sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Esikoisen synttärit ja kesän eka sortsipäivä

Eilen vietimme esikoisen kaverisynttäreitä. Oikea synttäripäivä on vielä edessä, mutta kemut pidettiin tässä vaiheessa ennen kuin kaikki ovat pyrähtäneet kesälaitumille mummoloihin, mökille ja reissuihin. Pari kutsuttua ei päässyt, mutta kasassa oli viisi kaveria sekä omat pojat. Mikä vilinä ja vauhti!

Ohjelmassa oli makkaranpaistoa ja herkkuja laavulla. Olin varannut muutakin ohjelmaa, mutta kukaan ei halunnut leikkiä tietovisaa, valokuvaajaa tai muutakaan. He keksivät itse omat leikkinsä ja mm. tekivät kaarnaveneitä puunpalasista, oksista ja puidenlehdistä. Juoksivat hippaa, piilosta ja löysivät "kultaa" kivien pinnasta :)  Me vanhemmat laskimme päitä taukoamatta ja yritimme pysyä laskuissa mukana, kun pikkutyypit vilistivät valonnopeudella paikasta toiseen. Meille hieman stressaavaa, mutta lapsilla näytti olevan mukavaa. Ja huh - kukaan ei pudonnut järveen, eksynyt metsään tai loukannut itseään.

Makkaranpaisto on keskittymistä vaativaa
ja vakavaa touhua :D
Tänään sai vetää ensimmäistä kertaa sortsit jalkaan. Mikä ihana lämpö ja aurinko! Mieli virkistyi vahvasti plussan puolelle, kun tuntui kesältä eikä vähälumiselta talvelta.

Huomenna pakkaamme laukut, hyppäämme junaan ja junasta laivaan. Sitten seuraavat 23 tuntia laivalla pallomeren, tax-freen ja buffetin merkeissä. Enimmäkseen varmaan ensiksi mainitun parissa ja buffet jäänee hätäiseksi hotkaisuksi ;)  Matkaseurana on tuttavaperhe ja heidän melkein saman ikäiset lapsensa. Tosin jännitettävää riittää loppumetreille, sillä Miehelle saattaa tulla tärkeä työhön liityvä tapaaminen - tai sitten ei. Saamme tietää vasta huomenna lähdenkö minä yksin lasten kanssa vai pääseekö koko perhe matkaan. Voi stressi... Eka laivamatka meille ikinä, joten pitäkää peukut pystyssä, että pääsemme kaikki laivalle!

Nyt lakkaamaan varpaankynsiä ja miettimään huomista garderobia, adios...! Sillä ON väliä millaiselle mekolle lapset jäätelönsä kaatavat ;) 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lomaa kohti laskeutumista

Enää yksi työpäivä jäljellä ennen kesälomaa. Iik! Tähän loppumetreille olisi varmaan syytä kehitellä jonkinmoinen stressi, jotta loma sitten tuntuisi sitäkin leppoisammalta ja kontrasti työpäiviin olisi mahdollisimman suuri. Right? Stressiä voisi vetää vaikkapa siitä millaisen lomaviestin muotoilee sähköpostiin (klik) tai siitä, ettei ylipäänsä stressaisi, mistä nyt takuulla tulee stressi (klik). Tai että varmasti perheessä kaikilla on kivaa ja kaikki saa kaikkea haluamaansa.
Okei, lopetan ennen kuin sekoan ajatuksissani tämän enempää - ja alan stressata...

Minun lomasuunnitelmani nro 1 on se, etten tee lomasuunnitelmia. En oikeastaan edes odota mitään ihmeitä, koska silloinhan sitä voi parhaimmassa tapauksessa vain yllättyä positiivisesti. Toisaalta ilmassa roikkuu kaikenlaisia vienoja toiveita, kuten että voisi lukea paljon, ulkoilla, päästä uimaan järveen (jos ne mokomat nyt lämpiävät inhimmillisiin mittarilukemiin) ja olla röllötellä. Pitkiä aamukahveja, leppoisuutta ja väljiä aikatauluja. Ystäviä olisi hauskaa nähdä aina päivän fiiliksen mukaan ja mennä muutenkin sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.

Jos armas ajokkini selviää odotettua pienemmällä remontilla ja minä pelättyä pienemmällä laskulla, aion päivittää vaatekaappia muutamilla hepeneillä. Tuskailen jatkuvasti samojen puutteiden kanssa, joten ehkä sille asialle voisi joskus tehdäkin jotain. Kun kaapeista löytyy kivoja vaatteita, jotka sopivat omaan tyyliin ja fiilikseen, tuntuu elämä - ja loma! - huomattavasti mukavammalta. Esim. Espritillä on hyviä aleja, joista löytäisin itselleni vaikka mitä kivaa.

