sunnuntai 30. elokuuta 2015

Haikeus

Hetket terassilla istuen, peltoja katsellen ja hiljakseen asioita ja tunnelmia makustellen. Niin mielenmukaista ja tyydyttävää. Silti ilmassa on haikeus.

Aamut ovat jo kostean koleita, illat vääjäämättömän kylmiä. Saunan jälkeen ei tee mieli vilvoitella muutamaa minuuttia pidempään, sillä kylmyys puskee ihon alle nopeasti. Päivällä aurinko lämmittää, mutta siinäkin on jotain, joka muistuttaa: kesä on jo enemmän muistoissa kuin läsnä.

Öisin kuunvalo on maalannut maiseman taianomaiseksi. Silloin olen seissyt pellonreunassa ja tuntenut villiä mielihyvää. Taivaalla tuhannet tähdet ja ympärillä hiljaisuus, joka saa korvat soimaan.

Katselen ohi vyöryviä pilvimassoja. Jossain kauempana kumisee ukkonen. Suruvaippa lepattaa ohitseni ja minä myönnän. Kesästä on kohta päästettävä irti. Vielä silti pihassa kukkii yksinäinen auringonkukka. Mistä lie siihen tupsahtanut. Se on vahvavartinen ja vankka, kuin pieni aurinko. Päätän, että ensi keväänä kylvän auringonkukansiemeniä pitkin tonttia.









perjantai 28. elokuuta 2015

Pieni toive

Viime aikoina media on tuntunut pursuilevan mustavalkoisuutta, kärjekkyyttä, vihaisuutta, polarisoituneita mielipiteitä. Yksi vihaa asiaa/ihmistä X, toinen vihaa sitä, joka vihaa asiaa/ihmistä X. Välillä tunnen olevani kuin hyökyaallon alla. Yhtä hullunmyllyä kaikki.

Aggressioita, vuorenvarmoja ja teräksenlujia mielipiteitä - mistä sellainen edes kumpuaa? Miten voi kukaan olla niin varma asioiden oikeasta laidasta? Varma omasta tärkeydestään ja etusijastaan?

Tiedän, että vielä joskus tulee se päivä, kun minun pitäisi pystyä selittämään lapsilleni kaikki nämä mutkikkaat asiat. Se, että toiset kuolevat nälkään, sodissa, vainoissa. Ja toiset heittävät ruokaa roskikseen, vaihtavat merkkiautoa kuin sukkia, ja porskuttavat rehvakkaasti eteenpäin kuvitellussa ylivoimaisuudessaan, potkien pois ne, jotka taistelevat hengestään. En vielä tiedä miten tällaista edes voi selittää...

Yritän ottaa etäisyyttä ja suunnata ajatuksia johonkin valoisaan ja positiiviseen. Maailma ei takuulla pelastu lokaa heittämällä. Ei huutelemalla toisiin leireihin, eikä korottamalla omaa tärkeyttään. Pistän kädet ristiin ja toivon maailmalle ja ihmisille rauhallista rinnakkaiseloa ja tyyneyttä. Kykyä ymmärtää asioita inhimillisistä lähtökohdista sekä avarasydämisyyttä ♥






Tänään illalla aion vetää keuhkoihini maalaisilmaa. Hengitän syvään ja rauhoitan ajatukseni.
Rakkautta kaikille!!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Äideistä ja syyllisyydestä

Äitiys ja syyllisyys - siinäpä mainiosti yhdessä viihtyvä parivaljakko. Jos kysyisin kuinka moni ei ole tuntenut syyllisyyttä äitiyteen liittyvistä asioista, voisin veikata ettei yksikään käsi nousisi. Kuinka moni onkaan mollannut itseään siitä, ettei ole (muka) riittävän hyvä. Ja kuinka vähän sitä muistaa ajatella kaikkia niitä asioita, joista voisi kehua ja taputtaa olkapäälle itseään.

Oheisen Helsingin Sanomien artikkelin lopussa on testi, jolla voi verrata tunteeko syyllisyyttä enemmän vai vähemmän kuin äidit keskimäärin. Oma tulokseni oli, että tunnen lähes joka kohdassa huomattavasti enemmän syyllisyyttä kuin muut. Lienee erityisherkkyyden lisämausteita tämä tällainen itsensä syyllistäminen ja tunne huonommuudesta.

