perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuu

Heinäkuussa

- vietimme paljon aikaa maalla
- kävimme uimarannalla pari kertaa
- saunoimme
- keräsimme monen monta kukkakimppua
- söimme mansikoita
- kävimme keräämässä kesän ensimmäiset mustikat
- emme suunnitelleet mitään
- olimme vain

Lisäksi

- tunsin outoa alavireisyyttä, masiksen poikasta ja suurta melankoliaa
- söin kaiketi kymmenen kiloa karkkia
- luin kasan naistenlehtiä ja paria hyvää kirjaa
- haistelin kesän tuoksuja, ihailin luonnonkukkia ja tuijottelin pilviä (joita riitti)
- hurahdin totaalisesti Instagramiin ja värityskirjoihin
- mietin jälleen kerran mikä minusta tulisi isona



torstai 30. heinäkuuta 2015

Parhaita hetkiä

Elämässä on välillä haastetta ja kivistä ylämäkeä, mutta onneksi on kaikkea upeuttakin.

Se, kun arki ahdistaa ja on ihan pakko juputtaa tiskaamattomista tiskeistä, maksamattomista laskuista, jästipäisistä lapsista, liioista tekemisistä, liian monista lukemattomista kirjoista joita ei tänäänkään ehtinyt lukea, sydänalassa ahdistavista peloista ja muutamasta kymmenestä muusta mielenpäällä pyörivästä mustanpuhuvasta möykystä. Ja kun toinen tulee silloin halaamaan ja sanoo: "Kyllä me selvitään" tai "Minä olen rinnallasi".
 
Illalla se hetki, kun lapset ovat sängyissään ja sitä luulee heidän jo nukahtaneen. Itse istuu sohvalla lukemassa kirjaa, kun lastenhuoneesta kuuluu vienosti: Äiti, sinä olet ihana. - Niin sinäkin kultaseni, vastaan, ja tunnen mielihyvän hyrinää.

Pienet hetket auringossa. Tänä kesänä ne toden totta ovat olleet pieniä hetkiä. Silloin on ollut onnekas, jos on sattunut olemaan paikalla ja on voinut kääntää kasvot auringon hellittäviksi ja sulkea silmänsä ja antaa ajatusten lentää ohi pilvien (jotka tietenkin jo roikkuvat taivaanrannassa valmiina ajelehtimaan valon eteen, murr).
 
Kun puuhailee kotona ja touhujen lomassa katsahtaa olohuoneen sohvalle: mies ja pojat ritirinnakkain katsomassa televisiota kaikessa hiljaisuudessa ja sovussa. Mikään ei voisi korvata heitä ja silloin tajuaa olevansa superonnekas, kun sai takaisin kaiken sen, minkä kerran jo menetti: perheen.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Pakkolepopäivä

Työt aloitettu ja hengissä olen. Sähköposteista päätellen maailma ehti kaatua muutamaan kertaan lomani aikana. Onneksi en itse sitä huomannut :D  Tein myös periaatepäätöksen (jonka kestävyyden saamme tulevina viikkoina huomata), että työasiat ja niihin liittyvät ongelmat ovat firman ongelmia, eivät minun. Tällä liksalla - jos nyt muutenkaan - EN aio kantaa stressiä työkuvioista sen jälkeen, kun iltapäivällä olen sulkenut toimiston oven takanani. Mieluiten en stressaa myöskään työpäivän aikana, vaan hengittelen ja otan asiat lungisti. Minulla on oma elämäni ja käyn töissä vain pystyäkseni maksamaan laskut (joita sivumennen sanoen on aivan liikaa ja kukkaro huutaa tyhjyyttään kuukaudesta toiseen). That's it. </paasauksen loppu>



Tänään vietän pakkolepopäivää lääkärin määräyksestä. Eilen sain tulehtuneeseen nilkkaani kortisonipistoksen ja tänään on ohjelmassa lepoa, lepoa, lepoa. Kävelen korkeintaan vessaan ja jääkaapille. Vedän buranaa kuurina ja haudon koipea jääpussilla. Sopiva päiväohjelma töiden alkamisen vetelöittämälle tapaukselle.

