torstai 23. lokakuuta 2014

Erkaantumaton rakkaus

Pienten - tai isompienkin - lasten vanhemmat oletettavasti tietävät sen satunnaisen tunteen, kun oma kiukku ja väsymys väkisin pyrkivät pintaan. Takana ehkäpä lasten känkkäränkkäilyä, kohellusta ja kaiken liiallisuutta. Pyykkivuoria, muksujen tappelunnujakoita, tiskibarrikadeja, uhmakohtauksia, lasten kuuroja korvia. Miljoonannen kerran esitettyjä vienoja pyyntöjä tai kovaäänisiä käskyjä tulla hammaspesulle/pukemaan/syömään/autoon/autosta pois. Jossain vaiheessa äidin hermoratojen totaalinen katkeaminen ja sappinesteiden kiivas ryöpsähdys ilmoille ja sitä rataa... Sitten harmituksen tunne ja paha mieli lapsille rähjätyistä sanoista. Katumuksessa soperrettu "anteeksi, ei äiti tarkoittanut suuttua".

Silloin tuntuu ihan suunnattoman liikkuttavalta, kun 6-vuotias tulee halaamaan, katsoo syvälle silmiin ja sanoo vilpittömällä äänensävyllä: "Äiti, minä näen sisälläsi olevan rakkauden, joka ei erkane sieltä koskaan."

Ihana pieni kultamuruni ♥ 
Ja se toinen, joka vierestä säestää isoveljensä sanoja ja pussaa märän suukon poskelle, kun sitä eniten tarvitsen.

Huomenna jälleen saan pikkumurut kainaloon ja voin jatkaa rakkauden ja hermojen venytystä ;)  

maanantai 13. lokakuuta 2014

Voihan viski ja sananvapaus!

Viikonloppuna sosiaalisessa mediassa jyllännyt kohu olut&viskitapahtumaan liittyen sai minutkin kuohahtelemaan. Vaikka rehellisesti sanoen en edes pidä viskistä ja oluttakin juon hyvin harvoin, niin sananvapauden rajoittaminen osuu suomalaisen yhteiskunnan syvimpiin arvoihin.

Helsingin sanomien uutisen mukaan kaksi bloggaria kirjoitti tapahtumassa esillä olevista oluista ja viskeistä. Tähän he olivat saaneet luvan Valviralta (toim. huom. mihin tällaisiakin lupia tarvitaan yksityisissä blogeissa, kysyn vaan?). Aluehallintovirasto (avi) kuitenkin puuttui asiaan ja kielsi mainitsemasta ko. viskejä. Avin tulkinnan mukaan oli kyse väkevien alkoholijuomien mainonnasta, joka on lainsäädännössä kiellettyä.

Oli nyt sitten kyse ihan mistä hyvänsä, niin sopii miettiä voiko yksikään viranomaistaho rajoittaa yksityisten henkilöiden kirjoittelua tällaisesta aiheesta omissa blogeissaan? Mihin ollaan menossa, jos tällaista tapahtuu? Äkkiseltään kuulostaa siltä kuin avin virkamiehet olisivat saaneet pikakurssin putinilaisilta kollegoiltaan itärajan tuolta puolen...

Luulenpa, että viime kädessä tällainen kohu kääntyy rajoittavia tahoja vastaan. Voi olla, että tämän ansiosta olut- ja viskitapahtuman ovi käy varsin tiuhaan. Vaikka avin tarkoitus oli ilmeisesti heittää kapuloita rattaisiin, niin vaikutus oli päin vastainen. Itse en edes tiennyt kyseisestä tapahtumasta, mutta nytpä tiedän!

Sopii miettiä sitäkin, että kun nykypäivänä jaetaan niukkuutta, niin onko tällainen valvontakoneisto missään mielessä perusteltua. Kuten Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Anneli Tainakin toteaa: "Pitää vakavasti miettiä, mihin kaikkeen sääntelyä ja valvontaa tarvitaan. Siihen liittyy se, että kun meidän yhteiskunnan voimavarat ovat tiukoilla, niin pitäisi tarkasti harkita myös sitä, että mihin niitä voimavaroja kannattaa käyttää."