Olen ollut aina mestari nappaamaan kaikenlaisia odotuksia, toiveita ja mielipiteiden tuomia paineita sieltä sun täältä: yhteiskunnan yleisestä ilmapiiristä, leikkipuistojen äitirinkien puheenaiheista, sukulaisten ja tuttujen asenteista jne... Osa noista on ääneenlausuttuja - "Hyvä äiti on kotona pitkään" tai sitten se vastakohtainen "Hyvä äiti tajuaa mennä töihin". Osa on sellaisia ilmassa leijuvia, ihmisten kulmakarvojen asennosta pääteltävissä olevia asenteita. Jos satuin lämmittämään lapselle Piltti-purkillisen enkä itse kasvatetuista porkkanoista soosattua luomusosetta, niin kyllä vaan hoksasin sen pikkiriikkisen mikroilmeen, joka kertoi toisen ääneenlausumattoman mielipiteen: laiska äiti...

Voisikohan sitä syyllisyyttä hieman hätistellä kauemmaksi, kun usein sille ei ole mitään syytä eikä sen potemisesta hyödy millään lailla. Kun tietää tekevänsä asiat riittävän hyvin, voi antaa itselleen armahduksen. Täydellinen ei ole kukaan, eikä tarvitsekaan olla. Silti juuri oikeanlainen äiti omille lapsilleen. Itse olen onneksi päässyt jo pahimmista syyllisyysansoista yli. Edelleen aion jatkaa preppaamista tällä saralla. Opettelen eroon siitä, että antaisin itseni tai muiden syyllistää itseäni.

By the way... Hulluimpia seikkoja, joista olen tuntenut syyllisyyttä on mm. se, että joskus kaduin sitä, etten ollut antanut poikien unipupuille riittävästi yösuukkoja. Jep... Jos jossain jaetaan syyllistymisen maailmanmestaruusmitaleita, olen vahva ehdokas top-3:een :D  (Mutta en enää kauaa, hah!)

tiistai 25. elokuuta 2015

Batteries charged

Viikonloppuna latasin akkujani. Imin itseeni aurinkoa, lämpöä, loppukesän tuoksuja. Intouduin reuhaamaan vesurinkin kanssa. Kuulemma manasin aika kärjekkäästi tontin epäkohtia, ja että muinaisessa neuvostoliitossa varmaan kaatopaikatkin olivat siistimpiä. Voipi olla... Yritin nähdä silmissäni palan valmista ja jotain idyllistä, mutta kieltämättä jopa minun vilkkaalla ja värikkäällä mielikuvituksellani se oli vaikeaa. Mutta kyllä se sieltä vielä tulee.



Otin myös aikaa nuoremman pojan kummien mökillä visiteeraamiseen. Tarkoitus oli mennä uimaan, mutta poikia sitten kiinnostikin kaikki muu paitsi uiminen. Loogista kerrassaan, kuten lasten aivoitukset useimmiten :) Jossain vaiheessa viikonloppua sain päähäni, että minähän en täältä muuten lähde ja päätin jatkaa viikonloppua maanantaille. Esikoisen opelle viestiä (kaikkien protokollien vastaisesti ja varmaan rikkoen kaikkia mahdollisia koulun sääntöjä - sietäisin joutua puhutteluun), tarhaan viestiä, ja töihin viestiä, että tää tyttö on nyt lomalla. Kiltin tytön kapina kerrassaan.

Vapaapäivä kannatti. Reuhtaamisen ja hikoilun lisäksi viikonloppuun mahtui siten myös lukemista, vadelmien metsästystä, jälkkäriä, auringon paahtamat posket ja yhteisiä hetkiä miehen kanssa. Ihaninta oli se lukeminen terassilla, peltojen äärellä, välillä kasvot kohti aurinkoa kääntäen ja viileää juomaa siemaillen. Aah mikä nautinto. Tunsin saavani ihan mukiinmenevän revanssin totaalisen onnettomista lomakeleistä.




Tällä latauksella jaksaa kahlata arjessa taas jokusen pätkän eteenpäin. Ja muistetaan, että vieläkin on kesää jäljellä. Minulle kesä loppuu sitten, kun auton ikkunat ovat aamuisin kohmeessa ja viimeisetkin lehdet puista ovat tippuneet. Pidän kiinni vielä tästä tunnelmasta.

perjantai 21. elokuuta 2015

Flashback: Perjantain teesit

Perjantai - viikon paras päivä ihan ehdottomasti! Kun kello raksuttaa kohti iltapäivää, minä löysään pipoa ja valmistaudun huristamaan maalle, missä puolet perheestä on ollut koko viikon. Tiedossa ensi alkuun lasillinen kylmää viiniä. Sen jälkeen voi harkita pihanhoidollisia toimenpiteitä ja sen sellaista.