Viikonloppu on jo melkein nurkan takana ja silloin suuntaamme maalle. Alan olla varma, että tulevista työviikoista ja -kuukausista, arjesta ja kaikesta selviää hengissä, kun muistaa välissä hengitellä, ajatella vahvistavia ajatuksia ja sirotella virkistäviä juttuja pitkin arkea.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Loppumetreillä

Loma alkaa olla vääjäämättä lopussa. Eilen pakkasimme kimpsut kasaan ja ajoimme maalta kotiin. Pyykkikone on pyörinyt ja samalla ajatukset ovat työstäneet töihinpaluuta. Etukäteen ajattelin, että tässä vaiheessa olisin romuna ja siipi maassa. Haa - en ole! Ehkä korkeintaan vähän haikea ja toki toivoisin, että voisin jatkaa lomailua vielä viikon-pari. Mutta kun tiedän, että huomennakin sataa, niin maailmani ei romahda, vaikka istunkin toimistolla, hahhaa!






Selailin myös kalenteria eteenpäin ja bongailin kaikki syksyn tulevat lomapäivät. Minulla on jemmassa myös pari hajapäivää, jotka ehkä käytän, JOS maailmankirjat menevät sekaisin ja elokuussa iskee jokin mystinen helleaalto (tuskinpa). Aion satsata siihen, että teen illoista ja viikonlopuista mahdollisimman hemmottelevia, mairittelevia ja suorastaan ratkiriemukkaita - no, ainakin arkisella tavalla kivoja ja rentoja - jotta työn ja arkiviikot jaksaa paremmin.

Enää en harmittele sitä, että suuri osa lomasta kului mystisen masennusfiiliksen vallassa. Voimat olivat totaalisen veks, siipi maassa ja olo surkea. Iloa ei ollut edes niissä asioissa, joista normaalisti nautin. Jos sama olo vielä iskee, lupaan mennä lääkäriin juttelemaan, mutta toistaiseksi uskon räpisteleväni pinnalla omin voimin. Ehkä niin vaan kuului olla. Joskus pitää käydä syvissä vesissä ja silloin pitänee hyväksyä, että näillä mennään ja joskus helpottaa (jos ei helpota muutaman viikon jälkeen, suosittelen ehdottomasti lääkärikäyntiä.) En kuulu siihen ihmistyyppiin, joka väkisin vääntää vesisateen auringonpaisteeksi ja koirankakkakasan ruusupuskaksi. P***a on sitä itseään eikä muuksi muutu. Ei ole pakko repiä iloa joka asiasta ja elämässä saa olla surkea, väsynyt ja totaalisen epäonnistunut. Saa kulkea kalpeana varjona ja itkeä vaikka valtamerellisen verran. Kunhan elämä jossain vaiheessa kääntyy jälleen kohti valoisampaa.

Kieltämättä elämä ei ole ollut viime vuosina pätkääkään turvallista, vakiintunutta, saati helppoa (koskapa se olisikaan varsinkaan helppoa?), joten ei ihme, jos mieli joskus oireilee totaaliväsymyksellä. Ehkä minulla on tavallista paksumpi kallo. Sillä jos tämä kaikki on jotain elämänläksyä, niin en näköjään ole mikään tähtioppilas, joka läpäisisi tentin yhdellä kerralla...



Hyvää työhön paluuta kaikille niille, jotka huomenna pukeutuvat hellemekon - krhm, anteeksi tarkoitin siis sadetakin - sijasta toimisto-lookiin ja alkavat purkaa loman aikana kertynyttä sähköpostisumaa. Me selviämme ja pian on taas viikonloppu! Ja uusissa aluissa on aina mahdollisuus, eikö? Leuka pystyyn ja suklaaata mukaan töihin, niin eiköhän se siitä ;) 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Toipilas

Viimeinen lomaviikko, ja sen kunniaksi oksennustaudista toipumista - just great. Elämä alkaa voittaa hiljalleen, mutta tauti oli pahimmillaan sen verran raju, että ohjeistin miestä mitä tulee tehdä, jos kuolen (ilmeisesti olen pahasti kipeänä "hieman" dramaattisuuteen taipuvainen, mutta kun kuulo, näkö ja sormenpäiden tuntoaisti katoavat ja keho puskee litratolkulla kylmää hikeä, alkaa helposti jo kuvitella vaikka mitä). Kaiken huippu oli se, että mökin likavesisäiliö oli yllättäen piripintaan täynnä, eikä vessassa voinut käydä. Perfect.

