassa. Ehkä jopa korkkaan lonkeron ja katson jonkin tallennuksen boksilta. Eläköön villeys!

PS. Ensi viikolla en yhtään nurise töihin menoa ;) 
Ja tähän kohtaan puunkoputus, ettei joku taas sairastu...

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Voihan entero

Tänään oli se päivä, kun arjen piti solahtaa takaisin uomiinsa, kuopuksen eskariin ja minun työpaikalle. Vaan kuinkas sitten kävikään? No kävi niin, että pojalla ilmestyi eilen iltasella näppylöitä käsiin, suupieliin ja jalkapohjiin. Enterohan se tulla tupsahti sulostuttamaan arkea ja (tekemättömiä) jouluvalmisteluja. Ei auta muu kuin pysytellä loppuviikko kotona parantelemassa... Ja tietenkin viikko on juuri sellainen, että miehellä on työmenoja ja käyntejä joka ikinen päivä.

Vaikka tiedän, että on laillista olla kotona sairastavan lapsen kanssa, niin kyllä se omatunto vaan silti tahtoo supatella korvaan. Tulee väkisinkin sellainen olo, että on huono työntekijä. Tekemättömät työasiat kolkuttelevat takaraivossa ja kaikki kasaantuu ensi viikolle. Ääk.

Jos jotain hyvää haluaa kaivaa esiin tilanteesta, niin kerrankin ehdin pyykätä ja siivoilla keskellä päivää. Ja tänään tarttui kaupasta mukaan leipomisaineksia. Jos iskee inspiraatio, niin leivon pakastimeen jouluisen kahvikakun.


Potilas on onneksi hyvävointinen eikä valita - paitsi yöllä, kun pilkut kutisevat ja kukapa muu sitä sitten hoivailee lasta pitkin yötä kuin äiti. Tylsistymisen ja väsymyksen vastalääkkeeksi olen määrännyt itselleni pannutolkulla kahvia ja paljon suklaata. Onneksi olin kaukaa viisas ja hamstrasin kohvehtirasioita joulumuistamisiksi. Nyt voin muistaa niillä itseäni :D

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulutunnelman viritys, osa 1

Viime postauksessa tuskailin joulutunnelman puuttumisen kanssa. Viikonloppuna tein kaikkea jouluisaa ja metsästin oikeaa tunnelmaa.

* Join glögiä - hik! mutta muistin jälleen, että yksi mukillinen riittää enkä oikeastaan ole glögifani.

* Leivoin poikien kanssa pipareita - valmistaikinasta, mutta kuitenkin. Oikean taikinan vääntämisen jätän niille aidoille arjen sankarittarille.

* Suoritin pikkuisen tontunpuuhia ja ostin muutaman joululahjan. Hankittavaa ja pähkäiltävää silti riittää. Poikien toivelistat ovat nälkävuoden pituiset, mutta saavat toki tyytyä vähempään. On vain vaikeaa miettiä mitkä ovat oikeasti kestäviä hankintoja ja kestävät pidempään kuin joulunpyhien yli. 


* Tein joulutorttuja ja kokeilin erilaisia malleja. Tuskailin sitä, että miten ne tortut raakana näyttävätkään siisteiltä, mutta uunissa turpoavat ihan epämuodostuneiksi. Hyviä silti.

* Hoilotin sieluni kyllyydestä kauneimpia joululauluja. Oli niin juhlava tunnelma kirkkokuoroineen ja puhallinorkestereineen, että meinasin pakahtua liikutukseen...


Lisäksi viikonloppu täyttyi esikoisen sählyturnauksesta, kyläilystä, kauppaostoksista ja viikonloppuarjesta hulinoineen, ja sitten lopuksi kuopuksen kuumeisesta olemuksesta. Päälle kaatui miehen yön yli venyviä työreissuja enemmän kuin tilanne sallisi, ja tunnelma latistui taas jonnekin makaronilaatikon ja nuhjaantuneen olon tasolle.

Tilanne joulutunnelman suhteen on siis plus miinus nolla, mutta jatkan urheasti taistoa, vaikka hetkellinen yh-arki onkin varsin latistavaa kaiken muun sälän ohella. Taidan avata konvehtirasian ;)  

perjantai 9. joulukuuta 2016

Jouluhaaste itselle

Tänään se iski tajuntaan: enää kaksi viikkoa jouluun! Ja mitä olen tehnyt? En yhtään tikkua laittanut ristiin. Jouluahdistus, aaargh! Vaikka juuri tänä jouluna minun piti olla reipas ja tehdä kaikki ajoissa...

Olen päätynyt siihen, etten ole erityisen mainittava jouluihminen. Nautin kyllä jouluruuista (sitten kun ne ovat valmiit kaiken hikoilun ja manailun jälkeen) ja joulunpyhien laiskanletkeästä tunnelmasta suklaakonvehteineen. Mutta kaikki se joulua edeltävä pakollinen laittaminen ja järkkäily - yök ja ei kiitos. Jotkut väittävät, että tulee se joulu ilman hössötystäkin. Ei tule. En ole kuullut yhtäkään tosielämän kertomusta siitä, että tonttu toisi joululahjat ovelle ja ruuat pöytään, jos itse makoilee sohvalla (mitä siis mieluiten tekisin juuri nyt).

