maanantai 30. toukokuuta 2016

Täyteläinen viikonloppu

On niitä viikonloppuja, kun ei tapahdu melkeinpä mitään. Sitten on niitä, että on monenlaista ohjelmaa laidasta laitaan ja sunnuntai-iltana on ihan pää pyörällä kaikesta.

Viikolopussa oli

- 1 polttarit, joihin mies osallistui
- 1 kahvakuulatreeni, joka parin viikon flunssavelttoilun jälkeen tuntui melko tappavalta
- 1 lauantainen melko aikainen herätys
- 4 jalkapallopeliä isohkon turnauksen merkeissä. 2 häviötä, 1 voitto ja 1 tasapeli.
- 1 päiväunet
- 5 tarrapaplarirullaa tukassa ja innokasta meikkausta
- 8 tyttöä ja kaverin bileet
- erittäin monta skumppapulloa ja paljon naurua
- 1 taksimatka kaupunkiin
- muutama drinkki liikaa
- paljon tanssimista ja naurua
- 1 taksimatka kotiin
- 1 ihan hemmetin päänsärkyinen naisihminen
- monta tuntia virumista, jaffan litkimistä ja voivottelua
- 1 kevyt futispeli poikien kanssa (au, sattui päähän)
- 1 metsäretki polkupyörillä
- 1 mulahdus mutaiseen metsäojaan ja 1 erittäin pelästynyt, märkä ja likainen poika
- muutamia luontokuvia ennen kyseistä mulahdusta.

Tällä viikolla aion elää (ainakin melkein) iisisti ja terveesti. Nautin kesäilloista ja otan niistä kaiken ilon irti ♥

Iloista viikkoa rakkaat ihmiset!



Kuva ennen kuopuksen sotkuista plutaamista metsäojaan.
Ensi kerralla en kuvaa lähelläkään mitään
sellaista, mihin voi kaatua ;) 



torstai 26. toukokuuta 2016

Mekko, ja aikuisen naisen pukeutuminen

Bling! Löysin eilen täydellisen mekon! Lähdin etsimään sopivaa kolttua tyttöjen kemuihin ja miehen lapsuudenystävän häihin.

Ajatuksissa oli sellainen ihannemekko, joka sopisi kumpaankin tilaisuuteen hieman eri lailla asustettuna. Sellaista en löytänyt, mutta ostoskassiini päätyi täydellinen arkimekko. Siitä taisi oitis tulla tämän kesän lempimekko. Hyvin simppeli, trikoinen ja mukava päällä, sopii vartalolleni ihmeen hyvin, saa näyttämään hoikemmalta kuin olenkaan ja vieläpä edullinen. Kolttu löytyi Citymarketista hintaan 15 euroa. Että näin luksusmuija ja merkkitietoinen olen ;)
Vapiskaa muotibloggaajat...


Nyt on enää ratkaisematta tyttöjen kemut ja hääjuhlat. Ehkä yritän selviytyä vaatekaapin vanhoilla pukimilla. (Epä)muotitoimittaja raportoi asian tiimoilta myöhemmin ;)
 
Olen myös miettinyt miten ikäiseni naisen "pitäisi" pukeutua. Töissä on varsin vapaa pukeutuminen, joten sen puolesta asiaa ei tarvitse miettiä. Mutta muuten olisi joskus kiva löytää oma tyylinsä, joka olisi nuorekas ja raikas, mutta kuitenkin tyylikäs ja uskottava. Nyt koen olevani usein vailla omaa tyyliä ja juttua.

Jatkan harjoituksia :)

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Jatkettuja lauseita

Nappasin Satulinnan Tuijalta ihan omatoimisesti tällaisen jutun. Saa matkia ja viedä haasteen mukanaan :)

En ymmärrä... miten kevät on mennyt niin nopeasti. Syksy ja talvi matelevat kuin etanoiden kilpa-ajot, ja sitten kevät meneekin aina ihan humps vaan! - aivan liian nopeasti.

Seuraavaksi ajattelin... hurauttaa työpaikalta kohti kotia.

Viime aikoina... olen ollut vähän hajamielinen ja väsynyt. Kevätflunssa tekee tepposiaan.

