maanantai 31. lokakuuta 2016

Tahmea maanantai

Joskus on sellaisia aamuja - tai kokonaisia päiviä - ettei oikein tahdo herätä. Aivot ja kroppa haraavat vastaan, eivätkä yhtään haluaisi suostua miettimään työasioita, laskuja, kauppalistoja tai muita tylsyyksiä. Sen sijaan pääkopassa saattaa pyöriä kaikenlaisia kiukkuasioita, kateudenpoikasia ja halua heitellä esineitä päin seinää (mitä en säästäväisenä ja käytännöllisenä tyttönä kuitenkaan tee).


Kokeilin jopa kynsilakkaa (vaikken ole yhtään kynsilakkatyttö). Ei auta. Kahvi sentään jeesaa ehkä vähän. Taidan tyytyä ihan suosiolla möröttämään ja vetämään kulmakarvat kiukkuiseen ryttyyn. Suklaa ehkä lohduttaisi, mutta kun vaaka oli pompannut yli sellaisen lukeman, jota olen pitänyt ylärajana omalle kropalleni. 165-senttisessä varressa näkyy kyllä se parinkin kilon nousu ihan kiitettävästi. Ei ole kotoisa eikä kiva olo. Pöh.

Viikonloppu oli mix and match -meininkiä, eli vähän sitä sun tätä. Lauantaina kävin poikien kanssa peffateatterissa katsomassa Tatun ja Patun. Oli oikein viihdyttävä hyvänmielen elokuva. Jäin vain harmittelemaan leffalippujen hintaa. Vaikka mieli tekisi, niin kovin usein ei leffassa raaski käydä. Sääli.

Sunnuntaina käytiin kyläilemässä pojan kaverin kotona. Oli mukavaa tutustua ja löytyi yhteisiä puheenaiheitakin (lapset ja niiden samanlaiset erikoisuudet :D ). Mutta niin kivaa kuin kyläily ja uusiin ihmisiin tutustuminen onkin, se myös kuluttaa henkistä energiaa. Vaikka olisi miten mukavia ihmisiä, niin minä olen aina tällaisen sosiaalisen kanssakäynnin jälkeen melko puhki. Ja jälkeenpäin sitten pyörittelen mielessäni, että hitsi, olisi pitänyt sanoa/tehdä sitä, tätä ja tota, ja pitävätköhän nyt ihan junttina... Toisaalta viis veisaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat, mutta välillä tulee näitä aatoksia ja sitten sitä kuvittelee olevansa muiden silmissä ihan omituinen ja vääränlainen.


Sitten oli kaikenlaista siivoamista ja puleeraamista. Jätin suosiolla liikkumiset väliin ja heiluin imurin ja mopin kanssa. Kyllähän sitä pölyä ja roskaa olikin jo lattiat täynnä, huh... Mutta täytyy sanoa, että oman mielenterveyden kannalta urheilu on kyllä parempi vaihtoehto kuin imurin ja mattopiiskan kanssa ajan viettäminen.

Tänään taidan mennä zumbatunnille ja kuvittelen olevani jossain toisilla leveysasteilla. (Kuvittelen itselleni myös notkeamman lantion ja paremman rytmitajun, haha! Ja kun nyt kuvittelulinjalle lähdetään, niin mielikuvittelen itselleni ison talon, mensa-tason älykkyyden ja inspiroivan työn...)

Vaikka viikko nyt lähtikin käyntiin syvien otsaryppyjen ja angstien saattelemana, niin eiköhän se tästä vielä jossain vaiheessa muutu aurinkoisemmaksi.

Onko teillä lähtenyt talviaika käyntiin sujuvasti, vai onko tahmaa tassuissa?


perjantai 28. lokakuuta 2016

Sweater Weather Tag / Syysfiiliksiä

Nappasin ihan omatoimisesti Sweather weather tag -jutskan Tuijan Satulinnasta. Kiitos inspiraatiosta :)  Nämä tällaiset ovat kivoja varsinkin silloin, jos muhittelee päässään jotain sellaista, joka ei oikein vielä taivu blogitekstiksi - tai sitten ei yksinkertaisesti keksi asiaa edes tikusta. Minulla ainakin lyö pää ihan tyhjää näin perjantain kunniaksi.


Mikä on lempituoksukynttiläsi?

Aika harvoin poltan tuoksukynttilöitä, kun ne tuppaavat tuoksumaan liian voimakkaasti. Jos poltan, niin mieluisimpia ovat pehmeät tuoksut kuten vanilja, tai sitten esim. raikas omenan tuoksu on jees.

Kahvi, tee vai kaakao?

Vastaan, että kaikki! Teetä juon töissä ensimmäisenä, sitten vähän ajan päästä vasta kahvia. Samoin iltapäivään kuuluu kahvimukillinen. Kuumaa ja vahvaa kaakaota voi sitten lipitellä kotona sohvannurkassa.

Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa?

En juurikaan. Kesät talvet (ja vuodesta toiseen) menee aika lailla sama meikki. Joku meikkialan ihminen varmaan pökertyisi kauhusta, kun olen meikannut suunnilleen samalla tavalla jo varmaan 15 vuotta :D Tuotteet nyt ehkä ovat hieman vaihtuneet sentään, mutta periaate on sama. Vain juhlaan meikkaan erilailla ja enemmän kuin työarkena.

Mikä on lempijouluruokasi?

Omnomnom... Rosolli, perunalaatikko, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, kalat, kinkku, sienisalaatti... Suklaa (sehän on ruoka, eikö olekin?), karkit, vihreät kuulat, runsas punaviini (nestemäistä ruokaa)... Ainoa miinus on se, etten tykkää kokata.

Hatut vai kaulahuivit?