Parin vuoden takaiset teesit ovat edelleen voimassa. Klik!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hurahdus

Minulla on tapana hurahdella, ihastua ja uppoutua vuoron perään milloin mihinkin asiaan. Osa jutuista jää hetken ihastuksiksi, osa jatkuu vuosikausia.

Tämän hetken hurahdus nro 1 on Instagram. Niin näppärä, esteettisiä tarpeitani hivelevä ja inspiroiva. Olen ollut Instassa reilun kuukauden ja seuraan n. 130 instailijaa. Sisustusta, luontoa, astioita, fiiliksiä, julkkiksia, taviksia, ystäviä... Joka päivä on pakko tsekata päivitykset ainakin pariin kertaan.



Tulen siellä aina hyvälle mielelle! Itse haluan jakaa kauniita juttuja, päähänpälkähdyksiä, tunnelmia... Kun selaa omia päivityksiä, niistä muodostuu ihanien muistojen kudelma. "Kas, tuollaistakin tehtiin silloin!"

Minut löytää Instagramista nimellä tuula_tupunen. Tervetuloa!

Oletteko te siellä? Haluatteko vinkata inspiroivista Instagram-käyttäjistä?

tiistai 18. elokuuta 2015

Valittuja paloja

Muutama valittu napsaisu mökiltä. Tontti on miehen vanhempien tilan kupeessa ja suurimmaksi osaksi vanhaa vesijättömaata. Toistaiseksi se on karhunputki-, horsma- ja pajuviidakon vallassa. Pajukkoa on kaadettu muutaman vuoden välein, ettei se valtaa ihan kaikkea.

Tekemistä ja keskeneräisyyttä on PALJON. Sisältä valmiina ovat makuuhuone, sauna ja kylppäri sekä pieni kodinhoitotila. Parvelle kuljetaan toistaiseksi tikapuita pitkin, ja parven kaiteetkin puuttuvat. Keittiötä ei vielä ole - sitä korvaa pikkugrilli, keskellä lattiaa tönöttävä vanha sähköhella ja mikroaaltouuni. Kaikenlaista puutetta, keskeneräisyyttä ja viilaamista on loputtomiin. Valmistuu sitten kun(/jos) valmistuu... Siihen asti ollaan kuin leirillä.

Parasta tuossa paikassa on hiljaisuus, luonto ja maisema - jos osaa katsoa kivi-, rakennusjäte- ja ryteikkökasojen ylitse ;)


Järvimaisema, jonka näkee, kun jaksaa raivata tiensä
yli kivenlohkareiden ja mutakasojen.


Vanhaa ja uutta sulassa sovussa. 1800/1900-lukujen
vaihteesta olevaa hirttä on jätetty paikka paikoin
näkyviin. 



Joskus myöhemmin kerron lisää tontista ja pihaunelmista. Unelmat muuten ovat tärkeitä, sillä ne saavat katsomaan nykyisten epäkohtien yli ja näkemään ripauksen valmista.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Pikaterveiset mökiltä

Terveisiä rentoutuneelta mökkifanilta! Olen istunut pellonreunassa, popsinut vadelmia, katsellut kurki- ja joutsenparia, saunonut antaumuksella ja puuhastellut niitä näitä. Kohta saan käsiini raivaussahan (hui ja jee!) ja pääsen viidakon kesytykseen... Täältä tullaan, ryteikkö :D






torstai 13. elokuuta 2015

Päivitetty ruokalista

Rakastan listoja. Varsinkin sellaisia, jotka helpottavat ja yksinkertaistavat elämää. Kuten vaikkapa arjen ruokalistoja. En jaksa tehdä sellaisia edistyneempiä, jossa olisi vaikkapa neljän viikon ruokalista ja joka päivälle eri ruoka. Meillä kokataan sen verran, että samaa ruokaa useimmiten riittää kahdelle päivälle. Laiskan kokin syndrooma nääs.

Minun ruokalistani on pötköön lueteltuja ruokalajeja, joista bongaan kullekin viikolle ne, joita sattuu tekemään mieli. Jos listassa lukee vaikkapa 'Juurespihvit', niin se voi olla sitä mitä jääkaapin antimista saa kyhättyä tai sitten jokin fiinimpi versio, jonka googletan netin lukuisista reseptisivustoista.

Viikonlopun luksusta - jälkiruokaa.