Kaksi menetettyä lomapäivää oksutaudille, mutta onneksi sentään sataa. Voitte vain kuvitella v****ksen määrän, jos ulkona olisi nyt +21 ja aurinkoista! (Enkä edes viitsi mainita miten paljon nämä säät muutenkin jo ottavat pattiin...) Jääkaapissakin odottelisi possupihvejä grillattavaksi sekä helmeilevää roseviiniä, mutta en voi kuin luoda niihin haikeita katseita ja jatkaa jaffan lipitystä.

Ai niin - jos sattumatta löydätte n. 20-25 vuoden takaisia päiväkirjojanne, niin miettikää haluatteko oikeasti lukea teini-ikäisen itsenne tilityksiä tapsojen, mattien ja jarnojen mahdollisista katseista itseenne päin tai teinikännisekoiluista ja niiden katumisista sekä seuraavan perjantain pohdintaa hengessä "pyytäiskö masaa vai ekkua hakemaan pari kaljaa". Nimim. olisi pitänyt jättää lukematta :D




maanantai 20. heinäkuuta 2015

Balanssia

Uusi viikko - ja viimeinen lomaviikko. Sen kunniaksi pitää taas palautella mieleen hyvinvoinnin aakkosia. Elämä on arkea ja arjen pitäisi olla siedettävää, mielellään sopivassa määrin jopa nautittavaa ja voimaannuttavaa. Ainakin sellaista, ettei omasta elämästään kaipaa koko ajan lomalle. Jos se on viikosta ja kuukaudesta toiseen uupumuksen suossa rämpimistä, on jotain vialla. Ja jos jotain on vialla, sen voi yrittää korjata.

Törmäsin naistenlehdessä huippu-urheilijoiden lääkärinä tunnetun Aki Hintsan haastatteluun. Hän on kehitellyt teorian menestyksen ympyrästä. Omassa työssään hän soveltanee ko. teoriaa urheilijoihin ja huippuliikemiehiin, mutta mikäpä ettei sitä voisi soveltaa tavallisen työssäkäyvän äidin arkeenkin.



"Ytimessä on ihmisen oma identiteetti, johon vaikuttavat kuusi osa-aluetta: henkinen hyvinvointi, aktiivisuus, ruokavalio, terveys, biomekaniikka eli liikunta sekä palautuminen eli lepo." (Me naiset 18/2015)

Jokunen osa-alue toimii tällä hetkellä ihan tyydyttävästi, mutta ne, jotka eivät toimi, vaikuttavat perustavalla tavalla negatiivisesti ainakin henkiseen hyvinvointiin ja lepoon (ts. niiden vähäisyyteen). Kun pyrin parantamaan niitä osia, jotka nyt tökkivät, paranee kokonaisuuskin, right? Siispä mietintämyssy päähän ja kädet saveen (tai johonkin). Ja oheinen piirustus jääkaapin oveen muistutukseksi ;) 

(Silti en voi olla ihmettelemättä, että mikä siinä hyvinvoinnissa ja balanssissa olemisessa on niin #¤%&&# vaikeaa. Huoh...)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Mökillä

Loma on ollut enimmäkseen outoa väsymystä, siipi maassa kulkemista ja pelkoa työhön palaamisesta. En ole osannut rentoutua enkä oikein päästä irti tympeistä ajatuksista. Toivon, että silti loma tekee tehtävänsä... Lapsuudenmaisemien mökillä olen löytänyt rentouden hetkiä - kunnes pojat järjestävät sadannen painimatsin, rikkovat jotain tai muuten vaan ovat mahdottomia. Yritän hengitellä lisää järvi-ilmaa...





lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ale-löytö

Kesän eka ja ehkä vika ale-löytö: Nanson kesäinen haalari. Ihana väri, ja -70% hinta oli passeli tyhjätaskullekin. Muuten shoppailut jäävät osaltani tähän. Pitää olla supertarkka (huokaus).