En osaa päättää... tarvitsisinko uuden mekon ystävän juhliin ja miehen kaverin häihin. Luultavasti kyllä ;)  Itse asiassa taidan kurvata vaatekaupan kautta kotiin. Ehdottomasti.


Muistan ikuisesti... minuun kohdistuneet loukkaukset. Mutta myös kauniit sanat ja aidon myötätunnon.

Päivän paras juttu... että illalla pääsee nukkumaan. Haukotus... (ks. kohta "Viime aikoina.)

Noloa myöntää, että... minulla on hirveän huono nimimuisti. Enkä välttämättä muista ihan kerrasta ihmisten taustoja, merkkipäiviä tms. Sitten on noloa kysellä samoja asioita uudelleen. "Niin, että mikäs sen sun miehen nimi olikaan... ai sulla ei ollutkaan miestä, hups."

Viikko sitten... (pakko tsekata kalenterista) oli kuopuksen ensimmäinen futiksen peli-ilta muita joukkeita vastaan. Ekassa pelissä hän ujosteli ja oli ihan lukossa. Toisessa pelissä hän pääsi jo vauhtiin ja iloitsi niin kovasti siitä, että voitti ujoutensa ja pääsi peli-iloon mukaan :)  Se oli liikuttavaa ja äidin sydän oli ilosta mykkyrällä.

Kaikista pahinta on, että... lapset ovat niin haavoittuvaisia. Pelkään, että heille voisi tapahtua jotain kamalaa. Varmaan jokaisen vanhemman pelko.

Salainen taitoni on... lentäminen, yliluonnollisten voimien käyttäminen ja agenttina toimiminen. Unissa nimittäin ;)

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... oma ihana talo. Tai että kesämökki valmistuisi vaikkapa edes tällä vuosikymmenellä :D

Minulla on pakkomielle... vähän kaikesta. Haluaisin pitää lankoja käsissäni ja hallita vähän kaikkea, mutta eihän se onnistu, vaan hermostutan vain itseni ja muut. Aika monesta olen jo osannut päästää irti, mutta vielä olisi ylimääräisiä lankoja. Ehkä hankin sakset..?

Söin tänään... aamulla kaurapuuroa raejuuston ja pakastemarjojen kera, kuten lähes aina. Lounaalla riisi-tonnikalasalaattia.

Ärsyttävintä on... kohdata ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä asiat paremmin kuin muut. Olen törmännyt mm. aikamiespoikiin, joilla on vakaa mielipide vauvan imetyksestä ja nukuttamisesta. Aaargh.

Tekisi mieli... kömpiä nukkumaan... Vielä pitäisi jaksaa iltapäivä ja alkuilta kuitenkin hereillä. Olen varma, että se vaatekaupassa käynti piristää ;)

Minusta on söpöä... kun omat lapset nauraa kikattavat mahat kippurassa. Tai kun he nukkuvat ja näyttävät maailman lutuisimmilta ♥

Hävetti... kun asiakas soitti, enkä saanut mitään selvää hänen puheestaan. Huono linja ja epäselvä puhe -> kuuntelin epäuskoisena minuutin pituisen monologin ja syvenevän epätoivon vallassa ihmettelin mitä hittoa keksin, kun korviini kantautui vain ömmmöm omm hmmyhm ja sitten hhmnmön... Ajattelin, etten enää siinä vaiheessa kehtaa sanoa, että 'anteeksi, en nyt kuullut sanaakaan' :D  Jostain sitten nappasin sanan ja toisen, ja onnistuin siitä yhdistelemään asioita yhteen ja jotenkin takelleltua keissin onnelliseen päätökseen. Phuuh...

Olenko ainoa, jonka mielestä... mekkoja ei voi olla liikaa, mutta silti niitä mekkoja on ihan hirveän vaikeaa laittaa päälle, koska tulee liian pyntätty olo? Naiseuden problemaattisia ristiriitoja...


tiistai 24. toukokuuta 2016

Vihreys

Olen huumaantunut tästä vihreydestä. Se jotenkin tekee maailmasta kolmiulotteisemman. Talvella on usein paitsi harmaata, myös vähän latteaa. Silloin ei ole puidenlehtien tuomaa kerroksellisuutta ja runsautta.