Kun on päättänyt mitä tulevalla viikolla syödään, voi laatia ostoslistan ja shoppailla kerralla ko. ruokiin tarvittavat raaka-aineet. Täydennykset, kuten maidot ja leivät, voi hoitaa sitten pienemmillä kauppakäynneillä. Ensi viikolla meillä voitaisiin syödä ainakin kasvissosekeittoa, lihapullia (tai jauhelihapihvejä) ja uunileipiä.

Viikonloppujen haasteena on se, että pitäisi kumpanakin päivänä saada aikaiseksi kaksi suht terveellistä, järkevää, helppoa ja mielellään edullista ruokaa. Usein toinen ruoka on silloin jotain kevyehköä ja tosi nopeaa (munakas, uunileivät, pyttipannu tms.) ja toinen jotain ns. parempaa. Ja vielä parempi, jos kummastakin jää vielä seuraavallekin päivälle.

Ja minun päivitetty listani on tässä:

Juurespihvit
Uunilohi
Jauhelihakastike
Makaronilaatikko
Jauhelihakeitto
Nakki- tai makkarakeitto
Nakkikastike
Pinaattiletut
Lihapullat
Kotipizza
Uunileivät
Tortillat
Kinkkukiusaus
Kotihampurilaiset
Lasagne
Silakkapihvit
Kanapasta
Kanankoivet uunissa
Savulohipasta
Kasvissosekeitto
Kasvispasta
Kaalilaatikko
Ruokaisa munakas
Jauhemaksapihvit
Sienikastike/-keitto
Kukkakaalipaistos
Kalapihvit
Risotto

Printatun listan teippaan keittiön kaapinoven sisäpuolelle, josta se on bongattavissa helposti. Sitten vaan ruksailemaan mitä haluaa ja tekemään kauppalistoja. Ja jos hoksaan uusia ruokalajeja, niin kirjoitan sen listan jatkoksi. Niin simppeliä. 

Adios!  

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Asioita, joita voit hallita

Usein tuntuu, että elämä on hallitsematonta, kaaosta, sattumanvaraista ja täysin käsittämätöntä. Joskus toisinaan ehkä taas ihan järkevää, järjestyksessä ja seesteistä. Silloinkin, kun se myllertää ja tuntuu sotkuun menneeltä lankakerältä, voi hallita monia asioita. Syömistä, hengittämistä, omaa kroppaansa (ainakin jossain määrin) jne.

Hidasta elämää -sivusto on yksi suosikeistani ja sieltä löytyy niin paljon ammennettavaa parempaan fyysiseen ja psyykkiseen oloon. Suosittelen. Syksyn rutiinien ollessa vasta muodostumassa kannattaa pistää muistiin itselleen lista asioista, joita voi hallita. Sillä silloin kun pakka joskus hajoaa, voi silti hallita ainakin artikkelissa mainittuja asioita :)

1. Hengittäminen.
2. Sisäinen äänesi.
3. Kiitollisuus.
4. Ruumiinkielesi.
5. Henkinen ja fyysinen voimistelu.
6. Syöminen.
7. Nukkuminen.

Jokaisen kohdan suhteen voi tehdä hyviä tai huonoja valintoja. Kannattaa valita hyvin, sillä itsensä hellä ja arvostava kohtelu kantaa. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen, joten kohtele itseäsi kuin kuningatarta.

Ehkäpä printtaan ko. listan ja teippaan puhelimeni kansiin - siitä ovat näkyvillä helposti ja muistan ne silloinkin, kun myllertää.

Kepeyttä ja hallittavuutta joka iikan arkeen!


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ystävyyttä




Joskus tarvitsee sitä, että voi keskittyä bling-blingiin, poskipunaan ja skumppaan. Iloiseen kikatukseen, loistavan ystävän seuraan, elämän kepeyteen ja höpsöttelyyn. Sitä me totta tosiaan teimme Elisan kanssa. Ohessa mietimme pitäisikö meidänkin ottaa masu-selfieitä (etenkin dagen efter ja syötyämme ihan liikaa ihan kaikkea - öyrp), poseerata kameralle eteerisen hehkeänä (hetkinen, lähden harjoittelemaan eteeristä ilmettä...) ja kertoa blogilukijoille vain elämän kepeyksistä ja nami-nami-hehkutuksista, mutta ei taitaisi mennä (enää) läpi ;)  Olemme jatkossakin omia höpsöjä itsejämme elämän valo- ja varjopuolineen.