Hattuja en käytä, mutta pipot rulettaa. Lempipipo on ruskeanharmaa neulepipo isolla tupsulla. Kaulahuivit ovat vilukissalle must. Mitä isompi, sen parempi.


Mikä on eniten käytetty villapaitasi?

Olin pitkään ilman villapaitaa. Nyt omistan pari ja käytän niitä tasaisesti. Vaatekaapissa on myös pari pitkää napitonta neuletakkia, joihin on kiva kietoutua.

Paras syksyinen kynsilakka?

En oikein ole kynsilakkanaisia. Käytän lähinnä väritöntä lakkaa. Tällä hetkellä kynsissä on tosin glitter-lakkaa jäänteenä viime viikonlopun baari-illasta. Kukahan sen jaksais poistaa mun kynsistä...

Syksyn lempihajuvetesi?

Öö... vastaan tähän samoin kuin meikkikohtaan. Samat hajuvedet kesät talvet. Sitä paitsi miksi ne hajuvesipullot on niin isoja (50ml)? Minulla menee tyyliin viisi vuotta, että saan kulutettua sellaisen loppuun! Minulla on edelleen Miracle-hajuvettä, jonka ostin häitä varten v. 2007!

Tummat huulet vai kunnon kissarajaukset?

Huulipunaa käytän todella harvoin, mutta silmänrajauksia käytän yläluomelle. En tosin mitään kissamallisia, vaan ihan hillityn tavallisia.

Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen?

Mieluummin kunnon futispeli. Omaan melko vahvan kilpailuvietin ja olen varmaan joskus höntsypeleissä taklannut (puoli)vahingossa jonkun natiaisen, kun silmissä on kiilunut maalinteko :D (Tällä jos millä irtoaa Vuoden reilu äiti -tunnustus, eikö?)

Pillifarkut vai legginsit?

Legginssit sopinevat mekkojen/tunikoiden kanssa, mutta koska harvemmin käytän niitä, niin vastaan, että pillifarkut. Sellaiset ihanan pehmeät ja joustavat, kiitos.

Nilkkurit vai UGGit?

UGGit ovat mielestäni turhaa hypetystä, joten nilkkurit.

Paras tv-ohjelma tänä syksynä?

Pitkästä aikaa olen innostunut tv-tarjonnasta. Sota ja rauha (aiemmin syksyllä), Poldark, Vain elämää, Ex-onnelliset, Roba. Poikien kanssa katsotaan Talent Suomea ja joskus Haluatko miljönääriksi.

Biisi, joka saa sinut uppoutumaan syysfiiliksiin?

Minulla ei ole erityisiä syysbiisejä, tai vuodenaikabiisejä muutenkaan. Ei tule mitään mieleen...

Millainen syyssää tämänhetkisessa asuinpaikassasi vallitsee?

Harmaata tihkusadetta, +9 astetta. Aamulla sai pelätä ajavansa tummissa vaatteissa kulkevien ihmisten päälle suojateillä. Voi kun kaikilla olisi ne heijastimet!

Mikä on parasta syksyssä?

Se, että se aikanaan loppuu, samoin kuin talvi!


Tämän saa napata mukaansa ken haluaa.

Valoisaa viikonloppua - harmaasta tuhrukelistä huolimatta!

torstai 27. lokakuuta 2016

Ilahduin

Elämässä tapahtuu aina ja kaikenlaista. Tosi tylsiä asioita, ihan kivoja juttuja ja joskus harvakseltaan huippujuttuja. Noita huippuja oli syyslomaviikolla, ja nyt tuntuu siltä, että en varmaan enää ikinä kohtaa mitään huippukivaa, byää (osaan erittäin hyvin tämän itseni tuomitsemisen mukamas ikuiseen tylsyyteen).

Sen sijaan tapahtuu onneksi kaikenlaista pientä kivaa, josta osaan kyllä revitellä iloa ihan kiitettävällä intensiteetillä. Ne ovat hyvää vastapainoa kaikille niille oikeasti tylsille jutuille...
  
* Työkaveri toi töihin ihania viinereitä! Meillä herkut syödään äijämeiningillä, eikä märistä kiloista tai muusta jonninjoutavasta. Työpaikan ainoana naisena en viitsi minäkään alkaa kitistä herkkujen lihottavuudesta. (Alkaa muuten naurattaa, jos kuvittelee miehiä valittamassa vyötäröään tai sitä, ettei ne liian pienet lempifarkut vieläkään mahdu jalkaan :D )
  
* Pysähdyin kuuliaisesti suojatien eteen päästääkseni jalankulkijan yli. Se oli joku todella miellyttävä mies, joka taisi flirtata mulle! Herttilei. Hymyili ja iski silmää ja kaikkea. Lisää kohteiliaita ja flirttaavia miehiä maleksimaan suojateiden läheisyyteen, kiitos!

* Teidän lukijoiden kivat kommentit ovat saaneet minut hymyilemään ja liikuttumaan. Kiitos ♥

* Työpaikan lähelle on tullut uusi kiinalainen ravintola. 11e lounaasta on sen verran, etten raaski usein käydä, vaan yleensä tyydyn omiin eväisiin. Mutta joskus on kiva käydä vetämässä napa täyteen sitä ihanaa möhnäriisiä, lihakastikkeita ja sushia. Nam.


* Uskaltauduin menemään jumppaan Bodyjam-tunnille, vaikka tiesin, että se olisi jotain monimutkaisen koreografista tanssijutskaa. Se OLI ihan possuvaikeaa! Sekoilin, pyörin minne sattuu ja näytin kenties puusta pudonneelta laiskiaiselta. Mutta oli tavallaan hauskaa ja aion mennä uudelleen. Ei se ole niin vakavaa, vaikkei osaakaan. 

* Erään ihmisen kiva kommentti lapseeni liittyen sai sydämen hyrisemään mielihyvästä.