Nyt on lehtien havina tuulessa, lintujen sirputus, lokkien huudot. Nurmikon tuoksu, suunnaton vehreys ja runsaus sekä alkava kukkaloisto. Minä niin nautin. Kävin syömässä työeväät läheisessä puistossa ja ajattelin, että olisipa aina tällaista. Lämmintä, vehreää ja lempeää.

Minä + puistonpenkki + eväät = tyytyväinen mieli. 

Nautitaan! ♥

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Havaintoja, ja palkinto

* Joistain asioita sitä vaan pelkää niin, että sydän meinaa karata kurkusta ulos. Sellaisiakin asioita, jotka oikeasti tietää ihan turvallisiksi, mutta tunteen tasolla se pelko kuitenkin salpaa koko olemuksen. Minulle sellainen asia on ihmisille puhuminen. Enkä tarkoita sellaista niitä näitä -puhumista jokuselle ihmiselle, vaan tärkeän faktatiedon välittämistä vaikkapa luokalliselle asiakkaita. Se vain on pelottavaa.
    
* Vaikka olen ollut vastaavassa tilanteessa aiemminkin, niin pelko on silti olemassa. Aina olen selvinnyt (riittävän) hyvin - niin nytkin. Silti tiedän, että ensi kerralla panikoin ihan yhtä vahvasti. Esiintymiskammo ja epäonnistumisen pelko istuu syvällä. 
  
* Ihmiset ovat enimmäkseen hyväntahtoisia ja  ymmärtäväisiä. Kukaan ei odota minun tietävän asioita täydellisesti - vain itselläni on sellainen outo päähänpinttymä, että minun pitäisi olla kaikkitietävä ja kyetä vastaamaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä jollekin pälähtää päähän kysyä. Hupsua ja tarpeetonta kuorman keräämistä omille harteilleen sekin.
 
* Itsensä palkitseminen ja kehuminen on tärkeää. Muidenkin kehut ovat tärkeitä, mutta se isoin juttu on, että todella sallii ne kehut itselleen ja myös taputtaa itse itseään olkapäälle. Tajusin jälleen kerran, että olen ihan hemmetin vajavainen monen asian suhteen niin työ- kuin yksityiselämässäkin, mutta toisaalta kyllä tiedän asioita ihan todella paljon ja hallitsen tehtäväkenttäni ainakin kohtuullisella tasolla. Ja opin koko ajan lisää. Hyvä minä.
 
* Konkreettisesti palkitsin itseni ostamalla pari kivaa juttua. Ja viettämällä illan sohvalla ja aivot off-asennossa - edessä kipollinen juustonaksuja ja lonkerotölkki :D  
  
Hengissäselviämispalkinto. Huomatkaa tyylikäs
lonkerotölkki, joka sointuu farkkuhameen väriin.
Tosin ei sovi enää, koska join sen jo. 

Muistakaa kehua itseänne ja muistakaa, että olette hyviä ja riittäviä! ♥
  

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kevään tuoksu sekä viikonlopun plussat ja miinukset

+ Viikonloppuna satoi, mikä oli tervetullutta. Luonto ja ilma raikastuivat. Lisäksi vihreyden määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Ja ne tuoksut... ♥
 
+ Kävin bodypumpissa perjantaina ja se teki niin hyvää. Nyt kun olen päässyt taas liikkumisen makuun, niin se on ehkä paras jaksamista ja hyvää oloa lisäävä tekijä. Liikkumisesta tulee vahva ja freesi olo.
 
+ Sadekävely lauantaina. Kävelin yksin rannassa ja pienen metsän halki. Oli ihanaa kastua litimäräksi ja nuuskutella kaikkia tuoksuja.
 
+ Pitkät ja rauhalliset aamupalat kumpanakin päivänä.
 
+ Pikainen juoksulenkki sunnuntai-iltana. Luonto oli niin raikas ja upea.


- Sade aiheutti sen, että lapset eivät ulkoilleen kovinkaan paljon. Ja kaikki se poikaenergia ahdettuna neljän seinän sisälle -> katastrofi. Oli paljon riehumista, meteliä ja (vanhempien) hermojen menetystä. Uhh...
 