Hämmästytän itseänikin roikottamalla vaatekaapissa pukimia, joita käytän ehkä kerran vuodessa. Juhlavaatteet ovat tietenkin oma lukunsa, mutta minullapa on vaikkapa pino t-paitoja, joita en käytä ikinä. Miksi ne sitten ovat vaatekaapissa? Jaa-a, sen kun tietäisi itsekin. Vielä joskus haluaisin saada vaatevaraston, jossa joka ikinen vaate olisi mieluinen ja kaikki sopisi kaiken kanssa yhteen. Siihen lienee vielä matkaa, mutta jostain on aina hyvä aloittaa.
Rantakelit antavat odottaa itseään, mutta
sellaistan sattuessa haluaisin nämä
biksut - klik
Ihan mun näköinen hamonen - klik
Paita moneen menoon - klik
Olalle rento kassi - klik
Ranteeseen iso koru - klik

Jos kukkaprintit eivät sytytä vaatteissa,
voi silti ottaa trendikkäät kukat osaksi
kokonaisuutta korun muodossa - klik

Nyt laskemaan viimeisiä työtunteja, adios...!


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Onnea ja epäonnea

"Kun juhannus tuntuu onnelliselta, odottaa kotimatkalla jo epäonni."
Uusi pirkanmaalainen sananlasku, sukua sanonnalle: itku pitkästä ilosta. 

Juhannus oli sadetta ja kylmää, aurinkoa ja lämmintä. Selviytymisleiriä ja nautiskelua. Lasten sujuvaa leikkiä ja nujakointia vuorotellen. Hieno kokko, joka roihusi komeasti kaatosateesta huolimatta. Pari turhaa napinaa tyhjästä (menkat, you know) ja monta kivaa hetkeä vastapainoksi. Järven tuijottelua, kauriiden bongailua  - joku oli tilannut ne juoksemaan terassin ohi juuri kun ruokailimme - kurkien, kuovien ja joutsenten katselua. Kaiken kaikkiaan monta ihanaa hetkeä perheen kanssa, hyvä mieli ja luontoelämyksiä.

Koska lukeudun (mielestäni) muinaisten selviytyjämökkiläisten heimoon, jotka selviytyvät suht karuissakin olosuhteissa, en hätkähdä vaikkei käytössä olekaan luksuskeittiötä tai valmista pakettia. "Keittiö" on toistaiseksi kasa epämääräistä rakennussälää ja keittiöesitteitä. Kaikki muutenkin vähän huiskin haiskin, kesken ja vaiheessa. Ruuanlaitosta selvittiin mikrolla ja pikkugrillillä plus sillä, että mies kävi kiehauttamassa perunat vanhempiensa luona. Piha on erilaisia kasoja: kivi-, savi-, lauta- ja rakennusjätekasoja. Sitten on nokkos-, horsma- ja lupiiniviljelmiä, joista viimeksi mainittu on suosikkini. Ehkä joskus kymmenen vuoden päästä on jotain muutakin tai ainakin ne kasat ovat toivon mukaan muuttaneet muotoaan.

Mutta jottei nyt liian helppoa ja kivaa olisi ollut, niin paluumatkalla auto alkoi ns. keittää ja eihän siinä muu auttanut kuin kikkailla jollain konstilla lähimmälle huoltsikalle. (Tai "huolto"asemalle. Nykyään niiltä ei saa edes tyhjää vesikanisteria tai muovipulloa tositarpeeseen, murrr.) Vähän lisää kikkailua ja jäähdytinnesteen lisäämistä, sitten tuttu autokorjaaja hätiin ja diagnoosina kannen tiivisteen rikkoutuminen. Auto hinaukseen, itselle tilapäiskyyti ja iso harmitus. Lomabudjetista ei nyt tulekaan vain pikkuruinen vaan miinusmerkkinen. Kiukuttaa, mutta tuleepahan nyt sitten pakkopyöräiltyä ja kiinteytettyä pakaroita fillaroidessa ;)  Ja kun ei ole autoa, niin kauppareissutkin voi ottaa kuntoilun kannalta. Ou jee.