* Otin pullisteluselfien kuntosalin pukuhuoneessa, vaikka ajattelin, että onhan se oikeastaan todella naurettavaa. Mutta eikö naurettava ole ihan jees? (Tai jos nyt jotakuta alkaa itkettää, niin olen pahoillani :D )


* Olen lukenut lapsille iltaisin Narnian tarinoita. Ihan parhautta! En ole itse näitä lapsena kuullut/lukenut, joten nyt hyvällä syyllä pääsen itsekin tähän fantasian ihanaan maailmaan.

* On jo torstai, mikä tarkoittaa sitä, että huomenna on PERJANTAI ja Vain elämää ja mun (noin viides) herkkupäivä!

Mikä sinut on saanut ilahtumaan tällä viikolla?


tiistai 25. lokakuuta 2016

Blogitunnustus

Sain taannoin kivan tunnustuksen Anulta Meidän elämää -blogista sekä Satulinnan Tuijalta. Kiitos, kiitos ♥  Kaikki tällaiset saavat minut ilahtumaan ihan kummasti!


Homman ohjeet ovat seuraavat:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi

Kuinka aloitin bloggaamisen 

Ihan ensimmäinen blogini oli enemmänkin omia muistiinpanojani varten häihin liittyen. Tuolloin oltiin ajassa 2006-2007. Sitä luki vain pienehkö piiri (tässä kohtaa voin tunnustaa, että taisivat olla lähinnä naikkarit-palstalaisia - juu, sielläkin tuli siihen aikaan roikuttua :D ). Tykästyin bloggaamiseen ja kirjoittelin Olohuoneen elämää, josta sitten tuli aikanaan Oman katon alla -blogi.

En tiedä onko minulla edes mitään punaista lankaa - eipä kai. En osaa enkä halua rajata blogini aihepiiriä minkään tietyn asian ympärille, vaan rönsyilen. Lukijajoukkoani (kaikkia teitä noin kolmea henkilöä, hehe :D ) taitaa pitkälti yhdistää tietynlainen aitous, rentous ja teeskentelemättömyys. Kiitos siitä, te kaikki huipputyypit! ♥  

Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle 

Olen viimeinen henkilö jakamaan ohjeita bloggaamisesta, koska itse olen kaikkia nykybloggaamisen trendejä ja sääntöjä vastaan haraava vanha kääkkä. Mutta jos nyt jotain sanoisin, niin ehkä nämä:

1. Ole aito, älä teeskentele, äläkä yritä olla olevinasi. Kirjoita sydämestäsi ja niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Älä mielistele.

2. Mielestäni ei kannata lähteä bloggaamaan raha mielessä kiiluen, sillä se kuultaa blogista läpi, enkä minä ainakaan halua lukea sen tyyppisiä blogeja. (Niillekin on tietysti tilaajansa.)

3. Vastaa edes lyhyesti lukijoiden kommentteihin. Minä olen lakannut lukemasta niitä blogeja, joiden pitäjät eivät ikinä vastaa viesteihini. Sellaisesta tulee olo, että bloggaaja on ylimielinen ja hänelle merkitsee ehkä vain mainostulot, muttei lukijat.

4. Kiinnitä huomiota hyvään ulosantiin ja selkeyteen. (Riittävän) virheetön teksti ja selkeästi muotoillut lauseet ja kappaleet tekevät lukijan aseman helpoksi. Minä pidän eniten niistä blogeista, joiden pitäjä selkeästi a) omaa jotain sanottavaa, b) osaa kirjoittaa sen vetävästi ja c) blogin ulkoasu on selkeä.

5. Älä pelkää joskus hassutella tai ottaa riskejä itsesi suhteen. Lukijat rakastavat sitä, että annat itsestäsi aidon kuvan ja kerrot vaikka joskus pahimmat ja noloimmat mokasi. Avoimuus on kiehtovaa ja rohkeaa.

○○○

Haluan laittaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille blogeille: 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Joutilaisuuden ihanuudesta

Syysloma oli ja meni. Tänä aamuna oli taas shokkiherätys 6.20. Ei kyllä saisi ihmistä sillä tavoin väkivaltaisesti kiskoa ylös lämpimästä sängystä keskelle pimeää syysaamua. Hui ja yök. Luntakin kuulemma on tällä viikolla luvassa. Toinen hui ja yök.

Lomaviikko hurahti ja se oli yhtä aikaa hidas ja nopea. Meille ei ilmiintynyt yhtäkään kaksoisolentoa siivoamaan kämppää tai järkkäämään kaappeja (huono kaksoisolento sellainen, joka ei yhtään ilmesty, vaikka miten sellaista tarvittaisi). Oli vain yksöisolentoni ja ehta aito minäni, joka kävi poikien kanssa Pokemon Go -kävelyillä, ravasi kolme kertaa jumpassa ja kaksi kertaa kuntosalilla. Teki niin hyvää ja sain päälle lähes flow-tilan kuntoilun suhteen. Saisiko ihminen vain jumpata kaiket päivät ja hytkyttää peffaa musan tahtiin?

Lähes joka aamu nukuin pitkään ja hörpin aamukahveja rauhassa. Luin kirjaa ja katselin iltaisin telkkarista kaikenlaista kivaa.

Yhtenä päivänä suunnattiin poikien kanssa kotiseudulleni moikkaamaan isääni, setääni ja veljeni perhettä. Kyllä teki hyvää nähdä omia ihmisiä ja jäi hirveän hyvä ja lämmin mieli kaikkien tapaamisesta. Vieläkin hyrisen mielihyvästä. Meidät myös syötettiin ja juotettiin kuin parhaatkin valtiovieraat - voi sitä herkkujen määrää.