Jos avin virkamiehillä ei ole riittävästi järkevää tekemistä, siirretään ko. resurssit vaikkapa poliisin kenttätyöhön. Ja ne avin tyypit voivat lähteä vaikka löysäämään pipoa ja juomaan viskiä ;)  

Eläköön sananvapaus, olut ja viski!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vastalääkkeet pimeyteen


Aamut ja illat hämärtyvät siihen malliin, että tietää pahimman olevan pian edessä: reilun kahden viikon päästä kellot siirtyvät talviaikaan ja minulle se tietää hirveää pimeyden tunnetta. Pahinta on silloin, kun aina on pimeää. Aamulla töihin mennessä pimeys ja hyytävä kostea kylmyys. Lasten ja itsensä pakkaaminen toinen toistaan lämpöisempiin vaatteisiin, joista huolimatta viileys hivuttaa itsensä luihin saakka. Auton skrapaaminen ja vaakasuoran viiman palelluttama olemus. Liukkaat tiet ja tumpelot kanssa-autoilijat (itsehän toki olen maanteiden kingi, öhöm). Iltapäivällä sama toiseen suuntaan, pimeyden vallitessa jälleen iltapäivää. Hrrr... 

Sen takia otan pikku hiljaa tehokäyttöön vastalääkkeitä pimeydelle. Minun keinojani taistella väsymystä ja harmautta vastaan ovat mm.:

Kuntoilu ja endorfiinit
Olen taas alkanut käydä kuntosalilla. Takana on kaksi treenikertaa ja olen innoissani! Lisäksi käyn pitkillä kävelyillä ja jumppaankin aion jossain välissä ehtiä. Reippaalla liikunnalla saa endorfiinit liikkeelle, mikä puolestaan edesauttaa jaksamista ja hyvää mieltä. Endorfiinit ovat myös stressihormonien "vastalääke" ja auttavat siten purkamaan kuormittunutta mieltä ja ehkäisemään masennusta. Endorfiineja muuten erittyy myös rakastuneena ja seksin aikana ;)


Valo
Aamuisin laitan päälle kaikki kodin valot. Kirkasvalolamppu olisi ihana, mutta ei sovi budjettiin. Töistä voi piipahtaa lounastauon yhteydessä hetkeksi ulos, jolloin saa hyödynnettyä sen vähäisenkin päivänvalon. Valon määrä vaikuttaa mm. elimistömme erittämään melatoniiniin, joka puolestaan on tarpeen vuorokausirytmin ja hyvien yöunien säätelyssä.

Hyvän mielen jutut
Yritän raivata tilaa asioille, joista pidän ja saan hyvää mieltä. Poikien kanssa touhuaminen, murun kainalo ja pusut, ystävät, hyvä kirja, lasillinen punaviiniä, saunominen, hyvän mielen tv-ohjelmat, nauru... Nautintoa ja innostusta tuottavia asioita tehdessä erittyy dopamiini-hormonia, joka edistää mielihyvän kokemista.




Syöminen
Ei tietenkään mikä tahansa mättö, vaan terveellinen perusruoka. Paljon kasviksia, riittävästi proteiineja ja sopivasti hyviä hiilareita. Toki myös herkut ovat silloin tällöin sallittuja - ilman niitä elämä olisi suorastaan tylsää. Ja tiesittekö, että jonkin tutkimuksen (älkää vaan kysykö minkä!) mukaan tumma suklaa auttaa stressiin ja ahdistukseen. Itselläni tumma suklaa kuuluu vakiovarustukseen, mutta todelliseen hemmotteluun kelpaa vain Fazerin sininen tai irtokarkit. Vakiojuttu alkaa olla lauantai-iltainen leffa- ja karkkihetki poikien kanssa.





Lepo ja nukkuminen 
Tässä minulla on selvä petraamisen paikka. Olen iltavirkku ja menen aina liian myöhään nukkumaan. Täytyy kehittää itselleen hieman selkärankaa ja kuria, että saisin itseni ajoissa sänkyyn... Riittävä lepo on muutenkin tärkeää. Itselleni se voisi yksinkertaisimmillaan olla sitä, että roikkuisin iltaisin vähemmän netissä ja lukisin enemmän kirjaa tai vaikkapa venyttelisin. 



Mitkä ovat omat eväänne pimeyttä ja harmautta vastaan? :)