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Olen tällä hetkellä keskellä pusikoita ja peltoja. Luultavasti varustautuneena pitkillä kalsareilla, villasukilla, lämpimällä takilla ja pipolla. Ehkäpä kokkaan perheelle gourmet-elämystä minigrillillä ja mikroaaltouunilla, ja ateria nautitaan hienosti pahvilautasilta. Tai sitten olen sisällä ja nautiskelen kevyehköä valkkaria, luen Olli Jalosta (jonka päähenkilökin viettää juuri näillä sivuilla juhannusta) ja yritän olla kuuntelematta miten lapsilla ei - mukamas - ole mitään tekemistä.


Mukaan on pakattu perhe-Alias, Afrikan tähti ja Kimble. Kirjoja lapsille ja aikuisille. Värikyniä ja paperia. Villasukkia. Ruokaa (aika makkara- ja lihapainotteista). Jonkun muun leipomaa pullaa ja vähän namia. Eli kaikkea mitä leppoisana mökkiviikonloppuna voi tarvita. Nettiä tai telkkaria ei ole, joten käytämme mielikuvitusta ja olemme läsnä ilman ruutuja. Todennäköisesti saunomme pitkän kaavan mukaan ja lapset saavat ruiskia pusikoita ja toisiaan vesipyssyillä.

Historiallista on se, että olemme ensimmäistä kertaa ko. mökillä yötä - ja ylipäänsä perheenä yhdessä. Ihan huippua, joten jee ja skool sille!



 Ihanaa ja rentoa juhannusta kaikille!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Melkein juhannus

Eipä uskoisi, että parin päivän päästä on juhannusaatto. Sää on kuin Grönlannissa. Vaikka mistäs tiedän, kun en ole siellä koskaan ollut. Jääkarhut sentään puuttuvat.

Meillä on suunnitelmat vieläkin hieman auki, mutta oltiinpa missä vain ja tehtiinpä sitten mitä hyvänsä, niin muistilistaan kuuluu monta paria villasukkia, pipo ja hyvää lukemista. (Ja sopivasti valkkaria, mutta sitähän ei voi semi-kunniallinen äiti-ihminen ääneen sanoa, mutta supistaan se tälleen sulkeissa.)



Viime vuoden juhannuksen vietin tiiviisti kotona. Silloin oli alle +10 astetta lämmintä ja jossain päin Suomea satoi räntää. Minä saunoin pitkän kaavan mukaan, nökötin sohvalla viltin alla, katsoin leffoja ja herkuttelin. Tänä vuonna suunnitelma - ja sää - voi olla pitkälti samanmoinen höystettynä perheen kera, mutta paikka selvinnee sitten sen mukaan mihin nenä näyttää. Lapsille vielä pitäisi haalia jotain tekemistä ajan ratoksi. Hankintalistalla on ainakin Alias junior ja pihakroketti.

Tällä viikolla olen todennut senkin, että jatkossa en kyllä yhtään valita niinä päivinä, kun maksan jumalattoman suuruiset autovakuutukset, ajoneuvoverot sun muut autoiluun liittyvät laskut. Maanantaista lähtien olen ollut hetkellisesti autoton ja kyllä kuulkaa on vaivalloista. Normaalisti työmatka kestää 10-20 minuuttia autolla. Maanantainen bussimatka kotiin kesti tunnin. Tunnin!!? Ellen olisi karannut töistä yli puoli tuntia etuajassa, olisi koko kesäkerho ehtinyt mennä kiinni. Muina päivinä olen todennut pääseväni näppärämmin fillarilla, olkoonkin, että vaihtovaatteet pitää roudata mukana ja suihkutella kummassakin päässä hiet veks ja fillarikin alkaa olla rikki poks -kunnossa. Lisämaustetta on tuonut hurrikaanin kaltainen vastatuuli, jonka voittaminen vaatii täyslaidallisen naisellista kiukkuenergiaa.


Tänään mies ja kuopus palaavat maalta ja voi että olen iloinen jälleennäkemisestä - auton kanssa ;)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sadepäivänä

Sateisena sunnuntaina on voinut
- nukkua pitkään
- potea hieman päänsärkyä edellisenä päivänä juotujen kuohuviinilasillisten johdosta
- katsella uusintana prinssihäitä ja vollottaa ihan valtoimenaan. Minusta he vain olivat niin ihanan rakastuneen näköisiä ja onnellisia
- mussuttaa karkkia
- lukea tovi kirjaa
- mököttää vähän, ihan periaatteesta
- miettiä miten yksityisautoiluun tottunut kermaperse selviää tulevasta viikosta ilman autoa. Kertokaa miten aamulla ehtii saada lapsen (onneksi vain yhden tällä kertaa) kesäkerhoon ja itse vielä ajoissa töihin bussilla? Tai hakea lapsosen ennen kuin kerho on jo mennyt kiinni ja muksu kiikutettu sosiaalitätien huostaan? Ei mitenkään? Selkeästi olen elänyt liian helposti, kun en ole joutunut tappelemaan moisten ongelmien kanssa...