Jonkinlainen viikon huipennus oli perjantainen tyttöjen ilta. Kävin ystävän luona saunomassa, juomassa pari pulloa skumppaa ja syömässä masun pullolleen. Loppuillan hytkyimme tanssilattialla ja niin otimme ilon irti. Voi että oli hauskaa! Irrottelu, bling-bling ja pieni flirtti tekee joskus niin hyvää. Sen jälkeen on ihana palata kotiin ja todeta olevansa onnen tyttö, kun on perhe, oma sänky ja käden ulottuvilla kaikki se, mikä oikeasti on tärkeää.

Viime viikolla sain myös tunnustuksen Anulta (Meidän elämää) ja Tuijalta (Satulinna). Kiitos ♥  Palaan niihin kunhan saan pääni aseteltua jotenkin tähän arkiasentoon.

Hyvää ja säkenöivää viikkoa kaikille (pimeydestä huolimatta)!





maanantai 17. lokakuuta 2016

Syysloma

Tämän postauksen piti ilmiintyä jo viime viikolla, mutta varkaiden iskettyä kyntensä tähän universaaliin aika-avaruus -rajapintaan (tai johonkin sellaiseen), tuleekin tämä postaus nyt. En tiedä mitä noille kadonneille ja varastetuille päiville on käynyt - varkauteen syyllinen on ilmeisesti sama, joka on tyhjentänyt suklaajemmani ja lotkinut jääkaapista parit siiderit. Se myös luki yhden kirjani loppuun, ihan noin vain... Sohvassanikin on kummallinen painautuna. Ilmeisesti varas on kähveltänyt siitä hieman kimmoisuutta ja vienyt mennessään ties mihin universaaliin mustaan aukkoon...


Joka tapauksessa: hurraa tälle viikolle ja syyslomalle! Pimentyneiden iltojen ja aamujen takia energiatasot ovatkin hieman tasapainottamisen tarpeessa. Olen vailla pitkiä aamu-unia, laiskoja aamukahveja ja kiireettömiä aikatauluja. Tai niin kiireettömiä kuin nyt kahden lapsityypin kanssa voi olla. Niillä kun on koko ajan nälkä, tekemisen puute, tappelunnujakka tai valtaisa äidin läheisyyden puute.

Loman ensimmäinen päivä kului Pokomon-jahdissa Tampereen keskustassa sekä sen jälkeisessä energiatankkauksessa (huiman isot hampurilaiset ja iso kasa ihanan rouskuvia lankkuperunoita, öyrh...). Pojat olivat tyytyväisiä pokemon-saaliiseen. Tuli joku harvinainen ja eriskummallinen pokemon, jonka perässä hortoiltiin ristiin rastiin pitkin Koskipuistoa. Hampurilaisaterian jälkeen minä hortoilin jossain nirvanan rajamailla ja loppuillasta zumbassa - joka oli toinen nirvana, joskin hikinen sellainen. Tulin hytkymisen aikana miettineeksi, että miten voikin ihminen tulla jumpasta niin iloiseksi, että silkasta onnesta voisi melkein itkeä tirauttaa.

Loppuviikoksi ohjelmassa olisi lisää kiireettömyyttä, päiväreissu kotipaikkakunnalleni, leipomista (brownieseja?) poikien kanssa, ulkoilua, sekä minulle pari liikkumiskertaa lisää. Toivoisin myös, että minulla olisi sellainen kaksoisolento, joka siivoaisi vaatekaappini, tamppaisi huushollin matot ja siivoaisi parvekkeen syyskuntoon (sillä aikaa kun itse juon niitä päiväkahveja). Mutta epäilen, että toiveistani huolimatta universaali mystiikka ei ulotu niin pitkälle, että loihtisi tuollaisen kätevän kaksoisolennon... Vähän kyllä epistä.

Raportoin lisää, mikäli aikavarkaat eivät jälleen iske aikajanalleni. Sitä ennen, ja juuri nyt, transporttaan itseni peiton alle ja unten maille...

Hyvää syksyistä viikkoa!

torstai 13. lokakuuta 2016

Marsilaisista ja venuslaisista

Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Senhän jo kaikki tiedämme. Tai sitten joiltain muilta planeetoilta, meitä on moneksi. Pysyteltäköön tässä postauksessa vain näissä Marsin ja Venuksen kansalaisissa. (Ja tähän kohtaan se vastuuvapautus, että EN ole vastuussa kenenkään mielenpahoittamisista, jos nyt hieman oikaisenkin mutkia suoriksi. Ja koska universumi on yhtä ja samaa tähtipölyä, niin muistetaan, että meissä kaikissa on ripaus kaikkien planeettojen tomua.)

Luotettavista lähteistä kuulemani mukaan marsilaiset ovat keskimäärin melko eteviä teknisissä ja loogisissa asioissa. Heille koko universumi edustaa loogisten ilmiöiden jatkumoa. Kaikelle on selitys ja ratkaisu. Tapahtumat ovat suoria janoja, jotka alkavat pisteestä A ja päättyvät pisteeseen B. 1+1=2, ja asiat joko ovat tai eivät ole (eikä jotain siltä väliltä).

Venuslaiset puolestaan ovat uutislähteideni mukaan universumin älyllistä huippua (krhm), vaikkakin hieman kimurantimpia. Naisen ajatukset - ja tunteet varsinkin - voivat ihan hyvin lähteä liikkeelle pisteestä A, kurvata jostain Z:n kautta, lähestyä C:tä, mutta sitten nainen jääkin miettimään, että oliko se oikea loppupiste B vai aakkosten vika Ö. Siitä voikin kehittää kriisin, ja lopulta alunperin suora jana on auttamatonta tippaleipäsykeröä. Silti se lopputulos on (tietenkin!) juuri oikea, koska se nyt vaan on niin. Asioilla tuppaa myös olemaan hirveän monia puolia, eikä mikään niistä välttämättä ole yksiselitteisen oikea.