- Riitelimme miehen kanssa eräästä minulle periaatteellisesta asiasta. Emme päässeet lainkaan yhteisymmärrykseen ja näkemyksemme ovat tässä asian turhan kaukana toisistaan. Yhden riitapäivän ja mökötetyn yön jälkeen lopputuloksena oli kuitenkin sovinto ja rauha. Yritän muistella isäni viisaita sanoja, että parisuhde on aina enemmän tai vähemmän kompromissi. Kaikkea ei voi saada ja väkisinkin kahdella ihmisellä on eriäviä mielipiteitä. Täytyy vaan pitää mielessä ne hyvät puolet ja plus-merkkiset asiat ja jotenkin tulla toimeen niiden huonojen puolien kanssa (kunhan ne eivät kasva liian isoiksi möröiksi suhteen tielle).
 
- Tämän viikon työasia pyöri enemmän ja vähemmän mielen päällä koko viikonlopun. Olen hurja jännittämään, enkä oikein osaa päästää irti ja ottaa rennosti. Varmistelen, piipertelen yksityiskohtia, panikoin ja olen varma, että vähintään kuolen - ja sitten toivon, että kunpa kuolisinkin, tai saisin vähintään umpisuolentulehduksen tai joutuisin ufojen kaappaamaksi, tai ihan mitä vaan, että välttyisin siltä mitä jännitän. Höpsöä sinänsä. Olisi kivaa olla cool ja itsevarma esiintyjä.
 
- Kirvojen invaasio. Toin keittiönpöydälle tuomenoksan, mutta pian huomasin, että siinä oli noin tsiljoona kirvaa, jotka uhkaavasti alkoivat valloittaa kotiamme. Yök! Oksat pihalle ja vähän äkkiä... :D  Saa nähdä pystyykö tänä kesänä tuomaan sisälle luonnonkukkakimppuja laisinkaan, kun noita vihulaisia kuulemma on tänä vuonna ennätysmäisen paljon.



Kaiken kaikkiaan vähän valju viikonloppu, mutta sellaista se joskus on. Aina ei ole silkkaa ilotulitusta tai ruusupuskaa. Onneksi tiedän, että niitäkin taas tulee.

Valoisaa viikkoa! ♥


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Viikon plussia

Koska joskus kannattaa pitää katse kadun aurinkoisella puolella - vaikka väkisin - niin tässä viikon ilahduttavia plus-pisteitä.

 
* Alkuviikon loistava sää. Viis alkaneesta viileydestäkin - tämä aurinkoisuus on ihanaa! 
   
* Esikoisen tämän päiväinen luokkaretki naapurikaupungin puolelle. Tyyppi oli aamulla niin innoissaan, että oksat pois! ♥  
  
* On JO keskiviikko. Ja viikon päästä olen suoriutunut - ainakin hengissä, jos ei muuta - työjutusta, joka j-ä-n-n-i-t-t-ä-ä... 
  
* Eilinen juoksulenkki. Kunto on kasvanut kevään aikana kohisten, sillä olen kahvakuulaillut, lenkkeillyt ja ollut muutaman kerran bodypumpissa. Ensi viikolla alkaa pyöräilykausi, kunhan saan fillarin huollosta. (Miinusta siitä, että polvet ja nilkat eivät tykkää lenkkeilystä.)
  
* Eilen illalla varastin itselleni omaa aikaa ja lähdin valokuvaamaan auringonlaskua. Kuvia en ole ehtinyt tsekata, mutta nautin siitä, että sain olla hetken yksin ja veden äärellä. 
  