perjantai 12. kesäkuuta 2015

Otteita viikon varrelta

Ensinnäkin selvisin hengissä - jopa ihan hyvissä voimissa - asiakaskoulutuksesta. Kiitos tsemppauksistanne :)  Jatkossa ei tarvitse ehkä jännittää ihan niin paljon (vaikka jännitän kuitenkin). Olen kontrollifriikki, ikuinen jännittäjä ja alemmuuskompleksinen. Olen aina ihan varma, etten osaa, olen tosi huono, unohdan kaiken ja ihmiset huomaavat, että olen vain jotenkin vahingossa päässyt töihin ylipäänsä minnekään. Huoh. Mistä saisi ostettua itseluottamusta?

- -

Muuten viikko on vierähtänyt kaksin 5-veen kanssa. Hämmentävää, miten paljon juttua pienestä ihmisestä lähtee, koko ajan, aamusta iltaan. Onneksi on tarhassa siinä välissä. Eräitäkin kertoja yritin hetken aikaa keskittyä kirjan tai lehden lukemiseen, mutta se meni suunnilleen näin:

[Luen minuutin]

Kuopus: Äiti, muuttuuko ihminen hiekaksi heti kun se kuolee?
Minä: No ei sentään, siihen menee vuosia. Katsopas, kun...
K: Niin mutta muuttuuko se hiekaksi?
M: Muuttuu, mutta pitkän ajan kuluessa.
K: Mihin se ihminen sitten menee?
M: Sielu menee taivaaseen ja keho maatuu hiekaksi ja äiti lukee nyt [sovitaan nyt sitten, että hiekaksi, kun en jaksa alkaa selittää mullasta ja maaperän koostumuksesta ja maatumisprosessista - josta en edes tiedä mitään. Ja sovitaan että taivaaseen, kun en jaksa käydä läpi kaikkia mahdollisia katsomustapoja...]   

[10 sekuntia]

K: Mikä on sielu?
M: [pitkä huokaus] Se on vähän niinkuin ihmisen mieli, tunteet ja ajatukset.
K: Meneekö kurkun sisällä henkitorvi?
M: Menee. Äiti lukee nyt.

[5 sekuntia]

K: Mitä siellä henkitorvessa on?
M: [voi luoja...] Se on putki, jossa kulkee happea keuhkoihin.
K: Avaa suu, minä haluan nähdä sinun henkitorven.

Jätän suosiolla kirjan lukemisen sikseen ja lukea vaikkapa vanhainkodissa, jos sinne vielä niihin aikoihin pääsee ilman pääsykokeita tai mensan testejä.

- -

Huomenna aion olla prinsessafiiliksissä ja juoda skumppaa tyttöseurassa sekä katsoa Ruotsin prinssihäitä. Skool ja poks ja bling-bling! En ole juhlinut mitään pitkiin aikoihin, joten tuntuu kerrassaan upealta päästä tuulettumaan :)

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Sekalaista...

Siis hetkinen. Kalenterin mukaan elämme jo pitkälti kesäkuuta. Silti lämpömittari näyttää aamuisin +5, jokunen viikko sitten kylvetyt salaatit ovat edelleen n. sentin mittaisia ja ulos joutuu pukeutumaan. Lauantaina yritin pitää hametta, mutta kipitin pikimmiten sisälle vaihtamaan lämpöiset vaatteet. Sentään ei sada räntää.


Eilen puolet perheestä lähti mummolaan. Minä jäin kotinaiseksi kuopuksen kanssa. Mukavaa niinkin, sillä yhden lapsen kanssa on paljon iisimpää. Ehtii kuunnella kaikki höpötykset, vastailla samaankin kysymykseen vaikka sata kertaa ja voi antaa huomiota ihan eri lailla. Iltahommatkin sujuivat eilen kuin vettä vaan. Normaalisti homma menee niin, että tyypit sen kuin sekoilevat keskenään ja kaikki pyynnöt ja käskyt kaikuvat kuuroille korville. Huomasin senkin, että kuopus on ihan oikeasti kiltti, tottelevainen ja ihana, sittenkin. Normiarjessa tuon aina unohtaa, sillä veljesten sählätessä kuopus osaa olla hirveä riiviö.