Tässä taannoin ihmettelin eräälle miesihmiselle, että kappas tätä asiaa Ö. Se oli vain toteamus, koska tuntui kivemmalta sanoa jotain ääneen kuin möröttää hiljaisuudessa. Miesihminen siihen, että teepä kuule sille asialle toimenpiteet X, Y ja Z. Minä siinä mietiskelin, että kyllähän minäkin nyt tiedän tuon X, Y ja Z, enkä sitä paitsi kysynyt neuvoa, kunpahan vaan totesin asian Ö. Mutta ehkä se miesolento tunsi itsensä tarpeelliseksi, kun sai ohjeistaa neuvottomaksi luulemaansa naiskansalaista :) Teinpähän vain kaikessa hiljaisuudessa ne XYZ-jutut ja mieskansalainen porskutti eteenpäin loogisella jatkumollaan. Minä taas jäin mietiskelemään hänen motiivejaan neuvomiseen, mahdollisia alitajuisia vaikuttimiaan, yhteiskunnan mies- ja naiskuvaa, ja olin ajatukset sykeröllä loppupäivän.

Opetus nro 1: Älä neuvo venuslaista, ellei neuvoa ole nimenomaisesti kysytty.
Paitsi että joskus alitajuisesti se venuslainen toivoo juurikin opastavaa otetta, mutta ei vaan kehtaa suoraan kysyä. Tällöin tietenkin marsilaisen pitää ymmärtää asian laita telepaattisesti ja neuvoa riittävän hienotunteisesti ja oikeilla sanankäänteillä. Helppoa kuin heinänteko, vai mitä?

Entäs ne tunteet sitten. Miehilläkin niitä on, todistettavasti. Luotettava lähteeni on kertonut, että osalla miehistä on ihan yhtä intensiivinen tunne-elämä kuin naisilla. Kaikilla miehillä se vain ei välttämättä tule esille kovinkaan selvästi. Mutta marsilaisia pitääkin osata tulkita. Että tarkoittaako se hrmh nyt hyvää vai huonoa juuri tänään ja tässä nimenomaisessa tapauksessa. Ja että oliko se leukaperien kiristys hymy vai onko sillä jännityspäänsärky vai keskittyykö se vaan intensiiviseen loogis-analyyttiseen ongelmanratkaisuun.

Opetus nro 2: Kysyvä ei tieltä eksy (paitsi jos kysyy tietä venuslaiselta, joka ei erota vasenta oikeasta, kuten allekirjoittanut). Mieskansalaiselta voi tsekata, että onko se nyt se eilinen jääkiekkotulos mikä harmittaa, vai onko jotain isompaa vikaa universumissa tahi parisuhteen tilassa. Paitsi että se vastaus on todennäköisesti hphm. Helppoa kuin heinänteko!

Marsilaisen voi toisinaan olla vaikea ymmärtää muiden planeettojen asukkien omituisia ja (epä)loogisia tunteenpurkauksia. Ne tulevat ja menevät, eikä niiden alkusyy välttämättä selviä missään vaiheessa marsilaispoloiselle (jos sille venuslaisellekaan). Siinä missä pms-raivoaan tuulettanut nainen porhaltaa jo eteenpäin tunteiden vuoristoradassa, jää marsilainen miettimään, että mitenköhän tuon venuslaisen ongelman ratkaisisi. Marsilainen saattaa vaikka ehdottaa, että kannattaisiko vaikka ostaa uusi tiskiharja, jos se tiskaaminen niin nyt harmitti... Seuraavana päivänä on saattanut asian oikeaksi ratkaisuksi ilmiintyä kukka keittiönpöydälle. Venuslainen siitä kyllä kovin ilahtuukin, varsinkin jos kaapin salajemmaan on teleportannut myös suklaata sieltä Marsista.

Opetus nro 3: Tarjoa venuslaiselle aina kukkia ja/tai suklaata. Sillä olipa venuslaisen ongelma mikä hyvänsä, niin suklaa yleensä toimii väliaikaiseksi, ellei peräti lopulliseksi ratkaisuksi. Paitsi jos ongelma oli (muka) liian leveä vyötärö ja vartaloahdistus. Silloin venuslaisella keittää yli, jos marsilainen tarjoaa suklaata. Tällöin juoksee kovaa ja kauas.

Sitten vielä extrana opetus nro 4: jos venuslainen on löytänyt mielestään ihanan lohtuneuleen, joka on pehmoinen, lämpöinen ja ihanan väljä, niin ÄLÄ herrantähden sano, että se pitää palauttaa, koska se saa naiskansalaisen näyttämään isolta. Tämän jälkeen ei enää auta suklaa, ei hellittely, eikä mikään. Venuslainen saa n. viikon kestävän kriisin ja peilaa joka päivä, että näyttääkö isolta vain siinä nimenomaisessa neuleessa vai ihan muutenkin. Tämän jälkeen ei missään nimessä suklaata! Juokse ihan hemmetin kovaa!

Venuslainen ja sen neule, joka EI ole
liian iso, vaan mukava ja ihana. Nih.

Jos marsilaisen on nyt ihan välttämätöntä huomauttaa venuslaisen kertakaikkisen vääränlaisesta vaatteesta, niin asia tulee ilmaista hienotunteisin ja romantillisin korulausein, kuten: "Kultaseni, näytät todella upealta. Kenelläkään muulla ei ole niin upeaa vartaloa kuin sinulla. Olin sitä mieltä heti, kun näin sinut ensi kertaa. Saat minut aivan pyörryksiin pelkällä läsnäolollasi ja olet upea. Kultaseni, tuo vaate on kyllä kaunis, mutta ei vedä vertoja sinun ulkonäöllesi. Tässä suklaata ja lasi viiniä." Sen jälkeen varustaudu silti juoksemaan kovaa ja kauas.