* Parvekekukat, jotka hankin maanantaina. Sisääntulon puolelle ruusubegonia + muratti sekä aiemmin hankittu ruukkuruusu. Parvekkeella on muhimassa daalian mukuloita sekä amppeliorvokki. Jotain pientä vielä ehkä hankin. Lisäksi innostuin kylvämään herneitä ja rucolaa, vaikkei yhtään ollut tarkoitus perustaa minkään sortin plantaaseja. Hups - näin mulle aina käy :)  
  
* Olen päättänyt edes joskus olla hametyttö ja pukeutua mekkoon/hamoseen - toteutin sen tänään jo tokaa kertaa tänä keväänä. Oikeastaan olen henkeen ja vereen housujen kannalla, mutta yritän opetella olemaan hameissakin. Niistä on sitä paitsi selkeä etu, jos toimiston lämpötila sattuu huitelemaan välillä 25-30 astetta :D  
   

maanantai 9. toukokuuta 2016

Äitiydestä: Rakkautta ja piikkilankaa

Sitä se äitiys kai on - täyteläistä ehdotonta rakkautta, ja sitten toisaalta repiviä ristiriitoja, riittämättömyyttä ja rumia tunteita.


Eilen oli niitä kaikkia laidasta laitaan. Aamulla lasten onnentoivotukset ja ihanat lahjat ja kortit. Yhtä lahjaa olin muuten hoivannut salaa jo pari päivää, koska muuten pojan kasvattama krassi olisi heittänyt henkensä ennen h-hetkeä. Ja toinen poika kuiskutteli jo paria päivää ennen, että hänen yllätyksensä on ilmapallo - se paljastui ilmapallon muotoiseksi itse näperrellyksi onnittelukortiksi. Jotenkin niin liikuttavaa kaikkineen ♥

Aamupalan sain sänkyyn - kiitos miehen - ja kahvit sain nautiskella rauhassa, kun poikaset jo viilettivät pitkin pihoja.

Mutta iltapäivällä iski esikoiseen megalomaaninen mörrimöykky! Kaikki oli huonosti ja väärin. Perheen kanssa jalkapalloillessa jaot olivat väärät, kaikki pelasivat huonosti (paitsi hän, joka vain juputti keskellä kenttää tekemättä mitään). Syytöksiä lensi joka suuntaan: äiti oli ihan ääliö, isä ei osannut jalkapalloa ollenkaan ja pikkuveli pilasi koko pelin. Varoitusten jälkeen poika tuiskahti lopullisesi ja lähti pelikentältä laitaovet paukkuen ja kirosanat sinkoillen.
 
Kotona lohdutteluyritykset päättyivät taas pojan kirosanoihin ja kiukutteluun, joista hermostuin jo siinä määrin, että hänelle tuli pelikielto muutamaksi päiväksi. Meillä saa näyttää tunteita ja purkaa pahaa mieltä, mutta kiroilu ja muiden epäreilu syyttely ei nyt vaan ole asiallista. Sitten olikin vuorossa hysteerinen itkukohtaus, kun olin älähtänyt pojalle jo aika tiukkaan sävyyn. Itse olin kaiken draaman jälkeen ihan puhkipoikki ja valmis irtisanomaan koko äitiyden.

Nämä ovat vielä pieniä yhteenottoja ja vasta esimakua teinivuosien draamasta ja ristiriidoista. Mutta herkkänä ihmisenä näihin reagoi isosti ja kaikki ristiriidat vievät hurjasti voimia - olivatpa ne sitten perheen tai ystävien, työn tai minkä tahansa taholta tulevia. Ihmisenä oleminen ei ole aina helppoa. Ja sen sanoin pojallekin - ei ole helppoa olla lapsi ja että äiti kyllä ymmärtää.

Perhe on mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia persoonia, reagointitapoja ja tarpeita. Jokaisella on omat kipupisteensä ja historiansa (meillä aikuisilla toki pidempi ja mutkikkaampi), jotka vaikuttavat siihen miten räjähtelemme tai vetäydymme poteroihimme. Ja sitten kaikkien erilaiset tarpeet, jotka huutavat tulla nähdyksi ja tyydytetyksi. Nälkä, jano, tarinat ja höpötykset, tekemisen tarpeet, vessahädät, kaveri-ikävät, tekemisen puutteet, kauppalistat, lenkille pääsemisen tarpeet, oman ajan haluamiset ja tsiljoona muuta päällekkäistä asiaa. Jostain sivustalta tulevat koulumaailman tarpeet ja haluamiset wilma-viestin muodossa. Futis-joukkueen tarpeet, sukulaisten asiat ja mitä kaikkea vielä...  Ai niin, se palkkatyökin pitäisi hoitaa kunniakkaasti. Omat tarpeet ovat usein pudonneet listan viimeiseksi, vaikka niitä niin ponnekkaasti yrittäisikin nostella näkyville ja tehtäväksi.