Töiden puolesta alkaisi olla sellainen olo, että joutaisin jo lomalle. Lasken päiviä ja huokailen työtehtäville. Mutta vielä niitä päiviä riittää ja yksi tilaisuuskin olisi vedettävänä. Ja sanonko miten paljon inhoan esillä oloa, ihmisryhmille puhumista ja sitä, että pitäisi yrittää olla fiksu, filmaattinen ja mahdollisimman informatiivinen. Jännitän, sekoilen ja panikoin ja lopputulos on jotain kauheaa. Oh dear...


Kunniamaininnan myönnän itselleni siitä, että viikonloppuna pesaisin yhden ikkunan. Sitä en nyt jaksa ajatella, että ne muutkin ikkunat vaatisivat toimenpiteitä. Toteanpahan vain, että yök.

Päätin myös, etten lähde mukaan lasten synttärijuhlien paisuttamiseksi isoiksi häppeningeiksi. Ei tule HopLop-, Megazone- tai Mäkkärisynttäreitä meidän esikoiselle. Sen myötä ei myöskään monen sadan euron laskua. Sen sijaan menemme synttäriporukalla laavulle paistamaan makkaraa ja oleskelemaan luonnossa. Jos nyt kukaan siis tulee, kun ei pääsekään hillumaan kalliiseen älämölö-keskukseen ;)

Sen sijaan säästän nekin rahat ja satsaan muutamaan kotimaan hotelliyöhön perheen kesken. Jonnekin, missä on rantaa, kiva hotelli, sopivaa tekemistä lapsille (=ei liian kallista eikä meluisaa), jotain kivaa aikuisille ja ennen kaikkea tovi pois kotoa ja arkirutiineista. Siihen ei talous vielä kaadu, mutta saa hetkellisen vaihtelun ilon.

kuvat: https://www.pinterest.com/tuular/inspiration-details/ 

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Väsymysturhautuminen ja kiukkuinen boikotti

Tämä viikko on ollut tahmea ja raskas. Kuin olisin astunut vahingossa liimaputkilon päälle ja raahautuisin eteenpäin liimaklöntti jalkapohjissa. Itsesääli, melankolia ja väsykiukkuahdistus ovat olleet tiiviitä seuralaisia joka ikinen päivä. Onneksi on perjantai ja edessä pari armahtavaa päivää. (Paitsi että pessimisti minussa sanoo, että lapset kuitenkin heräävät 6.30 viikonloppunakin ja todennäköisesti maanantaina väsyttää vielä enemmän kuin nyt...)

Päätin myös ryhtyä Lidl-boikottiin - niin ikävä kuin tuleekin ko. putiikin jäätelöitä! Päädyin ko. toimeen tämän uutisen takia. Ainakin Lidlissä myydään Monsanto-yhtiöön kuuluvan yrityksen kehittämää superparsakaalia. Ei siinä vielä mitään, että kyseinen supervihannes lupaa vaikka mitä hyvää ja kaunista. Mutta kun sen takana on yhtiö, joka on osallisena siihen, että maailman luonnonvaroja kahmitaan patenttien, tekijänoikeuksien ja omistussuhteiden taakse, niin eihän sellaista voi hyväksyä.

Meillä kuluttajilla on valtaa sen suhteen, mitä markkinoilla myydään. Jos emme osta, niin ei sitä myöskään myydä. Itse en halua antaa euroakaan Monsanton tai muiden maailmanlopun firmojen tileille. Jos näille yhtiöille antaa pikkusormen, saamme kohta todeta hengittämämme ilman ja juomamme veden kuuluvan superyhtiöille ja maksavamme pelkästä olemassaolostamme tekijänoikeusmaksuja...

Suosittelen lukemaan myös seuraavan artikkelin siitä, miten jossain päin maailmaa viljelijät on alistettu suuryhtiöiden kehittämien kalliiden viljansiementen käyttäjiksi. Jos et käytä ko. siemeniä, et myöskään viljele. Jos käytät, maksat joka vuosi kalliit siemenviljat. Yhtiöt pyörittävät luonnonvarojen omistusta ja pistävät ihmisiä kyykkyyn rahan nimissä. Kyseiset firmat eivät välitä tippaakaan moraalista tai ihmisten terveydestä. Vain raha merkitsee.

Ks. Ylen artikkelit:

Haluammeko siirtää elämän omistusoikeuden suuryrityksille ja
Kuka omistaa siemenet - suurteollisuus vai ihmiskunta.