Terveisin, Venuksen kansalainen (joka kuluttaa suuria määriä suklaata)

tiistai 11. lokakuuta 2016

Kadoksissa

Elämän eräs ikuisuusongelma on se, että aina on jotain häviksissä. Mennyt. Puff. Ikinä ei voi tietää mihin.

Kadoksissa on ainakin:

○ esikoisen huppari. Jäänyt sählytreeneissä pukkariin, kun eihän nyt 8-vuotias tietenkään muista pukea päälleen. Huoh.

○ esikoisen lämpökumpparit. Oletettavasti maleksivat jossain koulun käytävien uumenissa. Odottelemme, että lapsonen muistaa niiden sijainnin vielä joskus.

○ samaisen tyypin juomapullon letku. Miten sellainenkin voi kadota..? Pojat ovat lahjakkaita hukkaamaan mitä ihmeellisimpiä asioita.

○ lukematon määrä lasten neulesormikkaita. Uusia saisi ostaa joka viikko.

○ yksi kirjaston kirja, jonka jo luulin palauttaneeni.  

itsekuri makeisten suhteen. Uusin teoriani tosin on, että salmiakki ei ole makeinen, eikä se edes imeydy ihmisen kehoon, koska sillä on jokin oma fyysinen lainalaisuutensa. Olen tästä ihan varma. Joten syön n. pussillisen päivässä.

○ keskivartalo ja vyötärö. En silti yhtään epäile, että se johtuisi ed. mainitusta.

○ täysiä viinipulloja. Tilalle on tullut tyhjiä. En ymmärrä miksi. Ehkä reklamoin asiasta Alkoon, kun eihän nyt viini saisi kadota sillä tavalla. (Ennen kuin soitatte sossuun ja teette lastensuojeluilmoituksen, niin sanottakoon, että niitä tyhjiä ilmaantuu kuitenkin ihan riittävän harvaan tahtiin.) 

kokkausinnostus. Kun joka viikko pyörittää innottomasti jauhelihakastiketta ja nakkikeittoa, alkaa kaivata keittiöinspiraatiota ja paria ylimääräistä tuntia, tai omaa kokkia.

sukkapareja, mikä lienee ikuisuusongelma ihan kaikkialla. En ymmärrä miten se tapahtuu... Mihin ne häviävät? Jotkin ulkoavaruuden yksijalkaiset olennotko niitä kaappaavat? Vai onko pesukoneissa jokin salakavala sukanvarastusohjelma?


Kohta alkaa olla tiistaikin voiton puolella ja sekin sitten katoaa jonnekin ajan jatkumoon, hups vaan. Mihinköhän se mennyt aika muuten menee? Ja missä on se tulevaisuus, joka tulee? Kai niille on jokin lokero tässä elämän pesukoneohjelmassa. Mystistä...

maanantai 10. lokakuuta 2016

Viikon plussat ja miinukset

Ilahduin

+ Ystävän tapaaminen ja kivoista jutuista puhuminen piristi todella. Tämän tyypin kanssa voi puhua putkeen ihan tuntitolkulla ja aika menee kuin siivillä. Viikon ehdoton kohokohta!

+ Sain viimeinkin raahauduttua tavaratalon kosmetiikkaosastolle ja ostettua oikean ripsarin. Olen jo vuosikausia vannonut Sensai 38' Separating and Lenghtening -ripsivärin nimeen. Se vaan on niin kätevä ja ihan paras. Levittyy hyvin, näyttää luonnolliselta ja erottelee ripset kauniisti. Tarvittaessa voi levittää lisäkerroksia ja edelleen jälki on siistiä. Poistamiseen ei tarvita mitään myrkkyjä tai tököttejä, vaan se lähtee lämpimällä vedellä. Silti se kestää normaalin naisenelämän, kuten hien ja kyyneleet ;)

+ Auton uusi sisätilalämppäri. Edellinen hajosi viime kevättalvella. Nyt taas kelpaa aamuisin, kun auto ei tunnu pakastinarkulta.

Viikon plussiin kuului myös korvapuustit.
Ihan itse ostin.

Ärsyynnyin

- En tiedä mikä autoilijoita vaivaa. Ainakin täällä Tampereen seudulla on junttimainen liikennekulttuuri. Auta armias, jos vaikka vaihdat kaistaa ihan nätisti ja kaikkien taiteen (ja liikenne-) sääntöjen mukaan, niin takana oleva auto saattaa hyvinkin tööttäillä ja osoittaa mieltään. Tätä sattui pariinkin otteeseen viikon varrella. Omasta mielestäni liikenne on yhteispeliä ja itse ainakin päästän kaistanvaihtajat ihan suosiolla eteeni ja annan riittävästi tilaa.

- Totuutta vääristelevät ihmiset ovat jotain karseaa. Oli sitten kyseessä herra Trump (taivas varjelkoon maailmaa häneltä!) tai joku joka yrittää heittää kapuloita rattaisiin ja muuntelee asioita mieleisikseen. Ärsyttää. Uskon kuitenkin, että totuudella on pidemmät siivet kuin valheella.

- Wilma kaatui viime viikolla, eikä lasten kouluasioihin liittyviä asioita ole päässyt lukemaan. Ja kun nykyään kaikki tulee wilman kautta, niin hieman on ollut pasmat sekaisin. Toisaalta - olisipa se aina kaatunut, niin säästyisi paljolta lukemiselta ja tekemiseltä :D

Täti-ihminen ei tykkää liikennetörpöistä eikä muutenkaan
ikävistä ihmisistä. Kivoille ja tsemppaaville ihmisille sen sijaan
irtoaa hymyäkin :)

Inspiroiduin 

♥ Saara Aallon taival Britannian X-factorissa on ollut hienoa seurattavaa. Toivottavasti hän pääsee pitkälle!