Tällä hetkellä yhdyn täysin joululaulun sanoihin: ...hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä... Aion kuitenkin haastaa itseni jouluisten juttujen pariin, että pääsisin vähän paremmin mukaan fiilikseen ja saisin jotain aikaiseksi. Seuraavan viikon ajan suoritan kuuliaisesti seuraavia joulurasteja:

* Glögin juonti. Sekaan riittävästi joulumielen kirkastetta. Hik.

* Pipareiden rouskutus. Piparitaikinat jätän kyllä niiden väännettäväksi, joilla siihen on aikaa. Minä voin ostaa piprut valmiina ja tursottaa lasten kanssa niiden päälle koristeita tunnelman vuoksi. Voivat pojat sitten aikuisena tilittää terapeutin luona, etteivät edes itsetehtyjä pipareita saaneet kotona ;)

* Kauneimmat joululaulut. Tämä on selvästi vahvuuteni! Vaikka laulutaitoni on nolla, niin tunnelman virittäjänä joululaulutilaisuudet ovat huippuja ja rakastan niiden hoilottamista. Paitsi jos sattuu istumaan välittömässä läheisyydessäni, niin jouluinen illuusio voi särkyä ensimmäisistä nuoteista alkaen...

* Joulureseptien selailu. Netti ja lehdet tursuavat ihania jouluherkkuja ja kuvia niistä. Tässä on se riski, että ahdistuu, kun ei oikeastaan haluaisi kokata, vaan ainoastaan syödä niitä jouluruokia...

* Tontun tehtävät. Pakko alkaa tehdä jotain sen eteen, että joulupukki saisi lahjasäkkiinsä jotain kannettavaa. Tämäkin on muuten jälleen kerran loistava esimerkki siitä, että nainen tekee hommat, mutta mies/pukki kerää pisteet. Ärs. (Ai niin, marina sikseen ja joulumieltä tilalle, ding dong ja tip tap...!)


* Suklaa. Sitä ei sovi unohtaa, sillä siihen tiivistyy joulun(kin) olemus. Olen varma, että kunnon konvehtirasiallinen korjaa jouluahdistusta (ainakin puoli astetta).

Joko te muut oletta joulumielellä, vai kiristääkö pipo?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Valoa

Tällä viikolla olen löytänyt hyppysellisen valoa. Vahvasti epäilen, että kyse on hetken kestävästä placebo-vaikutuksesta, mutta mitä väliä. Juuri nyt tuntuu energisemmältä kuin menneillä viikoilla. Kaamoksessa ja ruuhkavuosissa kaikki keinot ovat sallittuja ;)

Lumenen Invisible Illumination sarjan Instant glow beauty serum

Tätä sävyttävää seerumia olen himoinnut siitä lähtien, kun se ilmestyi kauppoihin. Olen testannut sitä ohimennen markettireissujen yhteydessä ja lukenut ylistäviä kommentteja. Eilen vihdoin ostin sen itsekin!

Tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset meikkivoiteet, jotka ovat ainakin minun iholleni liian raskaita. Aiemmin olen käyttänyt lähinnä primereita ja muita pohjustustuotteita. Mutta tämä väriseerumi on monta astetta parempi kuin tähän saakka käyttämäni Lumenen CC primer.

Tuote on helppokäyttöinen ja omaan ihoon täydellisesti sulautuva. Lopputulos on luonnollinen, mutta paljon parempi versio minusta. Loistotuote ja päivieni pelastaja tästä eteenpäin! (Vielä kun joku kehittäisi tuotteen, jolla mustat silmänaluset saa oikeasti peitettyä...)

PS. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan täysin omaehtoinen maininta hyvästä tuotteesta :)  


Ubikinoni

Luin ubikinonista (Q10) joskus aikapäiviä sitten ja jotenkin tuntui siltä, että ko. koentsyymin käytöstä voisi olla minulle hyötyä. Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä asialle jotain ja ostin apteekista Q10-valmistetta. Ihan kuin olisin ollut tällä viikolla hitusen pirteämpi ja vähemmän ärtyisä.

Mitään en edes tajua koko aineesta, mutta kyseessä on kehossa oleva entsyymi, joka osallistuu solujen energiatuotantoon (tai jotain sinne päin). Iän myötä tai sairauksien ja tiettyjen lääkkeiden vaikutuksesta Q10:n määrä elimistössä laskee.

En edes tiedä kuuluuko energisempi olotila ko. tuotteen vaikutuksiin vai olenko vain herkkä reagoimaan mielikuviin ja siksi tunnen oloni pirteämmäksi. Mene ja tiedä, mutta en pistä hanttiin.