Ei voi kuin sanoa, että rikkautta on se, että on ystävä, jonka kanssa on helppo olla, jonka kanssa voi sekä itkeä että nauraa, joka ymmärtää aina, jolle voi jakaa kaiken (jopa ne mustimmat asiat), jonka edessä ei tarvitse esittää parempaa kuin on ja jonka kanssa tuntee voivansa olla täysin oma itsensä. Kiitos ihanasta viikonlopusta, mussu ♥

Smile, hug, kiss kiss ja iih ♥ 

Gin-gin ja vähän ruokaa...

... ja tietenkin jälkiruokaa.

Masut täynnä on hyvä suunnata kohti Tampere-cityä.



Nysse tulee?

(Oikeasti muuten join itse tekemääni super-smoothieta,
satuin vain kaatamaan sen siideritölkkiin. Uskottehan??)



Kännykkäkamerani päätti sensuroida loppuillan..?


Aamiainen naisen tiellä pitää!

Kaupungilla seuraamme liittyi ihana, lämmin ja suloinen Hanna. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... :)  
Kiitos typyt!!  Nyt jaksaa taas arkea ja alkavia kouluja ja tarhoja.

perjantai 7. elokuuta 2015

Perjantai

Vihdoinkin perjantai ja viikon paras päivä. Vaikka pidin keskiviikkona  ylimääräinen lomapäivän, on tämä viikko madellut kuin etana kuivana kesäpäivänä. Arkirytmi on vielä hakusessa, mutta ehkäpä se tulevien viikkojen myötä löytyy, kun kuopus palaa tarhaan ja esikoisella alkaa eka luokka (siitä myöhemmin...)

Mutta tänään en mieti arkea enkä tylsyyksiä! Sen sijaan aion kohota arjen yläpuolelle, kuplia ja poreilla. Enkä onneksi tee sitä yksin, vaan saan luokseni iki-ihanan Elisan, tuon poreilevan, sutjakan ja superin pakkauksen! Jääkaappi on varustettu herkuilla ja poreilla, ja ennustan hilpeää ja kepeää iltaa.

Happy friday!!!


maanantai 3. elokuuta 2015

Mökkihöperyys

Lomasta leijonanosa kului maalla mökillä (siellä, joka siis toistaiseksi on lähinnä pystyssä olevat seinät, lautakasoja, rikkaruohoa kasvavaa joutomaata jne). Hiljaisuus, rauha ja läsnäoleva luonto vetävät puoleensa, ja mökiltä noita mainittuja löytyy runsaasti. Tosin mainittakoon, että hiljaisuus on suhteellinen käsite kahden pojannappulan läsnäollessa...


Myös viime viikonloppu meni täysin mökillä ja töihinkin hurautin sieltä vasta maanantaiaamuna. Huomenna töiden jälkeen otan taas suunnan sinne ja vietän keskiviikon miniloman merkeissä. Hiljaisuudessa ja peltojen keskellä sitä vaan rentoutuu eri lailla kuin kotona, jossa liikenteen ja naapuruston äänet väkisinkin tunkeutuvat korviin. 

Ehkä olen vakavasti tulossa keski-ikäiseksi, kun en yhtään tunne vetoa kaupungin vilinään, ihmismassoihin ja baareihin notkumaan. Sen sijaan metsässä samoilu, terassilla istuskelu ja taivaanrannan tuijottelu tekevät mielelle hyvää. Aikatauluttomuus, pitkät aamukahvit, luonnon äänet, saunominen ja kenties lasillinen-pari kuivaa siideriä tekevät minusta kuin uuden ihmisen. 
Taivaanrantaa ja pellonreunaa tuijotellessa voi myös haaveksia kaikesta, mitä olisi kiva saada mökin pihalle sitten joskus. Kaikki vaan vaatii niin hurjasti aikaa ja vaivaa (ja rahaa), että toistaiseksi olen onnellinen vain niistä mielikuvista. Rannan ruoppaus, tontin suurimittainen maanmuokkaus, lukuisien rakennusjätekasojen siistiminen, laajojen vesakkojen niittäminen, sokkelin ympäristön viimeistely - pelkästään pihahommia riittäisi vaikka komppanialle. Tontti on enimmäkseen kosteata joutomaata, ja saakin todennäköisesti jäädä enimmäkseen luonnontilaiseksi. Lähemmäs mökkiä voin sitten haaveksia kukkapenkkejä, pensaita ja oleskelupaikkoja. Sitten joskus ;)


Ei ihan mallipuutarha ;)


Naapurin ohrapelto, jossa silmä lepää...