Äitiys on paitsi rakkautta myös repivää ja rujoa tunnetta. On päiviä ja hetkiä, jotka voisi mieluusti pyyhkiä yli historiasta ja unohtaa. Ja sitten niitä, joita hellii sydämessään ja tahtoo muistaa aina. Kuten se, että pienimmäinen kehui äitiä viikonloppuna näin: "Äiti, sinulla on ihana paita. Ja kaunis pää." ♥

perjantai 6. toukokuuta 2016

Yhtäkkiä

Se tunne iskee joka vuosi. Yhtäkkiä kaikkialla vihertää, livertää, puskee uutta elämää. Linnut visertävät niin, että korvia huumaa. Aurinko paistaa ja valo hellii. Lämpökin tällä erää. Paras aika vuodesta!



Minä vain haluaisin hetkeksi laittaa jarrut päälle ja hidastaa vähän. Että ehtisin nauttia kaikesta, tuijotella vihreitä silmuja rauhassa ennen kuin ne kasvavat isoiksi. Että ehtisin kuljeskella ja katsella, haistella kaikkea ja aistia kevään ihan kunnolla. Tuijottaa ruohonkorsia, laineiden kuvioita veden pinnalla, muurahaisten liikkeitä.

Nyt tuntuu, että juoksen arjen perässä ja samalla tähyilen haikeasti sitä kevättä, johon en ehdi mukaan. Haluaisin heittää vähäksi aikaa arjen sivuun ja elää keväässä ja hetkessä. Ehkä teen sen viikonloppuna ja jätän velvollisuudet hunningolle.

Tämä aika on yhtä aikaa niin ihanaa ja hirveän haikeaa...

maanantai 2. toukokuuta 2016

Tapahtui viikonloppuna

Perjantai 

- puuduttava työpäivä
- töiden jälkeen kipitys kaupungille
- ystävä nro 1
- täyttävä pizza
- kolme lasillista
- paljon kiinniotettuja kuulumisia ja hauskuutta
- kotisohvalla klo 21.



Lauantai 

- myöhäinen ylösnousu
- pitkät aamukahvit
- kauhea kiire ruokaostoksille
- bussiajelu keskustaan
- ystävä nro 2
- vaatekauppakierros, saldo 2 paitaa ja sukkia
- pulled porkia
- kolme lasillista, joista yksi terassilla (kylmä!)
- hirveen hauskaa ja roiseja vitsejä
- kotona klo 19.30
- jäätyneen olemuksen sulatus saunassa pitkän kaavan mukaan
- sohvaa, telkkaria, pari lasillista, herkkuja.


Sunnuntai

- pitkään nukuttu aamu
- kävelylenkki ja ystävä nro 3
- siivousta, pyykkäystä, järjestelyä
- kahvin lipittelyä ja lehden lukua
- kahvakuulatreeni
- iso satsi perunasalaattia, nakkia ja coleslaw'ta
- kakun väkerrys työpaikalle.
 
Kaiken kaikkiaan sosiaalinen ja yllättävän menevä viikonloppu. En muista koska kuunaan olisin ollut kahtena päivänä peräkkäin lasillilla kaupungilla?!! Varsinainen poikkeustilanne. Seuraavat viikonloput möllötän taas ihan tyytyväisenä kotisohvalla kaipaamatta muualle kuin omalle jääkaapille :)
 
Mainittakoon vielä - koska kissan itse on nostettava häntä pöydälle, vai miten se meni - että tänään aamulla kaikki kolme miestäni hoilasivat minulle (epävireisen) Paljon onnea -laulun. Lahjaksi oli väkerretty kaksi hienoa synttärikorttia ja mieheltä sain suklaata ja pienen pullon (hermolääkkeeksi?). Niin liikuttavaa ja sydäntä lämmittävää kaikki tuo ♥  
 
42 on ihan jees luku :)