Alkuviikko kului mökillä - tai no, siitä on tarkoitus tulla mökki sitten joskus. Toistaiseksi se on keskeneräinen sekamelska. Mutta kun oikein käyttää mielikuvitustaan, sen saattaa nähdä valmiina, siis sitten joskus ;)  Viikonloppu kuitenkin sujahtaa kotosalla. Huomenna illalla ehkä taas maalle, tai sitten jonnekin muualle. Ei ole aikatauluja eikä sovittuja menoja, ja se on hyvä se. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Listoja

Aika usein tuntuu, että elämä on listojen tekemistä.

- Kauppalistoja
- Maalle mukaan otettavien tavaroiden listoja
- Maalta kotiin tuotavien tavaroiden listoja
- Tekemisten listoja
- Ruokalistoja
- Luettavien kirjojen listoja
- Satunnaisia muita listoja (kuten mikä puhelin pitäisi ostaa esikoiselle, koska kukakin menee mihinkin, listoja haaveista).

Kohta alan tarvita muistilistoja kaikista listoista, joita pitäisi muistaa lukea.

Voisin myös tehdä listan siitä, mitä vielä haluan tämän loman aikana tehdä:

- käydä lapsuudenmaisemissa
- uida
- leipoa pullaa lasten kanssa (=he syövät taikinaa, minä teen taikinan ja leivon)
- käydä leffassa katsomassa Kätyrit-elokuvan poikien kanssa
- tavata ystäviä
- valvoa aamuyöhön saakka
- käydä terassilla lasillisilla
- lukea vielä pari hyvää kirjaa.

Myös Mia Kankimäen kirjassa "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" on listoja. Sekä kirjoittajan että muinaisen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin listoja. Ne ovat kiehovia ja tuntuvat tiivistävän jotain olennaista. Pidän kirjasta ja luen sitä hitaasti nautiskellen. Kirjat ja kesäloma kuuluvat tiiviisti yhteen. Jos voisin, lukisin arjessa paljon enemmän. Ehkä sille pitää alkaa raivata tietoisesti tilaa, sillä saan lukemisesta niin paljon nautintoa ja hyvää mieltä.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesälook

Minulla on luonnostaan hyvin vaalea iho. Suurimman osan vuodesta olen kuin kalkkilaivan kapteeni, jonka täytyy maalata itselleen vähän väriä ja kasvonmuotoja, muuten en näy melkein ollenkaan. Nyt minulla on kohtalainen päivetys, vaikkei kuvasta uskoisikaan. Jos minulta olisi kysytty, olisin valinnut enemmän pigmenttiä, isommat silmät ja pienemmän nenän. Mutta ei kysytty, joten näillä mennään.


Kesämeikkini on kulmien ja ripsien kestovärjäys, hivenen ripsaria (koska muuten ripseni ovat turhan hennon näköiset), huulipunan sipaisu poskipäihin ja vähän myös huuliin. Siinä se. Vaatteina jotain helppoa ja kiristämätöntä, mieluiten myös kohtuullisen mukavan näköistä. 

Kaikkein paras kesälook on kuitenkin isot aurinkolasit ja huoleton hymy. Ja paras asuste on auringonpaiste, josta juuri nyt on hieman puutetta. Korvaan sen vaikkapa hyvällä kirjalla (Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin") ja valkoviinilasillisella ;) 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Runo ja suvi

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. 

   - Eeva Kilpi -


Runous ja kesä - niin parahultainen yhdistelmä!
Nauttia sanoista, rytmistä, merkityksistä. Imeä itseensä tunnelmia ja ajatuksia. Siinäpä ajanvietettä kesäpäivään.

Hyvää Eino Leinon sekä runon ja suven päivää! 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesäfiilis

Kesä on...

- jäätelötötteröitä
- uimarantaa, hiekkaa pikkareissa ja lasten kylmästä sinisiä huulia
- pitkään nukkumista ja pitkiä aamukahveja
- ex-tempore pyöräretkiä
- joutilaisuutta ja kummallisia tekemisiä (kuten kynien terottamista ja pikkulegojen järjestämistä)
- kirjan lukemista ja tarinaan uppoutumista
- juoksulenkkejä (=läähätystä ja rautaa painavampia jalkoja)
- valkoviinilasillisia
- kalenterin välttelyä
- ajantajun menettämistä - ja hyvä niin.