♥ Syksyinen luonto on ollut kaunis ja olen ihastellut ruskan värejä. Loppuviikosta tuuli melko navakasti ja puista lähti valtavasti lehtiä. Pian taitaa tulla taas se paljaaksi riisutun luonnon aika... Ehkä siitäkin voi löytää jotain inspiroivaa.

♥ Kuntoilusta saan energiaa ja viikon aikana ehdinkin functional trainingiin, bodypumpiin sekä yhdelle pitkälle kävelylenkille. Treenaisin mielelläni vaikka 5-6 kertaa viikossa, mutta ruuhkavuosista johtuen jo kolmekin kertaa viikossa on ihan hyvä saavutus. Joskus sitten on viikkoja, jolloin ei yksinkertaisesti ehdi. Liikkuminen on minusta inspiroivaa, itsetuntoa kohottavaa ja hauskaa.



Hyvää ja kaunista viikkoa! Toivotaan suotuisia tuulia meille kaikille ♥

perjantai 7. lokakuuta 2016

Syksyn tv-ihastukset, sekä kouluärsytys

Muutamiin vuosiin en ole ollut kovin addiktoitunut tv-ohjelmien suhteen. Tiedättehän, kun tulee lapsia ja ne kasvavat yli sylivauvaiän, niin on turha haaveilla lempiohjelmiensa katselemisesta. Näin ainakin meillä. Nykyään on kuitenkin ilahduttavasti alkanut löytyä enemmän aikaa ja inspiraatiota tällekin huville. Myös tämän syksyn tarjonta saa minussa aikaiseksi ihastuneita hihkaisuja ♥
 
Ensin oli Sota ja rauha - niin parhautta! Upeat näyttelijät, sydäntä riipivä tarina, rakkauskuviot ja pari inhaa juonittelijaa, joilla olikin sitten vähemmän ruusuinen loppu. Juuri kun nyyhkin sarjan loppumista, sain kuulla Ylellä alkavasta Poldark-sarjasta. Ah, hyvää draamaa, komeita miehiä ja vanhan ajan jyhkeää kartanoromantiikkaa. Ja sanoinko jo, että komeita miehiä. Pääosan näyttelijä saa polveni notkumaan... ;)  Eka jakso sai minut heti koukkuun. 


Poldark / Yle
Sitten on tietenkin kotimaisia ihastuttajia. Talent Suomi saa nauramaan hassuille koheltajille ja ihastelemaan upeita taitoja omaavia lahjakkuuksia. Ihan ehdoton suosikki on Vain elämää, joka nyt vaan on niin ihqu. En katso sitä suorana, vaan alan nauttia tallennuksesta vasta sitten, kun hellantelttuset ovat unten mailla. Silloin kaivan esiin omat pienet paheeni (siideriä/viiniä ja jotain herkkua) ja vaivun sohvalle täydelliseen nirvanaan. Ainoa nirvanaa häiritsevä tekijä on mies, joka ärsyttävästi kommentoi joitakin esityksiä. Harkitsen teippaavani ukkelin jonnekin komeron perälle ohjelman ajaksi... :D  

Yhdessä miehen kanssa katsomme Robaa ja joskus Vares-sarjaa. Viimeksi mainituissa minua hieman häiritsee ajoittaiset epäuskottavat juonenkäänteet, mutta en anna niiden häiritä liikaa, vaan keskityn silloin Antti Reinin karskinkomeaan olemukseen. Robassa taas kiehtoo sarjan tunnelma - hektinen poliisiasema, hyvät henkilöt ja ihmissuhdekuviot. 

Mistä tv-ohjelmista te innostutte? 

Ai niin, se ärsytys... Huomenna lauantaina on poikkeuksellisesti koulupäivä. Vanhemmatkin (=minä) pääsevät osalliseksi, sillä ohjelmassa on kirpputoria, johon tarvitaan aikuisten avustusta. Ja sunnuntaina on esikoisen säbäpeli. Ei siis pitkään nukkumista kumpanakaan aamuna. Eikö se ole erittäin hyvä syy saada kiukkuraivari, heittäytyä eteisen lattialle ja sätkiä ja potkia? Kyllä niin aion korvaukseksi lipittää viinipullollisen ja syödä suklaata (silläkin uhalla, etten edelleenkään mahdu niihin unelmahousuihini, joihin vielä viime keväänä solahdin - hmph sillekin).

torstai 6. lokakuuta 2016

Onks pakko pakottaa?

Tänä aamuna pakotin jälleen kerran lapset heräämään. Pienempää piti käskyttää n. 15 kertaa ennen kuin pää nousi tyynystä. Sitten pakotus hammaspesulle. Esikoinen sentään teki sen oma-aloitteisesti, pisteet siitä.  Äiti, saanko minä rahaa, kun pesin hampaat reippaasti?  Hah, mitäs luulet?

Sitten vaatteet, aamupalat - yhtä pakottamista ja hoputtamista. Ja aamun vaikein osuus: ulkovaatteiden saaminen vastahankaisten tyyppien päälle.  En laita pipoa. Miks pakotatte mut pukemaan näin paljon. En kyllä laita ulkohousuja, no en ainakaan sitten takkia. Äiti, sä oot kamala ja mä vihaan sua...

Tiedän jo nyt, että iltapäivällä pakotan lapset edes vähän jeesaamaan pöydän kattamisessa.  Äitiii, onks sun pakko komennella niin paljon... On, koska olette niin jästipäitä. Ja puolihiljainen huokaus: miksi mulla ei ole kilttejä ja sopeutuvia tyttölapsia...  

Elvi-täti, kaikkien komentajien
kruunaamaton kuningatar.