Ystävät

Tapasin kahta ihanaa ystävää pikkunapostelun ja lasillisten merkeissä. Onko mitään parempaa kuin istua alas sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa voi puhua niin ruuhkavuosien problematiikasta, ihokarvoituksesta ("Onko teilläkin karvoja poskissa, ja miten poistatte bikinirajan karvat?") kuin nauraa räkättää kaikenlaisille kommelluksille!

Ystävien tapaamisen jälkeen maailma tuntuu aina hitusen paremmalta paikalta.


torstai 1. joulukuuta 2016

Innostus / Bullet journal!

Eilen törmäsin johonkin kutkuttavaan! Kalenterin, muistiinpanot sekä arjen sälän yhdistävä Bullet Journal on minulle uudenlainen tapa hallita muistettavia asioita. Kun olin lukenut Nyt-lehden artikkelin asiasta, olin vakuuttunut siitä, että tämän on pakko olla mun juttuni!

Koko homman ydin on vihko, siihen laadittavat erilaiset "moduulit", kuukausille ja viikoille päivätyt sivut sekä hakemisto. Muistioon voi merkitä tulemiset ja menemiset, listat, muistamiset, projektit, ajatukset ja inspiraatiojutut - mitä vain! Parhaiten pääsette jyvälle lukemalla artikkelin, klik.

Ensimmäinen ajatukseni oli: Miksen ole itse tätä keksinyt aiemmin? Ja toinen: Pakko käydä ostamassa vihko ja äkkiä! Illalla reippailin kävelylenkin markettiin, valkkasin vihkon ja pari uutta huopakynää. Ja inspiraatiosiiderin, krhm. Sitten kotiin ja pistämään asioita ruotuun.

Homman voisi tehdä tosi taiteellisesti tai hyvin askeettisesti tai jotain siltä väliltä. Minä olen jotain siltä väliltä, kallistuen enemmän askeettisuuden puoleen. En lähde koristelemaan enkä rönsyilemään liikaa, koska kalenteri ei saa viedä aikaa, vaan sen tulee paremminkin auttaa minua vapauttamaan aikaa ja ajatusenergiaa.

Tähän asti olen (epä)hallinnut arkeani kalenterin, kännykkämuistiinpanojen, listojen (kauppaostokset, kirjalistat, to do -listat yms.), epämääräisten post it -lappujen ja sekalaisen sälän avulla. Kaikki iloisesti sekaisin ja ihan eri paikoissa. Nyt kokeilenkin, saanko bullet journalin avulla kaikki oleelliset asiat järkevästi yksiin kansiin.

Vihkoksi valikoitui n. A5-kokoinen kovakantinen vihko. Isompi olisi kätevämpi muistiinpanojen kannalta, mutta pienempi koko on käytännöllinen olkalaukussa. En jaksa alkaa raahata mukanani mitään ylisuurta elämänhallintaprojektia...


Ensimmäiset sivut pyhitetään hakemistolle, jotta asiat löytyvät sitä kautta helpommin.


Seuraaville sivuille tehdään ½-vuotis-, kuukausi- ja päivä/viikkokohtaiset osiot. Lisäksi tulee erilaisia itselle tarpeellisia listauksia. Alla joulukuun yleiskatsausta, johon voi merkitä isot linjat. Sen alta alkaa joulukuun muistilista tehtävistä asioista, joka jatkuu seuraavalle sivulle.


Päiväkohtaisiin merkintöihin voi taas laittaa yksityiskohtaisempia asioita ja listauksia. Itse halusin kokonaisen kalenteriviikon aina yhdelle aukeamalle, koska se tuntuu selkeimmältä. Jotkut tekevät puoli sivua per päivä, mutta silloin viikot eivät mahdu yhdelle aukeamalle kerralla silmäiltäväksi.

Eri tyyppiset asiat kannattaa selkeyden vuoksi merkitä omilla symboleillaan. Esim. tehtävät asiat olen merkinnyt pienellä neliöllä. Kun homma on tehty, voi neliön ruksata tai värittää mustaksi. Tapaamiset yms. olen merkinnyt kolmiolla, muistettavat asiat pisteellä, lasten asiat kahdella pisteellä jne.


Kokonaan omat sivunsa ovat saaneet mm. jouluruuat, haaveita vuodelle 2017, tarpeelliset hankittavat asiat ja lista arkiruuista. Lisäksi voisi olla erilaisia idealistoja: ravintolat ja kahvilat, blogipostausideoita, kirjalistoja jne.

Alkuinnostuksen hekumassa en vielä osaa sanoa, tuleeko tämä sanottavasti vaikuttamaan arjen kaaoksen hallintaan millään lailla. Raportoin asiasta sitten, kun olen saanut hieman enemmän tuntumaa ;)  Voi hyvin olla, että palaan vanhaan systeemiin, tai sitten tykästyn pysyvästi tähän bullet journaliin. Aika näyttää.

Lisää (ja lennokkaampia kuvia ja ideoita) löytyy mm. Pinterestistä ja Instagramista hakusanoilla #bulletjournal.