Alan päästä lomatunnelmaan, vaikka alkuviikko oli yhtä pahaa mieltä, stressin laukeamista ja kiukkua. Nyt jo helpottaa :) 

torstai 2. heinäkuuta 2015

Risteilyraportti

Maanantaina pakkasimme junaan kaksi aikuista, kaksi viliskanttia ja pari kassillista (äidin) vaatteita. Sitten suunta kohti Turkua ja lasten ekaa risteilyä. Junamatka oli kuopuksen ensimmäinen ja leikkivaunun ansiosta se sujui varsin rattoisasti. Tosin jos VR haluaa kehittämisvinkkejä tarjolla olevien leikkivälineiden suhteen, niin puoleeni voi mieluusti kääntyä (vink vink nro 1) ;)

Vielä tässä vaiheessa seesteinen
äiti-matkustaja...
Perillä satamassa piti odotella 1½ tuntia laivaan pääsyä, mikä taisi olla koko reissun tuskaisin osuus. Täysi terminaali, ei mitään tekemistä ja poikien hinku päästä pian laivaan -> kiukuttelua, väsymystä ja turhautumista. Sinnikäs odotus (ja yhden hepuloivan tapauksen kesyttäminen) palkittiin hytissä, josta oli merinäkymä (tosin jos Silja Line haluaa kääntyä puoleeni ikkunanpesukonsultoinnin suhteen, niin sekin käy - vink vink nro 2).




Laivan parasta antia oli lasten kannalta pallomeri (5 v) ja pelikonsolit (pian 7 v). Aikuisten mieleen olivat ehkä aamiais- ja lounasbuffet - tai olisivat olleet, jos pienemmät matkaseuralaiset olisivat olleet hieman pidemmällä maltilla varustettuja. Tämänkin suhteen voisin mielelläni antaa konsultointiapua varustamoille - kun lapset saataisiin viihtymään paremmin syömisen ajan, niin aikuisillakin olisi kivempaa (ja hyvällä mielellä kukkaronnyörit tunnetusti ovat löyhemmällä ja laivayhtiö nettoasi hieman enemmän - vink vink nro 3). Esim. se hieman tökki, että osa ruuista loppui aika pian, ja kun lasten kanssa syöminen ja sählääminen kestää normikansalaisia pidempään, niin myöhästyimme hätäisimpien alta... Syömisen aloitustakin voisi porrastaa siten, ettei olisi kilometrin pituista jonoa ruokatiskeille. Lapsille jaettiin värityskansiot ja kynät, mutta ainoastaan seurueen 5v-tyttö innostui siitä. Pojille voisi kehittää jotain muuta viihdykettä, sillä värittäminen ei tosiaankaan ole ihan top50:n joukossa (vink vink nro 4).

Lasten leikkiosasto oli ihan jees, mutta pienillä parannuksilla siitäkin saisi vielä paljon viihtyisämmän ja monipuolisemman. Ja jos vaikkapa sijoittaisi jonkinlaisen lastennurkkauksen ruokailun yhteyteen, niin luulenpa, että kaikki viihtyisivät paremmin (vink vink nro 5).

Risteilyllä viihdytti Marko Maunuksela ja esikoiseni kanssa kävin tyylikkäästi (?) pyörähtelemässä (=huojumassa epätahdissa) parketilla. Olen vakaasti päättänyt tehdä parhaani, jotta saisin istutettua poikiin edes pienen tanssikärpäsen pureman ja että he osaisivat hamassa tulevaisuudessa pyörittää ladyja herrasmiehen ottein. Startti on nyt siis otettu. (Itse tykkäisin tanssia, mutta mies taas ei - mikä saa minut ihan hiukkasen vihertymään kateudesta, kun katselen tanssiparketilla liihottavia kellohelmaisia naisia partnereidensa käsivarsilla...)


Ruokahetkien pelastus oli pyötä laivan keulaosassa,
josta oli mainiot näkymät merelle.
Lasten ikiomat drinkit, nam!

Kaiken kaikkiaan risteily oli mukava ja lapset tykkäsivät. Kuitenkin - jostain kumman syystä - mietimme ystäväperheen äidin kanssa, että ensi kerralla lähdemme naisporukalla K18-teemalla ;)  Tällä kertaa kuitenkin tärkeintä oli tarjota lapsille jotain arjesta poikkeavaa ja reissata pienesti yhdessä perheen kanssa.