Sitten pakottaminen syömään, viemään oma lautanen tiskipöydälle ja pakottaminen kotiläksyihin. Pakottaminen siivoamaan leluröykkiöt ja pakottaminen edes hetkeksi pihalle.

Illalla erittäinkin paljon pakottamista kaiken suhteen: iltapalat, hammaspesut, suihkut, pyjamat. Yhtä pakottamista ja käskyttämistä.

Itseäkin joutuu pakottamaan ihan hirveästi. Ruuanlaittoon, kaupassa käyntiin, pyykkien ja tiskien hoitamiseen. Onko ihan pakko, kun en haluu? Murr ja hmph.

Saako kaikesta tästä komentamisesta jonkin palkinnon? Vuoden pakottaja? Huokauksien kuningatar? Kenties vakituinen komentajan virka armeijassa, jossa luultavasti komppanioiden komentaminen olisi lastenleikkiä kahden uppiniskaisen lapsen käskyttämiseen verrattuna?

Tarvitseeko teillä käskyttää lapsia vai osaavatko he toimia itsenäisesti? Jos teillä homma pyörii ilman jatkuvaa käskyttämistä, niin kertokaa ihmeessä vinkkinne siitä, miten vastarannankiisket kesytetään arjen oravanpyörään  :D

tiistai 4. lokakuuta 2016

Syksyn ytimessä

Lokakuu on täällä ja sen myötä kirpeät aamut ja pimenevät illat. Aamuisin on saanut jo skrapata auton ikkunoita. Täytyy muuten sanoa, että parkkikiekko ei ole paras mahdollinen väline ikkunoiden putsaamiseen. Melkein tekisi mieli kaivaa toppatakki ja pipot esiin. 

Syys-lokakuu on mielestäni aikaa, joka vielä jotenkin menettelee, vaikka ei lempiaikaani olekaan. Mutta jo lokakuun loppupuolella alkaa olla niin pimeää, että tätä tyttöä hirvittää. Marraskuusta aina helmikuulle onkin sitten inhokkiaikaa, kun on joko pimeää, hirmu kylmää tai märkää - tai kaikkia samaan aikaan. Yksinkertaisesti: yök. 

Mutta kun näillä leveysasteilla asuu, on pakko hyväksyä olosuhteet ja toimia niiden ehdoilla. Siispä vinkkiviitoset käyttöön - ja sitten vain yritetään kestää. 

Ykköskeinoja ovat kuntoilu ja mielihyvää tuovat jutut, kuten hyvät kirjat, omat hetket kivojen tv-sarjojen tai leffojen äärellä. Plussaa on, jos kalenterissa on jotain mukavaa odottamassa. Haaveilen mm. omasta tai tyttöjen Helsinki-viikonlopusta, jolloin saisi kölliä hotellissa, hengata kaupungilla ja käydä kulttuuririennoissa. Auton korjauskulut vain lohkaisivat ammottavan aukon budjettiin, joten mahdollisesti joudun hautaamaan tämän haaveen (sniif). 

Muita konsteja ovat sitten kaikenlaiset ulkoiset kivat jutut: kynttilät, herkut (suklaa ja viini; yllättääkö tämä enää ketään?), lämmittävät ja kivat vaatteet, plus muut kivat jutut. Ohessa minun inspiraatiolistaani syksyn kylmiin päiviin. 
Bukleeneule
Paksu neule
Vaatekaapistani puuttuu lämmin neule ja sellaisen haluan ihan ehdottomasti. Olen niiden suhteen melko valikoiva, sillä haluan materiaalin, joka on lämmin ja pehmoinen, eikä kutise ihoa vasten. Sen pitää olla myös iso (olematta säkki). Silloin on olo kuin lämpimässä karhunpesässä köllötelevällä karvaturrilla konsanaan :)

Joskus takavuosina löysin muuten Espritiltä maailman ihanimman neuleen. Harmi vain, että se koki hieman kovia lasten ollessa pienempiä - minisormet kiskoivat neuleeseen reiän, jota en saanut fiksattua kuntoon  :D  Korkea aika saada uusi lempineule. 

Ihana paksu ribbihuivi
Syksyyn kuuluu iso ja paksu huivi - sellainen, jonka voi kieputtaa monta kertaa kaulan ympäri. Olen vilukissa ja kietoudun huiviin usein myös töissä. Plussaa ovat luonnonmateriaalit, mutta sellaiset, jotka eivät kutita tai ärsytä ihoa. 
Tähtimuki
Syksyisin alkaa tehdä mieli kuumaa teetä tai kaakaota. Ja niitä varten pitää olla ISO muki. Sitten vain sohvalle kirjan kanssa, aah...


Kirjapinossa minulla on muuten meneillään Kate Atkinsonin Elämä elämältä. Ihana! Hivenen tahmean alun jälkeen se vetää kuin junanvessa ja tekisi mieli linnoittautua sohvalle kunnes olen saanut sen luetuksi (niiden herkkujen ja punaviinin kera tietenkin). On suorastaan luksusta saada käsiinsä hyvä kirja, jonka tarina lumoaa, ja joka on riittävän paksu eikä luettava ihan heti lopu kesken. Täällä hyvä arvostelu kirjasta.
Pehmoiset sukat

Vilukissa tarvitsee lämpöisiä sukkia. Meillä on kotona kylmät laminaattilattiat ja pidän kotona aina villa- tai pörrösukkia. Mikään ei ole kamalampaa kuin palelevat jalat.

Pärjäisiköhän näillä eväillä kylmistä ja pimenevistä syysilloista? Mitkä ovat sinun keinosi pitää mieli virkeänä syksyn tullen? Vai kuulutko syksyfaneihin, jotka rakastavat pimeää ja syksyn koleutta?